keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Patologin tulokset

Justiinalta leikattiin toissa lauantain eläinlääkärireissulla pieni kasvain varpaasta, ja patti lähetettiin patologille analysoitavaksi. Tänään oli tulosten vuoro. Patti oli papillooma, kuten Raulio oli epäillytkin, mutta vastoin ennakko-odotusta pahalaatuinen. Patin solumuutokset myös ulottuivat kasvaimen leikkauspinnalle asti, eli on hyvin mahdollista että sitä ei saatu vielä poistettua kokonaan, vaikka itse patti jo lähtikin. Niinpä Justiinalta tullaan seuraavalla reissulla poistamaan kulmurien juurien ohella myös se varvas, jossa kasvain oli.


Vaikka kasvain todettiin pahalaatuiseksi ja sellaiseksi, joka voisi mahdollisesti lähettää etäpesäkkeitä, en ole vielä kauhean huolissani. Kasvain on kuitenkin ilmeisesti tyyppiä, joka esiintyy yleensä paikallisesti, eli mahdolliset etäpesäkkeet näkyisivät todennäköisimmin lähellä poistettua kasvainta, kuten saman jalan kainalon alueella ennemmin kuin levittäytyneenä joka puolelle eläintä. Koska jalassa ei ainakaan vielä tunnu mitään, olen varovaisen optimistinen sen suhteen, että varpaanpoiston jälkeen kasvain ei välttämättä tule uusimaan tai vaikuttamaan Justiinan elämään mitenkään. Mikäli ongelma uusisi, on vielä hyvät mahdollisuudet sille, että seuraava kasvain/kasvaimet voisivat myös olla sijainniltaan sellaiset, että ne olisi mahdollista poistaa kohtuu pienellä leikkauksella.


Silti diagnoosi veti vähän hiljaiseksi, ja Jussi on käyttänyt illan lukemalla eläinlääkätieteellisiä artikkeleja kyseisen tyyppisistä kasvaimista freteillä, ja niihin liittyvistä hoitomuodoista ja ennusteista. Sen perusteella olemme molemmat sitä mieltä, että varpaanpoisto on tässä kohtaa todennäköisesti järkevin vaihtoehto. Toinen vaihtoehto olisi vain tarkkailla tilannetta, mutta siinä riski kasvaimen uusimisille tai etäpesäkkeille olisi isompi, sillä osa syöpäsoluista on vielä jäljellä. Yhdysvalloissa hoitona on käytetty myös kemoterapiaa, mutta siinä aletaan mennä sen rajan yli, että hoito voisi alkaa vaikuttaa fretin elämään enemmän kuin se vaiva mitä ollaan hoitamassa. Pienestä kirurgisesta toimenpiteestä toipuminen kun käy oletettavasti helpommin ja nopeammin kuin rankoista syöpöhoidoista.


Jotenkaan minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, että meidän supermummuska olisi menossa tähän. Tämä tuntuu ennemmin korkeintaan pieneltä hidasteelta mummuskan pitkissä ja aktiivisissa eläkevuosissa, joita saadaan toivottavasti vielä useita. Samaten kuin ne kulmurit: pari hammasta ja yhtä varvasta kevyempänä mennään taatusti vain entistä kovempaa.

4 kommenttia:

  1. Pikisilmämummuskalle tsemppejä ja vaikka mitä! Minä elän toivossa, että joskus pääsen täältä itärajalta tois'puol' Suomenmaata eli Turkuun näkemään pikisilmän ja muut ihan livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, jos tänne asti pääset! Toivotaan että meidän pikisilmäkin on kuvioissa vielä pitkään <3

      Poista
  2. Voi Justiinaa <3
    Onneksi kasvaintyyppi sentään yleensä paikallinen, toivotaan ja uskotaan että pelkkä varpaan poisto riittää ja nääppä saa vielä monta vuotta teidän isossa laumassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itelläkin se pahin pelko kasvaimien kanssa on se, että se lähettäisi etäpesäkkeitä useisiin eri sisäelimiin, jolloin peli on yleensä pelattu, sillä niiden leikkaaminen olisi käytännössä mahdotonta. Onneksi patologin arvion mukaan sen ei kuitenkaan pitäisi olla tämän kasvaimen kanssa todennäköistä, mikä oli huojentavaa kuulla, vaikka tietenkin vielä kivempi olisi ollut kuulla kasvaimen olevan sellainen, joka ei ole todennäköisesti leviämässä yhtään mihinkään. Mutta toivotaan että varpaanpoiston jälkeen kasvain jää kokonaan historiaan ja ilman seuraajia.

      Poista