Terveisiä muuton keskeltä

Kuvittelin että muutto menisi taas tavalliseen tapaan: tavarat olisi kannettu yhdessä päivässä, ja laitettu paikoilleen parissa. Olen muuttanut elämässäni lähes parikymmentä kertaa, joten en osannut pitää tätä aikataulua edes epärealistisena. Nyt muuttoa on tehty 1,5-viikkoa, ja olen joutunut tarkistamaan aikataulua useamman kerran. Osa tavaroista on vieläkin vanhalla asunnolla. Kaikki uuteen kotiin tuotu ei ole vielä paikoillaan, eikä vanhaa ole todellakaan vielä siivottu. Välillä on iskenyt totaaliväsymys ja uskonpuute. Välillä on malttanut pysähtyä ja katsoa, kuinka uskomattoman upea tämä uusi paikka on. Toissapäivänä Jussi onnistui vielä kaatumaan niin, että polvi piti tikata, mikä kanssa tekee sen, että muutamat isommat kannettavat saavat odottaa vielä lisää.

Karvakaverit muuttivat lauantaina ensimmäisinä

Ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi tyypit pääsivät telttamajoitukseen

 

Helteiden myötä on ollut pakko välillä pitää taukojumppaa ja kantaa laatikoiden sijaan vettä kasveille. Perennojen, havujen ja alppiruusujen lisäksi tontilta löytyy muunmuassa kesäkurpitsaa, viinirypäleitä, maa-artisokkaa ja kirsikkatomaatteja. Sitä on päässyt siis myös etsimään kauan kadoksissa ollutta viherpeukaloaan, kun on koittanut muistella, mitä kaikkea piha vaatii voidakseen hyvin. Ostoslistalle on myös päässyt yksi pitkä puutarhaletku ja pari isoa kastelukannua lisää, mutta niitä ei ole ehditty vielä hakea. Sisko perheineen kävi taas viikonloppuna auttelemassa, ja lasten muistuttelun myötä osasi itsekin välillä tauottaa myös pulahtamalla altaaseen ja käymällä saunassa.

Lisää kuvateksti

Herppihuoneen tyypit siirtyivät päivän lopulla, kun ne oli saatu pakattua

Akvaario laitettiin niin, että suodatin saatiin päälle ja kalat ja kasvit pois kuljetusastioista

Kylmiöstä tuli väliaikainen herppihuone, johon kuljetuslaatikot siirrettiin

Herppihuone lähti muotoutumaan

Valtaosa eläimistä on tästä kaikesta aika hämillään. Kissoja lukuunottamatta karvakaverit elävät tällähetkellä aika rajattua elämää, kun tavarat hakevat vielä paikkojaan. Junnufreteillä on oma huoneensa, mutta toistaiseksi ne eivät ole päässeet jaloittelemaan huoneensa ulkopuolelle. Miikkiksellä on oma pleksiaitaus olohuoneessa, jossa kaikki sille tärkein pysyy samoilla paikoilla, vaikka ympäristöä myllätään. Miikkis on todennäköisesti jo täysin sokea, niin se pääsee tutustumaan paikkoihin paremmin vasta kun kaikki on paikoillaan. Mummufreteillä on oma aitauksensa takkahuoneessa, josta tulee niiden oma valtakunta. 

Miikkiksen tukikohta

Junnujen huone

Matelijabunkkerin tämänhetkinen vaihe

Mummuskojen aitaus

 

Matelijabunkkerissa kaikki ovat jo terraarioissaan, ja välttämättömin tekniikka pelittää, mutta siihen että kaikki valot, ajastimet, hiilidioksidilaitteistot ja muut olisivat täysin asennettu on vielä matkaa. Eilen haettiin taas lisää jatkojohtoja, josko hommaa saataisiin tänään eteenpäin.

Ensimmäiset pihakauriitkin on jo bongattu (ja uusi näätävankkuri saapui vihdoin)

Ainosta kaikki on ihan ok

 

Mauno on herkkänä poikana aika järkyttynyt niin laatikoiden kantamisesta, vielä osissa olevasta lempikiipeilypuusta kuin siitäkin, että olohuoneen ikkunoista näkyy vesimonttu, jonne ihmiset välillä hyppäävät veden varaan, mikä on Maunosta hyvin huolestuttavaa. Aino sen sijaan on ottanut portaikon omakseen, ja tuntuu kunnon diivan tavoin ihmettelevän lähinnä sitä, miten se joutui odottamaan kaksikerroksista palatsiaan yli vuoden vanhaksi asti, eikä saanut sitä heti.

Kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa. Nyt itsellä on onneksi loppuviikko aikaa laittaa paikkoja kuntoon, kun tälläviikolla lähiopetusta oli vain maanantaina.