Arkikuvioita

maanantai 18. marraskuuta 2019

Viime näyttelyn jälkeen kaaduin viikoksi sängyn pohjalle. Flunssa sai kaverikseen poskiontelotulehduksen, joka nosti tulehdusarvot koholle ja vei loputkin voimat. Kun pelkkä lepo ja flunssalääkkeet eivät riittäneet kohentamaan oloa, piti työterveydestä hakea lopulta myös antibioottikuuri. Koko lokakuun kestäneen sairastelun jälkeen oli enemmän kuin helppo uskoa, miksi antibioottia on pidetty keksimisestään asti todellisena ihmelääkkeenä: pari päivää kuurin alun jälkeen olin jo jalkeilla, ja kuurin kestettyä puoli viikkoa pystyi alkamaan ottaa asuntoa ja arkea taas paremmin haltuun. Se kun on myönnettävä, että mitä enemmän voimat palautuivat, sitä helpompi oli nähdä, mikä kaikki asunnossa oli jäänyt sairastellessa vähän rempalleen.

Mauno on toiminut minun kotihoitajana ja henkilökohtaisena tassuterapeuttina

Ensimmäinen viikko parantumisen jälkeen menikin pitkälti siivotessa: pestessä kaikki näätähuoneen tekstiilit ja huoneen lattiat, pestessä kissanvessat, etsiessä kaikki asunnon lihajemmat, järkätessä omia kamoja, kantaessa pihalle pahveja ja muita kierrätettäviä. Samalla uskalsi taas alkaa touhuta frettienkin kanssa täysin normaalisti: pussailla ja nunnuttaa, sekä jaksoi taas valjastellakin tyyppien kanssa. Taudin ollessa pahimmillaan frettien käsittely kun oli aika minimissä, sillä tiedän osan flunssaviruksista tarttuvan myös freteille, mutta lähteet ovat vähän eri mieltä siitä, mitä kaikkia flunssaviruksia tartuntariski koskee. Ja kun omastakaan taudista ei ollut täyttä varmuutta, en halunnut ottaa pienintäkään riskiä siitä, että joutuisin kipeänä hoitamaan ja nesteyttämään vielä kahdeksaa kipeää näätää.

Mauno ja Nutella ovat myös huolehtineet aterioiden laadusta ja riittävyydestä
Samaan aikaan kun itsestä koko loppusyksy tuntui menevän täysin pysähtyneessä tilassa, meille on kuitenkin kaiken hiljaisuuden keskellä alkanut muodostua lauma, ja kaikki tämän vuoden juniorit ovat alkaneet löytää pikkuhiljaa paikkansa siinä. Mauno on onnistunut myös vetämään Ainon koko ajan lähemmäs frettejä, ja nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että Aino ja Mauno viettävät molemmat aikaa näätähuoneessa myös frettien ollessa sielä. Aino ei vieläkään arvosta frettien pahimpia hepulikohtauksia, mutta niiden mentyä ohi se saattaa viettää aikaa myös lattiatasossa jopa nuorison kanssa. Mauno puolestaan välillä jopa pelailee lempipelejään Mallun kanssa, ja käy pöllimässä näätähuoneesta tyttöjen aarteita.Tiskikonetta täyttäessäkään ei ole mitenkään tavatonta, että hommassa koittaa auttaa yhtäaikaa 3-5 frettiä ja 1-2 kissaa. Vaikka olenkin vuosia sanonut, että fretit ovat kuin ikuisia kissanpentuja, en ollut täysin tajunnut mitä saadaan, kun kahdeksan fretin joukkoon lisätään vielä kaksi kissanpentua. Vapun ja Lystin kemioissa on ollut omat haasteensa, mutta niidenkin välinen kanssakäyminen tuntuu rauhoittuneen viikko viikolta.

Huisku on ottanut nyt puretun poikkeustilan aika iisisti
Viimeisen parin viikon aikana on myös päässyt pikkuhiljaa palaamaan sosiaalisemman elämän pariin. Viikonloppuna sain meille ihan spesiaaleja vieraita, kun lapsuudenystäväni tuli Turkuun miehensä kanssa, jonka lisäksi poikkesimme Tampereella muuttohommissa. Omasta parantumisestani huolimatta ystävä taisi onnistua nappaamaan käydessään frettikuumeen, jonka pahenemisesta etenkin mummutiimi eli Itsy ja Justiina pitivät huolen. Justiina kun sai ilokseen huomata, että Minna oppi varsin nopeasti mistä lohitahnatuubi löytyy. Viikonloppuna saatiin myös sovittua lisää vierailuita, kun Satu kutsui itsensä kylään. Mikä on ihan loistojuttu, sillä olen itse välillä tavattoman huono kutsumaan meille ihmisiä, vaikka mielelläni tätä meidän eläintarhaa esittelenkin.

Lähestyvän joulun kunniaksi käytiin tekemässä tilaa myös Pirilän kukkataloon hakemalla "vähän" terraariokasveja joulukukkien tieltä pois
Parin viime viikon aikana sitä on myös alkanut iskeä tajuntaan, että ihan kohta on joulu. Lokakuun hävittyä välistä illat ovat yhtäkkiä ihan pimeitä, salainen joulukissa tassuttelee jo ovella, ja mikäli aion tänäkin vuonna toteuttaa blogijoulukalenterin, on ideoita alettava muuttaa luonnoksiksi. Vatsan pohjaan onkin tullut sellainen positiivisesti kutkuttava paniikinpoikanen miettiessä, miten sitä lähtee joulua tänä vuonna rakentamaan. 

6 kommenttia:

  1. Mahtavaa saada tälläisia uutisia että sä alat olla paranemaan päin, hurjan kauan tuo tauti on sulla roikkunut mukana :(
    Ja ihanaa on myös lukea, että laumakemiat alkaa olla kohdillaan, jospa nyt kaikilla olisi kaverit ja omaa rauhaa- sopivassa suhteessa :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olisi niin pitänyt koputtaa puuta: nyt tauti eteni Jussilla keuhkoputkeen ja tarttui myös näätiin. Tämä on jotain ihan järkyttävää ja sitkeää kantaa.

      Poista
  2. Tätä oli mukava lukea. Sairastelut ja laumakemiaongelmat ovat olleet niin surullisia uutisia, niin tästä tuli tosi hyvälle mielelle. Kivaa, että siellä menee paremmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä iloa kesti kokonaisen vuorokauden. Mutta kyllä täältäkin varmasti vielä noustaan! Ei tämä voi mitenkään kestää ikuisesti.

      Poista
  3. Täällä oltiin myös viime viikko kipeenä. Onneksi oli karvaisia hoitajia aina liki. Ja tosiaan mikä parhainta, niin pian nään teidän koko lauman kerralla ♥ Hiukkako jo lasken päiviä
    Terveitä ja vilkkaita päiviä ihan koko jengille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt yksi peloista kävikin toteen, ja tauti siirtyi freteille. Fretit kun ovat eläimistä ehkä herkimpiä ihmisen flunssaviruksille. Mutta nyt hoivataan sitten vuorostaan karvaisia hoitajia, ja toivotaan että saadaan koko lauma terveeksi vierailuusi mennessä!

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI