maanantai 17. helmikuuta 2020

Valentine-frettinäyttely

Lauantaina otettiin suunta kohti Tuusulaa, ja vietettiin päivä Valentine-näyttelyn merkeissä. Melina ei ollut tälläkertaa mukana, niin käytiin Jussin kanssa nappaamassa Sarianna aamulla kyytiin. Vaikka meillä oli kyydissä vain kolme ihmistä ja kahden talouden näädät, onnistuimme saamaan auton takakontin täyteen, ja jatkamaan tavaravirtaa vielä takapenkinkin puolelle. Siinä kohtaa en pitänyt taas yhtään liioiteltuna suunnitelmia päivittää näätävankkuria vähän isommaksi. Perjantaina tulikin käytyä koeajamassa paria ehdokasta.

Lysti meni arvosteluun heti ensimmäisenä toiselle tuomarille
Näyttelypaikalle päästiin hyvissä ajoin, ja saatiin vallattua aitauksille kiva nurkka läheltä palkintopöytiä. Saimme viereemme myös Nuutin, joka on Sariannan toisesta pentueesta, ja Viiman, joka debytoi tässä näyttelyssä. Tälläkertaa päivät ennen näyttelyä olivat juosseet taas sen verran nopeaan, että kynsienleikkuu oli vähän varkain jäänyt, ja niinpä likat pääsivät pedikyyriin vasta näyttelypaikalla. Yleensä pyrin välttämään sitä, sillä vastaleikatut kynnen kärjet ovat terävät, ja se lukikin heti parilla meidän neideistä arvostelussa. Palkintopöydällä oli taas vaikka mitä houkutuksia, ja näyttelyn teeman mukaan ihan meidän näätähuoneen väreissä. Etenkin yksi roikkuva peti keräsi huomioni, mutta se oli laitettu värien parhaille. Se oli siis yhtä aikaa mahdollisuuksien rajoissa, mutta kovan kilpailun takana, sillä vaikka Mitella on sijoittunut useasti parhaaksi kuviolliseksi, mittien määrä on koko ajan lisääntynyt, ja niiden joukossa on paljon hienoja eläimiä. Jussi ihastui BIS ja BOS sijojen tauluihin, mutta itse en uskonut, että tänään olisimme kisaamassa niin korkeista sijoista. Niille oli kyllä kivasti laitettu myös ämpärit täynnä siivoustuotteita, ja kukapa suomalainen ei ilahtuisi kunnon ämpäristä.

Palkintopöytä on kuitenkin se turvallisin pöytä jonka edessä haaveilla, sillä siihen ei voi itse vaikuttaa, kuinka sen aarteet jaetaan. Niiden suhteen voi vain odottaa, että tuomarit tekevät päätöksensä. Toisin on myyntipöydän laita, ja tästäkin näyttelystä löytyi sellainen: tälläkertaa täynnä Riikan ompelemia petejä. Aktivoin heti sisäisen etäshoppausassistenttini, ja kävi kuvaamassa pöydän Mellulle, jotta hän pääsisi valitsemaan ostoksensa. Valitettavasti Mellu ei ole kuitenkaan aamuihmisiä, joten pöytä ei lähtenyt välittömästi tyhjenemään houkutuksista. Siitä huolimatta onnistuin joitain tunteja pysymään järkevänä, ja muistuttamaan itselleni kaappien vetokyvyn rajoista ja tulevasta putkiremonttievakosta. Mutta silti: onnistuin siinä vain joitain tunteja. Ainahan meidän neidit ovat saaneet jonkin kivan Paras Lauma -palkinnon, jos sellainen on ollut hyvin hollilla. Ja mikäpä muukaan se voisi olla, kuin uusi kiva leikkimatto, jossa on kaksi kurkistusaukkoa, ja iso tila missä rymytä. Kukaan ei liene yllättynyt, että käytyäni läpi kaikki järkisyyt, päätös tehtiin silti lopulta tunteella, ja tytöt saivat uuden mattonsa.

Sielähän se leikkimatto vielä vähän kurkistelee...
Näyttelyssä pääsi näkemään myös Mallun siskoa Pipsaa, jolla alkoikin näyttelystä uusi seikkailu. Pipsallekin kun on suunnitelmissa pentue, ja siinä missä Mallu matkaa aikanaan Sotatanssin-frettilään mammailemaan, jäi Pipsa jo nyt etelään Nightshade's-frettilän huomaan odottamaan omia treffejään. Kummallekin neideistä on valittu pitkäkarvainen kumppani, joten tänä vuonna parillekin kasvattajalle voi syntyä pörrölapsia. Näyttelyssä huomasi taas hyvin, kuinka ihastunut Jussi on noihin pitkätukkiin, ja etenkin Riikan pitkäkarvaiseen albiinonaaraaseen, jonka myötä Jussi on jo ilmoittanut, että mikäli meille ikinä tulee samanlainen, sen nimeksi tulee Hattara.

