Vanhaa ja uutta

Oma koulu ja Jussin työt ovat tehneet sen, että muuton suhteen on edetty tasaisen hitaasti. Päämuuttopäivästä tulee huomenna neljä viikkoa, eikä vanha koti ole vieläkään täysin tyhjä. Viikottain on saatu haettua keskimäärin yksi kuorma, kun viikonloppuisin on yleensä yhtenä päivänä roudattu, ja toisena laitettu paikkoja kuntoon. Edistystäkin on silti tapahtunut: tälläviikolla päästiin siihen, että kaikissa huoneissa on vihdoinkin ainakin joku valo, ja frettihuoneessa on vihdoin oven lisäksi myös pleksiportti. Etenkin Mauno on ihan onnessaan saatuaan takaisin vapaan liikkumisen muiden junnujen seuraan, sillä Maunosta frettien huoneessa on parhaat lelut ja tarjoilut. Fretit sen sijaan odottavat yhä vapaampaa liikkumista muualle yläkertaan, mutta se saadaan toivottavasti kuntoon tänään. Niiden osalta rajoitettua sisätilaa on pyritty kompensoimaan ulkoilulla.

Näkymä vanhan kodin parvekkeelta

Frettihuoneen uusi portti

Alkukuusta itselläni tuli täyteen vuosi ajokortillisena, ja vaikka minusta on sen vuoden aikana tullut paljon varmempi kuski, minun on pakko myöntää ettei itselläni ole tällähetkellä mitään motivaatiota ajaa yksin vanhalle asunnolle niinä päivinä, kun Jussi ei ehdi mukaan. Sielä työmaat levittäytyvät sitä tahtia, että en yksinkertaisesti halua koittaa sompailla sielä kaivantojen, työkoneiden ja parakkien keskellä. Joka kerta vanhalla kodilla käydessä olen kerta kerralla iloisempi siitä, että emme enää asu sielä. En voi edes kuvitella, millainen meteli sielä on viime viikkoina ollut, kun asfalttia on kiskottu auki ihan talon vieressä. 

Tarhoja odotellessa valjaat on otettu ahkerampaan käyttöön. Tässä Mallu.

Aino

Vappu

Mauno

Koulun jatkuttua itse ajalee tällähetkellä neljänä päivänä viikossa Paimioon niinä viikkoina, kun pääsee nauttimaan lähiopetuksesta. Koulumatkasta on onneksi tullut jo niin tuttu, ettei tuota 45 kilometrin matkaa enää liiemmin stressaa. Toki joinain aamuina väsyttää lähteä ajamaan, mutta silloin muistuttaa itselleen siitä, että koska tahansa voi tulla se viesti, että ei pääsekään kouluun. Vaikka tämänhetkiset suositukset sallivat koulujen pysyä auki, käytännössä pienetkin flunssaoireet opettajalla tekevät sen, että luento siirtyy Teamsiin. Tälläviikolla niin kävi kahden opettajan kanssa. Flunssakausi koronamaailmassa ei ole kiva. Mutta rakastan koulun käyntiä yhä, mikä onkin nykyisessä koulussa varsin helppoa: tällähetkellä itselläni on käynnissä perus tuotantoeläinjakso ja valinnainen hevosjakso, ja jälkimmäisen myötä tälläviikolla on päästy muunmuassa maastolenkille (olin ensimmäistä kertaa vuosiin hevosen selässä, mistä reidet etenkin eilen muistittivat kiitettävästi) sekä seuraamaan harjoitusraveja. 

Maanantain koulupäivä meni etänä takapihalla puolukoita poimien

Pihan asukkaita

Pörriäispeppu

Vaikka arki on ihan hyvää näinkin, kun se pyörii koulun, oman lauman ja muuton ympärillä. sitä haluaisi pikkuhiljaa päästä tiputtamaan muuton kuviosta pois. Oma koti kun on jo vahvasti täällä, niin sitä ei haluaisi käyttää enää aikaa vanhaan. Ihan lopullisesti vanha koti tippuu kuitenkin kuviosta pois vasta ensivuonna, kun se päästään laittamaan myyntiin putkiremontin valmistuttua. Siihen asti se tulee vaatimaan jonkin verran huomiota, tosin selvästi vähemmän sitten, kun loputkin tavarat on saatu sieltä pois. 

Pihasaunan terassi oli Mallusta aika jännä (ajattelin hetken ottavani neideistä taas kuvia ilman valjaita, mutta idea haudattiin hyvin nopeaan parin kuvan jälkeen, kun neideillä oli niin kova meno päällä)