keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Sinun lemmikkisi on paras

Etenkin kun kotona on eksoottisia lemmikkejä, sitä törmää hyvin monenlaisiin asenteisiin lemmikkejä ja niiden pitoa kohtaan. Sekä niiden toimesta, joilla ei itsellään ole mitään lemmikkejä, että toisten eläinihmisten taholta. Toisaalta eksoottiset lemmikit herättävät kiinnostusta ja uteliaisuutta: mitä eksoottisempi lemmikki on, sitä hienompi se monesta on. Toisaalta ne herättävät myös närää: eksoottisen lemmikin omistajaa pidetään eläimistä piittaamattomana erikoisuuden tavoittelijana, jolle tavallinen ei riitä. Ihannointia ja loanheittoa tulee joka suunnasta, ja ja sitä tapahtuu joka suuntaan. Moni omista standardeistaan käsin tavallisen lemmikin omistaja katsoo eksoja, fancyjä ja muita poikkeavia epäilevästi, tai jopa tuomitsevasti alaspäin: heillä on mielestään siihen moraalinen oikeutus, koska he eivät ole lähteneet mukaan kuriositeettimyllyyn tuottamaan aina vain oudompia ja mahdollisesti sairaampia yksilöitä eläinmarkkinoille. Toisaalta myös eksoharrastajista löytyy ihmisiä, joille moni tavallinen eläin on roskaa, arvotonta tusinatavaraa jotka voisi viedä saunan taakse ja ampua. Kaikki eläinharrastuksen ongelmathan kun tulevat siitä, että joka Irma-Petteri voi hankkia sen kissan tai seropin, eikä mitään ongelmia olisi, jos kaikki eläintenomistajat olisivat valistuneita eksoihmisiä.

Meidän tyttöviisikko joidenkin vuosien takaa <3 Rotta on yhä itselle se ensimmäinen laji, joka hurmasi miut sosiaalisuudellaan, älykkyydellään ja rakkaudellaan asioiden jemmaamiseen ja riippumattoihin.

Omaan silmään välillä kiivaanakin käyvä keskustelu tuntuu monesti surulliselta. Ikäänkuin iso osa ihmisistä olisi unohtanut, että jokainen eläinyksilö on uniikki. Sillä ei ole tekemistä eläimen eliniän, hinnan, yleisyyden tai harvinaisuuden kanssa, vaan ihan jokainen eläin on omanlaisensa. Ja ihan jokainen niistä voi olla omistajalleen juuri se paras ja täydellisin lemmikki. Se ei poista sitä tosiasiaa, että lemmikkipitoon yleisellä tasolla liittyy monia eettisiä, ekologisia ja filosofisia ongelmia, jotka vaihtelevat lajeittain ja roduittain, mutta mikään niistä ei pysty kumoamaan sitä, etteikö eläin itsessään olisi arvokas oli se sitten hamsteri tai hevonen.Vaikka meilläkin fretit syövät hiiriä, rottia, marsuja, kaneja ja tipuja, se ei tee ruokaeläiminä toimivista lajeista sen tyhmempiä, tylsempiä tai toisarvoisempia. Lihansyöjä ei vain muutu lemmikkinäkään vegaaniksi, ja itse olen valinnut pitää tällähetkellä lihansyöjiä. Mutta se ei muuta pienjyrsijöitä ja lintuja vain ruuaksi: niissä on ihan samalla tavalla mahtavia persoonia ja ne voivat tarjota omistajilleen ihan samoja asioita mitä fretit ja haisunäätä minulle: seuraa, sosiaalista vuorovaikutusta, viihdykettä ja kiintymyksen osoituksia. Omakohtaisen kokemuksen puuttuessa esimerkiksi YouTubesta voi käydä katsomassa videoita, mitä kaikkea hiirellekin voi opettaa, kun jaksaa tutustua lajiin ja koulutettavaan yksilöön niin hyvin, että yhteispeli lähtee sujumaan.

Maailman rakkain koiraprinsessa Daisy, jonka kanssa kierrettiin teininä niin lähikebabbilat kuin testattiin kanien esteet. Se, joka oli aina mukana kaikkialla.

