sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Turun kasvitieteellinen puutarha

Nyt viikonloppuna oli pet-näyttelyn lisäksi ohjelmassa lisää lähimatkailua, ja poikkesimme Turun
yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarha koostuu sisäänpääsymaksuttomasta ulkopuutarhasta, sekä kasvihuoneista, joihin on sisäänpääsymaksu. Ulkopuutarha on itsessään upea ulkoilukohde kesäisin, mutta omat suosikkini löytyvät ehdottomasti kasvihuoneiden puolelta. Sielä kun on runsaan kasvillisuuden ohella myös muutamia eläinasukkaita.

Vanhan maailman tropiikissa asuu lummelammen kalojen lisäksi viisi undulaattia ja kaksi neitokakadua. Linnuilta löytyy tilasta myös häkki, joka on karu ja pienehkö, mutta häkissä on yksi elementti, joka useimmista lintuhäkeistä puuttuu: ovi mikä on auki koko kasvihuoneeseen. Niinpä linnut pystyvät vapaasti valitsemaan, oleskelevatko ne häkissä, jossa niillä on muutama orsi ja ruokapaikat, vai lentelevätkö ne puiden latvustossa vaihtaen välillä oksalta toiselle. Lintujen kirkuna ja siiveniskut luovat kasvihuoneeseen myös omanlaistaan tunnelmaa.

Lummelampi on jaettu verkolla, ja verkon toiselta puolelta bongaa suuria karppeja sekä niiden rinnalla kääpiöiltä näyttäviä partamonneja. Toisen puolen pinta taas on niin kasvillisuuden peittämää, ettei sielä näe heti mitään. Sopivan aukon paikallistamisen jälkeen sieltäkin alkaa kuitenkin löytyä elämää. Ensin näkyviin tulee pieniä vain noin sentin mittaisia kalanpoikasia, jotka näyttävät ihan miljoonakaloilta. Kun niitä pysähtyy katsomaan kyllin pitkäksi aikaa, saa näköhavainnot myös ensimmäisistä aikuisista hohtomiljoonakaloista. Ne ovat niin kauniita, että sitä melkein haluaisi perustaa kotiin toisen akvaarion pelkästään niitä varten.

Kalojen ja lintujen lisäksi kasvihuoneilta löytyy vielä yksi eläinasukki: 35-vuotias punakorvakilpikonna. Sen asumus ei tarjoa samanlaista katseluelämystä, sillä siinä on menty käytännöllisyys edellä: koska suokilpikonnat tuhoavat kaikki kasvit ja sotkevat kokoonsa nähden todella paljon, on altaasta tehty pelkistetty ja siten helposti puhdistettava. Siinäkin eläimen hyvinvointi on kuitenkin huomioitu selvästi, sillä altaassa näytti olevan tehokas jatkuva vedenkierto. Tämä on myös se syy, miksi en välttämättä haluaisi itselleni ainakaan mitään noin isoa
vesikilpikonnaa: itse pidän rehevistä ja runsaskasvisista terraarioista ja akvaarioista joissa on paljon sisustusta, mutta punakorvakilpikonnan kanssa sellainen olisi todella epäkäytännöllinen, sillä kilpikonnalle itselleen asunnon puhtaus on tärkeämpää kuin sen ulkonäkö.

Kasvien kohdallakin oli jännä bongailla, kuinka erilaisilta muun muassa tutut huonekasvit voivat näyttää kasvaessaan niille suotuisissa olosuhteissa. Esimerkiksi kultaköynnös, jota itsellä on akvaarion päällä ja Jussilla monissa terraarioissa, voi kasvattaa jopa päätä isompia lähtiä, ja sen ilmavarret voivat muuttua lähes puumaisiksi. Tätä ei päästä edes lähelle edes terraariolosuhteissa, vaikka niissä on enemmän lämpöä. kosteutta ja valoa mitä huoneolosuhteissa keskimäärin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti