sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kokousreissu Helsinkiin (ja pakollinen eksyminen Heurekaan)

Saatuani delegoitua lauantaisen Sellon Mustin ja Mirrin näätäpäivän eteenpäin, ehdin jo hetken ajatella, että tämä viikonloppu menee kokonaisuudessaan Turussa. Sitten tuli kutsu Seelin liittokokoukseen, jossa itsellä on nyt tuplaedustus, kun lupasin toimia yhteyshenkilönä myös frettiliiton suuntaan. Niinpä auton nokka kääntyi kuitenkin kohti pääkaupunkiseutua, joskin tälläkertaa ihan oudosti ilman eläimiä. Kokous oli kuitenkin jo ennalta odotettu lyhyeksi, joten ehdotin Jussille että yhdistäisimme reissuun molempia kiinnostavan eläinten Body Worlds -näyttelyn, nyt kun kerrankin oltiin pk-seudulla niin, että auto ei ole täynnä eläimiä ja ohjelmaa ei ole aamuvarhaisesta yömyöhään.


Kokous eteni pöytäkirjan mukaan, eikä sielä tullut yllätyksiä. Päätin kuitenkin kokouksen yhteydessä
kysyä myös Rauliolta Snurresta, sillä tytön tila mietityttää minua paljon, ja sitä on miettinyt paljon myös sitä, miten ja mitä tuon ikäiseltä fretiltä kannattaa tutkia. Etenkin selän kuvaamista on miettinyt, sillä siitä voisi saada tarkempaa tietoa siitä, mikä tytön takapäässä on pettämässä, mutta se vaatisi eläimen nukuttamisen kuvia varten. Raulion mukaan röntgenkuvista voisi nähdä, jos kyse on esimerkiksi lonkkien nivelrikosta, jonka aiheuttamat kivut voisivat johtaa tytöllä esiintyneeseen oireiluun. Tätä voisi kuitenkin lähteä kokeilemaan myös kipulääkkeillä katsomalla vaikuttavatko ne
tytön oireiluun. Muuten vinkit olivat paljolti samoja, mitä aiemmin saamani ravinnon ja jumppaamisen suhteen. Asiasta keskustelu jatkuikin sitten Jussin kanssa koko automatkan, kun mietimme mikä olisi järkevintä. Snurrella on ollut nyt taas pari todella hyvää päivää, joita edelsi perjantaina huonoin päivä tähän asti. Se sai taas liian ikävästi tuntemaan, että tehtiin tässä mitä vain, todennäköisemmin sillä voitetaan vain aikaa. Mutta jos se on hyvää aikaa, sekin on arvokasta.

Heurekan näyttelyssä Jussin huomio kiersi etenkin isoissa eläimissä: valkohaissa, gorillassa, norsussa ja kirahvissa. Itseä taas kiinnostivat eniten pienet ja tutut, kuten kanit, kissat ja rotat, joista etenkin kaneista oli näyttelyssä useampia näytteitä. Ensimmäistä kertaa huomasin jopa hieman harmitelleeni, kun jossain ei tullut vastaan kuollutta hilleriä. Tällähetkellä niiden anatomia kun olisi kiinnostuslistani kärkipäässä. Tämä kiertävä eläinten Body Worlds -näyttely oli kuitenkin melko suppea, sillä ymmärrettävästi jo tämän näytemäärän kuljettaminen on paitsi työlästä myös kallista, kun mukana on paljon hankalasti kuljetettavia isoja näytteitä.

Body worlds näyttelyn jälkeen seuraavaksi eniten aikaa meillä meni katsellen rottia. Emme ehtineet katsomaan päivän peliä, mutta se ei onneksi estä ihailemasta rottia muuten. Vaikkakin ehkä vähän kaiholla, sillä edellisen kerran olin Heurekassa, kun kaksi kasvattiani oli juuri päässyt pelaajiksi (siitä reissusta löytyy juttu täältä). Nyt kaikista kasvateistani koripalloilijat mukaanlukien on jo aika jättänyt. Kyllähän siinä väkisin tuli miettineeksi kaikkia niitä ihania rottapersoonia joita meillä on ollut, ja miettineeksi, että jos ehkä vielä joskus... Toisaalta taas näen freteissä monia niitä piirteitä, joita rotissakin rakastin, kuten sosiaalisuuden, älykkyyden, seurallisuuden ja tietynlaisen mukavuudenhalun ja touhukkuuden. Meillä kun myös rotat olivat samanlaisia riippareiden ja putkien suurkuluttajia, jotka tykkäsivät jemmailla asioita. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti