keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vanhenevia näätiä

Viime viikkoina on joutunut miettimään aiempaa enemmän näätien ikääntymistä: tai jos tarkkoja ollaan, Snurren ja Esterin ikääntymistä. Etenkin Snurren. Meidän mummunäädät täyttävät tänä vuonna kuusi, ja se on valitettavasti alkanut näkyä. Esteri on hammasongelmia lukuunottamatta oma itsensä, mutta Snurren takapää on alkanut selvästi heiketä.

Mummuska & junnuska tahnatuokiolla
Ensin se oli vain yksi päivä, kun tyttö vaikutti jotenkin normaalia heikommalta, ja kaatui kesken touhujensa toisen takajalan lähdettyä alta. Sen jälkeen niitä päiviä on tullut joitain lisää. Se ei vielä hidasta Snurrea, tai vaikuta juurikaan sen touhuihin, mutta sitä ei voi silti estää ajatustaan harhailemasta siihen, kauanko meillä on vielä aikaa.  Etenkin kun Snurre on jo pidempään nukkunut todella paljon, paljon enemmän kuin muu lauma. Hereillä ollessaan se kyllä yhä kiipeilee olkapäälle ja juoksentelee pyykkinarulla, mutta niitäkin itse on alkanut jännittämään, kun ei pysty luottamaan enää samalla tavalla tytön tasapainoon.

Mummulareissu ottaa pienen näädän voimille
Aikaa yritetään toki ostaa lisää muunmuassa hieromalla Snurren lihaksia, hemmottelemalla tyttöä aiempaakin enemmän vitamiinitahnoilla ja sen herkkuruuilla (joihin nykyään kuuluu muunmuassa hiiret) ja pyrkimällä tukemaan tytön aktiivisuutta, että se mitä tytöllä vielä on lihaksia pysyisivät kunnossa ja ehkä vahvistuisivat. Silti sitä tietää piinallisen hyvin, että kelloa ei pysty siirtämään taaksepäin. On otettava ne päivät mitä saa, ja tehtävä niistä mahdollisimman laadukkaat. Ja koetettava olla ajattelematta, ovatko ne päiviä, viikkoja vai kuukausia.

Kerjääminen on taitolaji, jossa Miikkis tähtää huipulle
 Viime viikonloppu meni taas Tampereella, ja näädät olivat kaikki mukana. Tytöt viettivät viikonloppuna valtaosan ajasta playpenissä päästen välillä touhuilemaan sen ulkopuolelle. Miikkis vietti taas valtaosan ajasta jääkaapilla tai koittaen houkutella äitiäni keittiöön lähemmäksi jääkaappia. Miikkis kun tietää, että pojan mummu on kovin huono vastustamaan sen puskemisia, vaikka kotona olisi millainen dieetti päällä. Kotimatkalla Snurre jaksoi taas koettaa kaivautua boksin etupleksin läpi boksista ulos. Siihen sillä tulee varmaan riittämään virtaa niin kauan kuin siinä henki pihisee. Ja sen jälkeen homma siirtynee sen seuraajalle, jota Snurre on Mitellasta kovasti itselleen kouluttanut.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo Mihail :) Onko haisunäätä lemmikkinä lähellä frettiä? En oo ikinä perehtyny tohon lajiin :D

    VastaaPoista
  2. Haisunäätä on lemmikkinä sekoitus koiraa, kissaa ja frettiä joukolla omia oikkujaan. Fretteihin verrattuna se on rauhallisempi, paremmin sylissä viihtyvä ja ahneempi. Se on myös selvästi kömpelömpi, ja toisinkuin fretit, se on kaikkiruokainen (vaikka kunnon uroona Miikkis arvostaakin lihaa enemmän kuin rehuja). Etenkin Miikkis on myös paljon tosikkomaisempi: toisin kuin fretit, se äärimmäisen harvoin leikkii leikkimisen itsensä vuoksi, vaan valtaosalla sen touhuja on selkeä tavoite, joka useimmiten on ruuan etsiminen. Frettien sähläämiseen tuo välillä reagoi näyttämällä peppua ja vetäytymällä pesäänsä.

    Miikkis myös reagoi vuodenaikoihin vielä voimakkaammin kuin tytöt. Talvella se lähinnä nukkuu, syö ja kömpii välillä kainaloon nukkumaan lisää. Vasta kun kevät etenee pidemmälle, se alkaa liikkua taas enemmän. Lenkkeilyinto palaa vasta kun maa on sulanut, ja ulkoa alkaa löytyä muunmuassa ötököitä mitä etsiä välipaloiksi.
    Miikkis on myös paljon hitaammin lämpiävä mitä fretit. Siinä missä fretit rakastavat kaikkea uutta: uusia ihmisiä, uusia leluja, uusia paikkoja, Miikkis vetäytyy uuden tullen mieluiten tuttuun pesäänsä. Miikkis on kyllä erittäin seurallinen ja levollinen tyyppi tutuissa oloissa: omassa kodissa omien ihmisten keskellä se pyörii jaloissa ja kiipeää syliin, mutta siihen että se itse hakeutuu uuden ihmisen luo voi mennä kuukausia (ellei ihminen istu pähkinäkulhon viereen). Siitä huolimatta Miikkis kyllä antaa vieraiden hyvin koskea sylissä ollessaan ja ottaa varsin rennosti vieraidenkin sylissä. Mutta mitenkään omimpia tilanteita ne eivät pojalle ole.

    VastaaPoista
  3. Mulle ei näköjään tuu ilmotuksia jos joku vastaa kommenttiin :( Menee kaikki ohi ellen erikseen palaa kattomaan. Saako haisunäätää ottaa frettinäyttelyihin mukaan, ootko ottanut? Olis hauska joskus nähdä millainen otus se on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisänäyttelyihin saa yleensä tuoda vain frettejä. Pihanäyttelyissä (KesäPiknik, Turun pet-näyttely) Miikkis on ollut muutaman kerran mukana.

      Lisäksi jos eläinmessut kiinnostavat, huhtikuussa olevilla Eläinystäväni messuilla on tällä kertaa sekä haisunäädät että fretit edustettuina :-)

      Poista