Muuton välipäivät

Jussi on ollut torstaista asti Helsingissä koulutuksessa, joten päätin itsekin olla sen aikaa käymättä vanhalla asunnolla, ja keskittyä laittamaan hommia kuntoon täällä uudella. Varsinaisten muuttohommien lisäksi paljon on ollut sellaista perushuoltoa, kuten kukkien kastelua, hyönteishyllyn perusteellisempi läpikäynti jauhomatofarmien kuukausihuoltoineen ja kärpäspurkkien jakamisineen, uusien reseptien opettelua (etenkin kesäkurpitsareseptit ovat olleet sattuneesta syystä hyvin haussa nyt) ja tietenkin sitä kaikkein tärkeintä perushommaa, eli eläinten rapsuttelua ja aktivointia. Muuton keskellä monena päivänä sitä aikaa kun on jäänyt kauhean vähän muuhun kuin siihen, että on pyritty varmistamaan, että kaikilla on kaikki perusasiat kunnossa. Tällä viikolla sitä on myös ottanut pitkästä aikaa polkupyörän alleen ja käynyt sen kanssa tutustumassa lähiympäristöön, josta on löytynyt tähän mennessä muunmuassa lähimmät kaupat ja seuraava työssäoppimispaikka. 

Saksikäsi-Lysti lähdössä pakomatkalle (onneksi kynsisakset löytyivät viimein...)

Uutiset ovat olleet taas täynnä koronaa ja maskisuosituksia, ja vaikka kovasti toivonkin, ettei koulun kanssa jouduta taas etäopetukseen, se ahdistaa tällähetkellä aiempaa vähemmän. Tälläviikolla olleen yhden etäkokouksen istuin pääosin kasvihuoneella napsien samalla viinirypäleitä suoraan tertusta, ja siinä katsellessani kun pilvet lipoivat kasvihuoneen yllä tunsin vahvasti olevani kotona. Enää oma koti ja kodin rauha ei rajaudu vahvasti neljän seinän sisään, vaan kodin piiriin rajautuu monia hyvin erilaisia tiloja. Etäluennolla voisi istua yhtä hyvin saunakamarissa hirsiseinien suojissa kuin olohuoneessa takkatulen äärellä. Nautiskella metsän reunassa, tai istuskella kirsikkapuun varjossa leikkimökin terassilla. Toki sitä olisi aiemminkin voinut lähteä ulos kerrostalosta puistoihin ja muihin julkisiin tiloihin, mutta olen aina ollut huono lähtemään kotoa. Ja etenkin silloin kun joku laumasta on mukana, julkisilla paikoilla harvemmin sai ihmetellä mitään rauhassa, kun oli itse se ihmeteltävä. Ei sillä ettenkö rakastaisi myös esitellä laumaani, mutta paljon mieluummin valitsen itse, koska sen teen, ja koska taas hiippailen omissa ajatuksissani joutumatta koko ajan keskeytetyksi. Julkisilla paikoilla sitä valinnanvapautta ei aina ollut, kun karvakaverit vetivät huomiota puoleensa. Ja vaikka rakastankin sitä, että voin täällä levittää frettien aitauksen nurmikolle ja keskittyä puhtaasti ulkoiluun pop-up frettipäivän pitämisen sijaan, kyllä niitä jälkimmäisiäkin on yhä ehtinyt oma-aloitteisesti harrastaa: kun banaanilaatikkoja eteenpäin lahjoitettaessa tuli sattumalta puhe, kuinka hakija on harkinnut itselleen frettiä lemmikiksi ja kuinka heillä on tällähetkellä matelijoita, niin kyllähän siinä nyt toki mieluusti ihan äkkiä vain vähän näyttää ja kertoo, kun aikaakin sattui hyvin olemaan. Ja vedettiin sit myös uusintakierros seuraavan laatikkokuorman kohdalla. 

Toisen aitauksen ollessa mummuskojen käytössä, ulkoilessa joudutaan tällähetkellä tyytymään pieneen tukikohtaan

Tukikohdasta käsin on hyvä lähteä vuoroon kartoittamaan ympäristöä

Jussi on palaamassa kotiin tänään illalla, ja huomiseksi on taas sovittu roudauspäivä. Silloin koitetaan saada loput isommat tavarat uudelle kodille, kuten takkahuoneen sohva ja vierassänky Jussin lapsuudenkodista, sekä frettien pakastin. Tälläerää olen kallistumassa niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin että frettien pakastin ei enää jatkossa löytyisi frettien huoneesta, vaan iso arkku sijoitettaisiin autotalliin, josta haettaisiin viikottain viikkomenuu keittiön pystypakastimeen. Niin paljon kuin tuota frettien aarrearkkua rakastankin, on pakko myöntää, että se painaa täytenä niin paljon, että se hankaloittaa frettihuoneen sujuvaa siivousta, mikä etenkin kesäisin lisää kärpästen määrää, kun sen alle pääsee piiloutumaan joitain lihankappaleita. Ja koska autotalli on joka tapauksessa sähköistetty ja lämmitetty tila, joka ei mene talvellakaan pakkasen puolelle, selviäisi arkku sielä varmasti moitteetta, vaikka tuossa kyseisessä yksilössä ei olekaan pakkasenkestosta kertovaa tarraa.