keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Alma on kotona

Maanantaina napattiin pakettiauto töistä lainaan ja käännettiin nokka kohti Helsinkiä. Perjantaina ja sunnuntaina oli jo valmisteltu Alman tuloa järjestämällä herppihuonetta uudelleen niin että saatiin sinne tila Alman terraariolle, ja nyt oli aika hakea tyttö kotiin. Suunnitelmana oli, että hoidetaan hakureissu mahdollisimman pikaisesti, että kotiinpaluukin ajoittuisi ihmisten aikoihin, mutta kun pelkkää ajoakin oli yhteensä se neljä tuntia, niin kyllä se töiden jälkeen vähän väkisin aika yölle veti. Etenkin kun hakupäässä oli hyvin aggressivisesti sulkeutuva hissi, ja kyllähän sitä aina tulee vähän höpistyä. Niinpä siinä kohtaa kun terraario, tavarat ja käärmes olivat Helsingin päässä pakattuna pakuun, navigaattori näytti kotiinpaluajaksi jo yli kymmentä.

Nassu lähtee heti kohti linssiä kun menee terraariolle ottamaan kuvaa
Siinä alkoikin sitten se kiva leikki, kun alettiin miettiä kantoapua. Kellonaika kun tiputti etukäteen sovitun kantoavun pois laskuista, Jussi kun oli alkuun optimistisesti arvioinut että selvittäisiin takaisin Turkuun jo yhdeksään mennessä. Eli eikun soittokierrosta käyntiin, ja Jarin kohdalla tärppäsi. Jussi kun ei ollut kauhean luottavainen sen suhteen, että saisi tuon 160*70*126cm terraarion kanssani kahdestaan ylös. Olkootkin että se on vesivaneria ja että liukuovet sai irti siirron ajaksi. Niinpä mentiin taas klassisemmalla linjalla, että miehet kantoivat ja minä olin mukana varmistamassa. Niin terraario nousikin hyvin, ja se saatiin nopeasti kierreportaat toiseen kerrokseen. Sen jälkeen tulikin sitten ensimmäisen isompi tenkkapoo, kun jouduimme toteamaan aiemman huolen aiheelliseksi: herppihuone on pienen kapeahkon käytävän päässä, ja aika äkkiä ylös päästyämme huomasimme, ettei terraario taivu käytävästä huoneeseen mitenkään. Vaikka sitä kuinka nosti pystyyn, karmi tuli itsepintaisesti vastaan.

Lempparipaikasta on hyvä tähystää.
Hetken tilannekartoituksen jälkeen minä ja Jari tulimme lopputulokseen että terraario saattaisi mahtua sisään, jos saisimme eteiskaapin liukuovet pois blokkaamasta. Jussi oli hieman epäileväinen sen suhteen, riittäisikö sekään, mutta eihän liukuovien poisnostamisessa nyt niin kauaa menisi. Että äkkiäkös moisen testaisi... Tai testaisi, ellei kaapin ovissa olisi rullamekanismia, joka pitää pyörän tiiviisti kiinni urassa vaikka ovea kuinka nostaisi. Eli eikun taskulamppu käteen ja kaappiin katsomaan, mistä siinä mekanismissa on kyse. Etenkin sen jälkeen, kun se pysyi itsepintaisesti paikallaan vielä senkin jälkeen kun mekanismista oli irroitettu ruuvitkin. Tässä kohtaa kello oli jo lähempänä yhtätoista, mutta ovien irroittaminen tuntui silti todennäköisesti nopeammalta vaihtoehdolta kuin silikoonatun ja useilla ruuveilla kootun terraarion purkaminen ja siirto osina. Lopulta Jari saikin mekanismin irti ja Jussi nostettua peiliovet hetkeksi sivuun. Siinä kohtaa olin jo valmis lupaamaan, että jos ovien paikoilleen palauttaminen on yhtä vaikeaa kuin niiden poisotto, niin tilataan sitten vaikka palkkapäivänä joku remppaäijä katsomaan ne kuntoon.

