tiistai 29. toukokuuta 2018

Tee-se-itse kuivalihanamit

Viime viikolla some täyttyi taas varoituksista kiinalaisista kuivalihanameista, joiden useampi eläinlääkäri arvelee olevan yhteydessä lemmikeillä lisääntyneisiin munuaisongelmiin. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee monen mielestä se, että nykyinen rehulainsäädäntö ei edellytä lihan alkuperämaan ilmoittamista lemmikkien rehuissa. Niinpä Kiinassa käsiteltyjä, mahdollisesti haitallisia aineita sisältäviä lihoja voi olla minkä tahansa maalaisen valmistajan kuivalihanamipussissa. Kohun myötä moni valmistaja on asiaa seuranneiden eläinihmisten mukaan poistanut alkuperämaan kotisivuiltaan, ja moni arpoo, miten voisi varmistaa että omalle lemmikille hankittavat herkut olisivat kotimaista alkuperää tai jos ei ihan kotimaista niin ainakin eurooppalaista. 

Valmiit lihanamit. Tummemmat ovat sydäntä, vaaleammat reisilihaa.
Itsekin mietin mahdollisia vaihtoehtoja, ja päätin sitten kokeilla, kuinka vaikeaa tai helppoa olisi kuivattaa lihat itse. Meillä kun on joka tapauksessa tälläkin hetkellä kymmeniä kiloja lihaa pakastimessa. Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole käytössä elintarvikekuivuria, joten googletin pikaisesti millaisia lämpötiloja ja aikoja ihmiset ovat käyttäneet kuivatessaan lihoja uunilla. Valtaosa tuntui suosivan 50-70 asteen lämpöä ja 6-8 tuntia, joten päätin lähteä liikkeelle niillä. Monessa ohjeessa lihat oli myös keitetty ennen kuivaamista (todennäköisesti tällä saisi tapettua enimmät bakteerit lihasta ja pidennettyä säilyvyysaikaa), mutta koska itseä ajatus lihan täydestä nopeasta kypsentämisestä vieroksututti, päätin kuivattaa lihat ilman keittämistä (bakteerit kun tarvitsevat lisääntyäkseen myös kosteutta, mikä tässä olisi kuivaamalla tarkoitus poistaa). Kuivaamisessa korostettiin myös sitä, että ilman on päästävä kiertämään uunissa, eli jos käytössä ei ole kiertoilmauunia, on uunin luukku hyvä virittää raolleen esimerkiksi lusikan tai lastan avulla, kuten tässä meidänkin tapauksessa.

Ensimmäinen koe-erä juuri uuniin menneenä.
Ensimmäinen oma kokeiluerä syntyi broilerin sydämistä, jotka leikkasin veitsellä neljään osaan ja levitin sitten pellille. Päätin hoitaa kuivatuksen yöllä, jolloin uunia ei ainakaan tarvitse mihinkään muuhun. Sydänten oltua uunissa tunnin verran, kääntelin ne ympäri, ja jätin sitten uuniin siihen asti että kello soitti. Lämpötila on uunin säätimen mukaan karkeasti arvioiden noin 60 astetta. Koska kyseessä oli näyttelyaamu, kokonaiskuivumisajaksi jäi näin seitsemisen tuntia. Aamulla herättyäni sekoittelin palat vielä kerran, ja jätin ne uuniin vielä aamutoimien ajaksi. Sen jälkeen uunista löytyi varsin rapsakoita, kuivia, mutta hieman kiilteleviä kuivanameja. Eli jotain kosteutta niihin tällä kuivatusajalla selvästi vielä jäi. Testinäädät kuitenkin pitivät herkuistaan sen verran paljon (samoin kaverin koira), että en usko että pääsemme ainakaan näiden ensimmäisten kanssa testaamaan kauanko näin kuivatut palat säilyvät muuttumattomina (ellen vartavasten pölli muutamaan palaa sivuun seurattaviksi). Kuitenkin namipussi selvisi hyvin esimerkiksi kesäpäivästä ulkosalla ilman että lämmöstä huolimatta nameihin tuli mitään pahaa hajua tai muutoksia, eli ne selvästi käyttäytyivät tässäkin suhteessa nimenomaan kuten kuivalihan kuuluu. 

Seuraavaan testierään valitsin broilerin reisilihaa, jotka leikkasin ohuiksi vaihtelevamman kokoisiksi siivuiksi. Kuivatuslämmön ja ajan pidin samoina. Näistäkin tuli samaan tapaan rapsakoita ja helposti käsin katkaistavia kuin kuivatuista sydämistä. Testitiimille nämä kelpasivat siinä missä sydännamitkin.

Reisilihapalat kuivauksen alussa
Reisiligapalat kuivauksen lopussa.
Näitä testieriä tehdessä aloin miettiä, miten lopputulos muuttuisi, jos kuivauslämpötilaa laskisi ja kuivatusaikaa pidentäisi. Että päästäisiinkö sillä mahdollisesti pehmeämpään lopputulokseen. Mutta koska uunissa säädöt ovat näin pienissä lämpötiloissa varsin summittaisia, tämän kokeileminen voisi onnistua paremmin jos löytäisi jostain elintarvikekuivurin testattavaksi. Käytetty sellainen onkin jo laitettu hakuun.

Näistä kokeilusta huolimatta myöskään ostetut kuivalihat eivät lentäneet meillä suoraan roskiin ja boikottiin. Niitä on meillä kuitenkin syötetty jo vuosia ilman mitään ongelmia. Mutta uutisten myötä niiden osuutta tullaan meillä ehkä jatkossa vähentämään, ja tutustumaan paremmin myös kotimaisiin vaihtoehtoihin. Eikä tämä itsekuivaaminenkaan nyt kauhean monimutkaiselta tuntunut, jos jatkossakin osan nameista tekisi ihan itse.

2 kommenttia:

  1. Iteäkin huolestuttaa tuo Kiinan kuivalihajuttu, kun kooirat ovat semmoisia kuivalihan suurkuluttajia. Meillä (omakotitalo) ruukataan ihan autotallin seinustalle laittaa semmoinen häkki ja siihen sitten koukkujen varassa ripustaa milloin mitäkin lihaa. Siinä sitten antaa olla aurinkoisessa paikassa parisen päivää/viikkoa, ja sitten on lihat valmiit. Ovat kelvanneet hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin kätevää, kun saa kerralla kuivattua isompia määriä ja hyödynnettyä hommassa vielä suoraa auringoenergiaa :D

      Poista