Kun keskustelussa toisen eläinihmisen kanssa tulee esille, mitä eläimiä minulla on, keskustelu muuttaa usein suuntaa. Osa alkaa kiinnostuneena kysellä lisää, osa vaihtaa kulmia kurtistaen puheenaihetta. Ikävämpiä ovat ne hetket, kun keskustelukumppani katsoo asiakseen tehdä selväksi minun lemmikkini olevan vääränlainen, ja vähintään yhtä ikäviä ne, jos toinen lähtee alentamaan omaa lemmikkiään. Ikäänkuin minun kanssa ei voisi puhua "vain" kissoista, kun minulla on jotain "hienompia". Tai että minun kanssani ei voisi puhua yleisemmistä lemmikeistä, koska haluan kuitenkin vain hienostella omilla erikoisuuksillani. Itse haluan elää siinä uskossa, että jokaisella on ollut jokin syy lemmikkinsä valintaan. Jokin ajatus tai tapahtumaketju, miksi ihmiselle on tullut juuri se laji ja juuri se tietty yksilö siitä lajista. Ja että se syy tekee juuri siitä lemmikistä omistajalleen täydellisen, sillä onhan sen omistaja valinnut kaikista maailman eläimistä juuri sen omaksi lemmikseen. Ja kun ottaa huomioon kuinka monta miljardia lemmikkieläintä maailmassa on, on se valittu yksilö jotain todella spesiaalia.

Pieni mustavalkopentu. jonka nimi vaihtui Luciferista Latziksi, kun haettiin se lopetusuhan alta kotiin. Kotiin jossa herra viihtyi seuraavat seitsemäntoista vuotta.

Objektiivisesti ajatellen mikään lemmikkiyksilö tai laji ei toki ole täydellinen. Se voi olla sairas, arka tai sillä voi olla pahoja tapoja. Se ei ehkä koskaan oppinut istumaan käskystä ja sillä on paha tapa kantaa puruluunsa tyynyllesi. Rodussa tai lajissa voi esiintyä ongelmia terveydessä. Jokainen lemmikki kuitenkin ansaitsee paikkansa maailman parhaana lemmikkinä omistajansa silmissä. Sen että sinä olet valinnut jonkin eläimen olemaan lemmikkisi, tulisi riittämään tekemään siitä paras lemmikki maailmassa, vaikkei se toisi koskaan yhtään ruusuketta kotiin tai se sattuisi olemaan erilainen kuin naapurin lemmikki. Aina jos joku erehtyy sanoillaan tai teoillaan väittämään muuta, katso lemmikkiäsi ja muista, miksi juuri se on sinun lemmikkisi. Juuri se, eikä mikään muu lemmikki maailmassa (ellet sitten satu omistamaan useampaa lemmikkiä, jolloin sama pätee niihin kaikkiin). Lemmikkienpidosta, jalostuksesta yms. toki voi ja pitää pystyä puhumaan myös kriittisesti, mutta silloin kun mennään yksittäisiin yksilöihin, muista, että niistä jokainen on lemmikkinä omistajalleen rakas juuri sellaisena.

Mie ja veljen kani (ja hieno 90-luvun alun peruskanihäkki)
...jota iskä sit vähän laajensi (ja veli kuvasi uutta autoaan)

Sinun lemmikkisi on paras.

Ja kyllä, minullakin on syyni, miksi meillä on tällähetkellä juuri haisunäätä ja kuusi frettiä (ja niistä yksi vielä sinisilmä angora, vaikkei niitä juuri Suomessa näy). Ja ne toki kysyttäessä kerron. Ovathan nämä parhaat lemmikit maailmassa (ainakin minulle <3 ), ja ne kaikki tänne vartavasten valittu. Ihan niinkuin jo edesmenneet rakkaani, kuten mustavalkoinen maatiaskolli Latzi ja cholate tan hiiripoitsuni Happy Day. Sekä ne kymmenet muut rakkaat, joita en kaikkia pysty tähän erikseen nimeämään.

Nykyinen maailman mahtavin näätähärdelli <3

7 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus! Ulkoillessa huomaa usein ihmisten erilaiset reaktiot. Suurin osa onneks on positiivisia, tulee kyselemään kaikkea tai toteaa kaverilleen kauempaa "mä haluun tollasen!" mutta sitten on niitäkin jotka vaihtaa tienpuolta kun huomaa että tuun fretin kanssa vastaan, ja kattoo paheksuvasti, että miksi sä tollasta ulkoilutat täällä. Meidän naapurit taitaa pelätä meiän eläimiä, kerrankin eräs pappa oli lähdössä viemään roskia ja ehti avata jo oven, mutta kun näki että tulin fretin kanssa ohi, meni takasin sisälle sanomatta mitään. Multa on myös kysytty, että miksi noin erikoinen lemmikki, eikö sulle vaikka kissa olis riittänyt. Kun kyse ei oo riittämisestä, vaan siitä että näin tän lemmikin meille just oikeeks ja tähän elämäntilanteeseen sopivaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin naapurit on onneksi ottanut lauman hyvin vastaan, ja yleensä muutenkin ne, jotka ovat tulleet kasvokkain kommentoimaan ovat olleet melko positiivisin tai uteliain mielin liikenteessä. Pahimmat suorat kommentit ovat jääneet netin puolelle tai ihmisten keskinäisiin keskusteluihin.