Ensimmäinen vähän hämärä öinen yhteiskuva
Niinpä jonkin verran yhdentoista jälkeen päästiin koettamaan terraariota uudelleen sisään herppihuoneeseen, ja nyt se menikin. Vähän tiukkaan tehden, mutta kuitenkin. Ja sen jälkeen homma etenikin helposti, kun piti enää laittaa vesikuppi ja turpeet, sekä virittää lämpölaite ja lamppu jatkojohdon päähän - sekä tietenkin nostaa paikoilleen lasit ja Alma. Minun siirtäessäni Alman kantolaatikosta terraarioon Jussi koitti napata meistä muutamia yhteiskuvia, mutta keskiyön hämärässä valtaosasta kuvia tuli enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Paremmat yhteiskuvat saavatkin sitten vielä odottaa. Tässä kohtaa kello oli jo melkolailla puolen yön paikkeilla, ja edessä oli frettien iltatoimet. Terraarioepisodin myötä neidit jäivät poikkeuksellista kokonaan ilman iltajuoksuja, mikä sitten heijastui seuraavana päivänä astetta pahempina hepuleina - sitten kun terran kuljetuksen tieltä siirrettyjä tavaroita oli saatu siirrettyä sen verran takaisin paikoilleen, että tytöt uskalsi päästää taas irti. Kuten esimerkiksi ne eteisen kaapiston liukuovet, jotka oli onneksi miljoona kertaa helpompi palauttaa urilleen kuin ottaa niiltä pois. Kaikkiin hommiin kun ei valitettavasti ole aina järkevää ottaa liutaa uteliaita aputassuja.

Alman asumus
Ensivaikutelma Almasta vastaa hyvin edellisen omistajan kuvausta: Alma vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja leppoisalta, mutta silti uteliaalta tyypiltä. Terraarion luokse mentäessä pää lähtee yleensä tulemaan heti kohti lasia kieli ilmaa haistellen, mutta muuten neiti ei kyllä turhia hötkyile. Terraariossa lempipaikka tuntuu olevan ylempi hyllytaso. Mutta mitäpä sitä tuossa iässä enää turhia ralleja vetäisi: onhan Alma jo viisitoista, eli tukevasti vähintään keski-ikäinen ellei peräti veteraani. Toivottavasti meillä on kuitenkin edessä vielä useampia yhteisiä vuosia.

Viikonlopun järkkäilyissä pohjustettiin myös herppihuoneen seuraavaa mylläystä, kun useammalla asukilla alkaa olla aika muuttaa taas isompiin terraarioihin. Viimeistään ensikuun palkoista lähteekin tilaukseen kolme vaneriterraariota viljakäärmeille ja kuningaspyton Pamelalle, jonka jälkeen bamburottakäärme Enzo ja silmäskinkki Pätkis perivät viljojen vanhat Exoterraariot, ja tiikeripyton Luigi saa seuraavaksi junnulakseen Pamelan nykyisen terraarion. Joka taas vapauttaa muutamia pikkuexoja toistaiseksi poikaspurkeissa oleville hämähäkeille. Sen jälkeen voisikin olla paikallaan tehdä uusi postaus myös herppihuoneesta.

Tähän se meinasi silloin yöllä tyssätä.

2 kommenttia:

  1. Teillä onkin sitten sottailu- ja puuhailuhetkiä tiedossa ...
    Alma näyttää hienolta ja innolla odotan Alma-postausta. Laitatko sie tärkeät mitatkin sitten? Jos vaan kehtaat, kerro muutenkin Alman arjesta - nuo kärmekset ovat miulle tuttuja vaan telkkarista.
    Käyn katsomassa Instagraminkin ja syrämiä laittelemassa, mutta kommentointi ei onnistu, blääh. Kuulemma moinen sovellus on tarkoitettu älypääkännyköille eikä läppäreille, ja mulla on semmonen mummopuhelin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmeiden tarkka mittaaminen on varsin hankalaa, otukset kun harvemmin viihtyvät suorina ja nahat venyvät luodessa, mutta neidin arvioidut mitat ovat noin 2,5 metriä ja 15 kiloa. Jälkimmäiseen on kyllä helpompi hakea tarkennusta laukkuvaa'alla sitten kun keretään.

      Instagram tosiaan suunniteltu älypuhelimille, vaikka sitä pystyy katselemaan myös tietokoneen kautta. Vaikka välillä tuntuukin, että puhelinsidoksesta huolimatta moni tuntuu jakavan sielä kännykkäräpsyjen sijaan järkkätason kuvia. Meillä moista sattuu enempi vahingossa joskus, mutta muuten mennään vaihtelevamman tasoisilla otoksilla. Mutta kyllä moni on silti miulle ilmoittanut, että parempi silti että kuvia on enemmän ja monipuolisemmin näätien somessa, kuin yksi mestariteos joskus ja jouluna. Eli me mennään jatkossakin sillisalaatilla ;D

      Poista