Mallusta puheenollen siitä alkaa kyllä huomata, kuinka hormonit jo hyrräävät. Siitä on tullut yhtä aikaa se maailman ihanin hellyydenkipeä hömppä, että miesten perään pyrkivä maanikko. Nytkin kun Sariannalla oli mukana kiimassa oleva uros, Mallu joutui viettämään lähes koko näyttelyn isossa kantoboksissa, sillä kissojen näyttelyhäkissä ollessaan se teki parhaansa repiäkseen siihen reikää päästääkseen treffeille. Repimisen lomassa se vain nojaili verkkoon sieraimet levällään ja kieli pitkänä suppilona impaten kiimauroksen hajua niin antaumuksella kuin nuori kiimainen naaras voi. Katsoo miten tämä hajuärsyke näkyy sen kiiman kehityksessä. Tähän asti eteneminen on tapahtunut aika rauhalliseen tahtiin, joten pieni reipastuminen tahdissa voisi olla ihan hyväkin. Tästä kun on nyt parisen viikkoa siihen, kun Sarianna lähtisi mielellään kokeilemaan treffejä, mikäli Mallu on silloin valmis.

Mallu olisi niin paljon mieluummin menossa Momon aitaukseen
Yksi vähän ikävä lisäjännitysmomentti tässä näyttelyssä kyllä oli: näyttelynjärjestäjät olivat saaneet vasta viime hetkillä tiedon, että näyttelypaikalla tulisi olemaan vesi poikki klo 12-17, mikä tarkoitti samalla myös, että koko sinä aikana wc:t eivät olleet käytettävissä. Tietenkin siinäkin välissä pääsi vessaan, mutta sitten piti vain lähteä lähellä oleviin ruokapaikkoihin ja niiden vessoihin. Harvoin näyttelyssä onkaan nähnyt yhtä helpottuneen näköisiä ihmisiä, kuin sillä hetkellä, kun vihdoin ilmoitettiin vessojen olevan taas toiminnassa.  

Meiltä Mitella pääsi mukaan re-calleihin, ja siinä kohtaa heräsi pieni toiveikkuus sen suhteen, että olemme mukana kilpailemassa parhaasta kuviollisesta. Yllätys olikin melkoinen, kun Mitella ei ollutkaan ainoa joka meiltä sijoittui. Palkintojen jaon alettua ihan ensimmäiseksi kun jaettiin Tuomarien suosikit, ja Rosie Doyle oli valinnut suosikikseen Mallun. Kyllä siinä väkisin tuli vähän tunteet pintaan, kun tuomari kehui kuinka ihana ja herttainen tyttö tuo meidän pieni pastellipyörremyrsky on. Tunne oli vähän sama, kuin silloin kun Mitella sijoittui ensimmäisiä kertoja, ja sitä iski kunnolla tajuntaan, kuinka upea meidän riiviöstä oli kasvanut. Tälläkin kertaa myös Mitella sijoittui, eikä se ollutkaan ainoastaan Paras Kuviollinen, vaan myös luokkansa ensimmäinen. Siinä meinasi mennä sitten lisää roskia silmään, etenkin sitten kun Mitellan arvostelussakin luki vielä että Fairly patient. Samalla tuli kyllä huomattua, että meidän pitäisi selvästi tehdä enemmän käsittelyharjoituksia myös noiden kotona helpompien tyyppien kanssa, koska meidän rauhallisimmat tyypit saavat toistuvasti käsiteltävyydestä huonompia pisteitä kuin pastellitiimi.

Mitella päätti napata näyttelystä vähän tuliaisia
Kotimatkalle lähdettiin vielä täydemmän auton kanssa kuin tullessa. Olin välittänyt näyttelyyn Ikea-kassillisen kaneja, mutta se oli täyttynyt mystisesti uudelleen pedeillä. Kun siihen päälle lisättiin vielä Mallun ja Mitellan palkinnot, ja mukana olleet tavarat, takaikkuna peittyi jo aika tehokkaasti. Meidän tiimille seuraava näyttely on Jyväskylässä 28.3. Sen osallistujista tiputettiinkin Mallu pois jo ilmoja tehdessä, sillä siihen mennessä neidin toivotaan olevan jo tiineenä. Jyväskylään lähdetäänkin sitten Lystin, Mitellan, Vapun ja Nutellan kanssa.

Leikkimatto rapisevine kukkineen kiinnostaa myös kissoja
Mallu Rosien sylissä

1 kommentti: