Koottuja kuulumisia

Kuunvaihde on lähtenyt liikkeelle vauhdilla, ja viime päivien kelien myötä tuntuu, että ollaan jo kovaa vauhtia matkalla kohti kevättä. Koulussakin ensimmäinen jakso lähenee loppuaan, ja sen myötä ensiviikolla on jo elämäni ensimmäinen harjoitusnäyttö, jossa pohjustetaan tulevaa näyttöpäivää. Ensimmäisellä jaksolla ei olla menty vielä niin kauheasti eläimiin, vaan käyty laajemmin läpi työskentelyä maatalousalalla mukaanlukien traktorien ja työkoneiden kuten sirkkelin käyttöä. Vaikka seitsemän vuoden työputken jälkeen on ollut ihan kiva, että nyt on ollut enemmän aikaa hengähtää, välillä se silti tuntuu niin kauhean vähältä, kun tunteja on nyt alkuun vain 2-4 päivänä viikossa. Eipä sillä, etteikö sitä muutakin aikaa olisi saanut täytettyä, ja etteikö se olisi mahdollistanut monia kivoja juttuja.

Lampolassa vuoden ensimmäiset karitsat olivat jo syntyneet

Parivuotias Gudrun esitteli taitojaan katseltuaan ensin opiskelijoiden yrityksiä paimentaa laumaa

Yksi sellainen kiva juttu oli viime viikolla, kun mahduimme päiväopiskelijoiden mukaan Karjataidon tilalle Paattisille tutustumaan lampaisiin ja työkoiriin. Kun ilmoittautumisia kerättiin olin kiinnostunut ennenkaikkea lampaista. Karjataidon tila kun oli minulle ennalta nimenä tuttu Turun Rekosta, niin oli mukava päästä näkemään käytännössä, miten homma toimii ja kuulemaan lisää siitä, mistä tilallisen leipä rakentuu tällaisen lajin kohdalla mitä yhdellä tilalla on harvemmin tuhatmäärin. Päivän mittaan kiinnostuin koko ajan enemmän myös työkoirista ja niiden käyttömahdollisuuksista eläintiloilla. Tilan koirien työskentelyä seuratessa kun oli enemmän kuin helppo uskoa, että yksi hyvä työkoira peittoaa helposti kolme tai neljäkin hyvää työharjoittelijaa. Sekin teki kieltämättä aikamoisen vaikutuksen, kun pääsimme näkemään myös kuinka vahvana paimennusvietti näkyy jo 14 viikkoisilla working kelpie pennuilla. Toki sitä ennestäänkin jo tiesi, että koiraroduissa on todella eroa, eikä ole ihan sama, millaisen koiran mihinkin käyttöön hankkii. Mutta noita pentuja seurattuani otan kyllä rotuvalinnan vielä aiempaa vakavammin, mikäli ikinä päädyn vielä koiraa ottamaan.

Lauantaina käytiin juhlistamassa kaverin ja maailman mahtavimman Hetan yhteissynttäreitä. Heta on sileäkarvainen noutaja, ja yksi lempparikoiriani, joka ei saa koskaan tarpeekseen rapsutuksista. Heta olikin selvästi elementissään, kun ihmiset toivat hänelle lahjoja, ja istuivat piirissä rapsuttamassa. Se on Hetasta selvästi oikeaa koiranelämää. Heta on ollut myös omiaan lisäämään Jussin positiivisia koirakokemuksia, ja niiden myötä Heta onkin kutistunut Jussin silmissä valtavasta mustasta koirasta huomattavasti kompaktimmaksi ja helpommin lähestyttäväksi ladyksi. Hetan mami on se ihminen, joka on saattanut minut yhteen ensin Snurren ja Esterin, ja nyt myöhemmin Maunon kanssa.

Tricolor siankärsäkäärme Pulkkinen

Tokeegekko Mondo

Lauantain aikana satuin myös vilkaisemaan puhelintani ja huomaamaan että yksi aiemmin katselemani ja Jussille näyttämäni tricolor siankärsäkäärme oli ilmoitettu olevan yhä myynnissä. Keskustelu etenikin sitten niistä järkisyistä, miksi meille ei tule edes uusia matelijoita nyt tai ylipäätään ennen putkiremonttia siihen, että sovittiin että Jussi käy seuraavana päivänä hakemassa käärmeen kotiin syntymäpäivälahjakseen. Kun sitten samaan Pk-seudun lenkkiin tulikin vielä muutamia myytyjen terraarioiden toimituksia ja muuta sellaista pientä, Jussi puhui lopulta minutkin seuraksi reissuun. Siitä seurasi se, että Pulkkiseksi nimettyä siankärsäkäärmettä haettaessa lähdettiinkin lopulta takaisin kohti Turkua Pulkkisen ja Mondon kanssa - Jussi kun meni bongaamaan että Marikalla oli myynnissä myös pari tokeegekkoa, ja tokee on on ollut Jussilla haaveissa lapsesta asti. Ja minä olen tunnetusti vähän huono toimimaan jarruna etenkään silloin, kun kotoa löytyy tyypille jo kaikki varusteet valmiina.

Alkuviikko onkin taas sujunut oman lauman ja koulun merkeissä. Olen ottanut ilon irti siitä, että ulkona on ollut vihdoin aurinkoa, ja käynyt päivittäin näätien kanssa pihalla. Tytöt eivät ole ihan yhtä ihastuneita tuohon uuteen valoilmiöön kuin minä, sillä niistä olisi vähintään yhtä kiva ellei kivempikin hiippailla hämärissä. Koulussa on taas tälläviikolla keskitytty traktorilla ajamiseen, ja olen alkanut vihdoin päästä kunnolla jyvälle siitä, miten kytkin toimii ja missä kaikissa tilanteissa sitä käytetään. Tänään olisikin sitten edessä enää se "helppo", että pitäisi pystyä vielä peruuttamaan jättimäisen peräkärryn kanssa määritettyyn pisteeseen.

Mitella ja Mallu ehdottavat lenkin lopetusta

Nutella

Mallun kiimojen osalta on tultu pisteeseen, että siltä on alkanut tulla pientä vuotoa, ja eilen alkoi esiintyä pientä turvotusta vulvan alueella. Sitä piti taas heti kaivaa esille viime vuotiset merkinnät, ja jos Mallun kiima etenee tästä pisteestä samaa tahtia kuin Nutskulla vuosi sitten, treffejä päästään ehkä sopimaan ensikuun alkupuolelle. Tällöin pentujen laskettu aika ajoittuisi huhtikuun puoliväliin, mikäli Mallu tiinehtyisi yhtä nopeasti kuin emonsa.