      Tietty jotkut ovat tulleet kommentoimaan jotain viilieläinten pidosta lemmikkinä, mutta ei tää meidän lauma usein itsestään livenä kauhean villiä kuvaa anna ;)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus!

    Tuohon "eikö kissa olisi riittänyt"-kommentin jatkoksi sen verran, että rotukissoista, ja varsinkin jos se on haettu yhtään kauempaa kuin naapurikunnasta, kysytään etteikö saisi kissoja lähempää halvemmalla. No varmaan saisi, mutta nämä nyt sattui olemaan X:ssä ja Y:ssä, joihin on enempi matkaa.

    Että teki mitä teki, aina on jonkun mielestä väärin. Pitäköön tunkkinsa, haen elikkoni vaikka Timbuktusta, jos se miellyttää :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rotukissat on juu kanssa ihme hienostelua, kun kissojahan saa navetanvintiltä ilmaiseksi.

      Kaikilla ei vain ehkä ole resursseja tai halua kesyttää niitä kotikelpoisiksi, eikä siinä ole mitään pahaa, jos kokee ulkonäöltään ja luonteeltaan helpommin ennustettavan rotukissan omemmaksi vaihtoehdoksi.

      Itse onkin sitä mieltä, että parasta eläinsuojelua on ottaa itselle sopiva lemmikki ja pitää siitä huolta loppuun asti. Jos kaikki tekisivät niin, muunlaista eläinsuojelua ei juuri tarvittaisi.

      Poista
    2. Niinhän se on, että jos kaikki hoitaisivat omat lemmikkinsä, ei eläinsuojelua tarvittaisi kuin oikeissa hätätapauksissa (esim. ihmisten äkilliset sairastumiset, tapaturmat jne.). Ja ottaisin minäkin vaikka miten monta rescue-kissaa jos voisin, enkä tosiaankaan suunnitellut alun perin ottavani rotukissoja (kissaa suunnittelin kyllä toki, mutta ei sen rotukissa pitänyt olla). Toisin kävi, koska kissat :-D

      Ja toisaalta, jos kaikki ottaisivat pelkästään navetanvintin ilmaiskissoja, ei kissojen arvostus kasvaisi koskaan. Onhan koirissakin nykyään rotukoiran ottaminen enempi sääntö, mutta ennen vanhaan sekin on ollut hienostelua ja kaupunkitätien hupatusta, kun naapurin tuvan nurkalla Musti sai just pennut naapurin Murren kanssa, siitä saisi ilmatteeksi. Ja sitä mukaa nykyään eläinsuojissa koiria on vähemmän kuin kissoja! Puolensa ja puolensa kaikella.

      Poista
    3. Se on kyllä surullista, että yhä oikeasti löytyy ihmisiä, joista ilmaiseen ja/tai tavalliseen ei kannata panostaa rahallisesti. Että tottakai rotukissalle kannattaa ostaa kallista ruokaa ja laadukasta hiekkaa, kun kissastakin maksettiin pieni omaisuus, mutta maatiaiselle riittää hyvän markettinaput ja halvin hiekka, kun olisihan se hölmöä syytää satasia eläimeen, joka ei maksanut mitään. Ja että on ihan ymmärrettävää kiikuttaa harvinaista värimuotoa tai eksoottista lajia olevat matelijat eksoottisiin eläimiin erikoistuneelle eläinlääkärille usean sadan kilometrin päähän, mutta ei ei normaalin väristä viljakäärmettä tai leopardigekkoa, kun uuden saa bensakuluja halvemmalla.

      Sellaiset ihmiset eivät kyllä mielestäni ansaitsisi mitään eläintä, jolle eläimestä maksettu rahasumma on eläimen arvon suora mitta. Vaikka niin kauan kuin niitä löytyy, se pitää valitettavan usein paikkansa, että eläimestä pyydetty rahallinen korvaus on halpa henkivakuutus, kun ostettu eläin on monella isompi kynnys laittaa nopeasti kiertoon kuin saatu.

      Frettien kohdalla välillä törmää siihen, että osa ilmoittaa ottavansa mieluummin kodinvaihtajan kuin pennun, kun pennut ovat kasvattajalla niin kalliita. Mutta kun itsekin miettii, paljonko miulla on mennyt rahaa noiden kodinvaihtajien eläinlääkärikuluihin ja muihin, niin ei niistäkään kyllä mitenkään päin ilmaisia elättejä saa, vaikka ostohinta olisi ollut alhaisempi. Mutta miekin olen niitä hulluja, että miusta kodinvaihtajille hoidetaan ehdottomasti samat tunnistusmerkinnät, rekisteriröinnit, rokotukset yms., kuin kasvattajalta hankituille. Vaikka kodinvaihtajien kanssa tunnistusmerkitsemiset, rekisteröinnit yms., menisikin sitten suoraan omasta pussista ostohinnan päälle.

      Poista