Kahden asunnon taktiikalla

tiistai 8. syyskuuta 2015

Äiti kysyi taas viikonloppuna, kumman luona mie ja Jussi oikeastaan enemmän asutaan. Me kun vietämme enemmän aikaa yhdessä kuin erikseen, mutta kummallakin on silti omat asunnot. Minun oli äkkiseltään vaikea vastata kysymykseen, mutta hetken harkittuani totesin että viime viikot ovat menneet enemmän Jussin asunnolla. Raja on tässä kuitenkin häilyvä, sillä eläinten takia vietämme yleensä aikaa joka päivä molempien asunnoilla, jotta kumpikin saa hoidettua laumansa huoltotoimet, tarkkailtua lemmikkejään ja touhuttua niiden kanssa. Eläimet kun ovat meillä pääsääntöisesti aina omistajansa asunnolla, vaikka Miikkis ja tytöt ovatkin satunnaisesti mukana myös Jussin asunnolla.

Asiaa pohdittuani huomasin, että tämä kahden asunnon välillä liikkuminen on alkanut vaikuttaa myös omaan tavaramäärään. Joitakin yksittäisiä esineitä, kuten hammasharjoja, on tullut tämän myötä hankittua kahdet. Sen sijaan monien tavaroiden kohdalla on tullut se tunne, että vähemmälläkin pärjää. Että kun sitä kumminkin tulee koko ajan käytyä kummallakin asunnolla, ei ole niin suurta tarvetta sille, että monia harvemmin käytettäviä tavaroita olisi syytä olla kahdet. Esimerkiksi sähkövatkaimen, silikonipistoolin tms. kohdalla on niin pieni todennäköisyys sille, että niitä tarvittaisiin yhtäaikaa molemmissa osoitteissa, että toiset ovat saaneet mennä kirpputorille. Kun saahan sen sitten seuraavan kerran käydessä napattua lainaan. Samalla tulee tehtyä ehkä pientä esikarsintaa sen varalta, jos sitä jossain välissä päädytään yhteen muuttamaan. Tällähetkellä itse pidän kuitenkin hyvin paljon omistusasunnon tuomista vapauksista, enkä siksi haluaisi palata heti vuokralle (se on oikeasti kiva tunne, kun voi halutessaan porata reiän keittiön kaapin kylkeen tai maalata seinälle puun kysymättä keneltäkään). Jussi taas nauttii siitä, että hänen vuokra-asuntonsa sijaitsee ihan hänen opiskelu- ja työpaikkansa vieressä. Ja tällähetkellä yhteenmuutto ei olisi mahdollinen ilman että näistä joutuisi tinkimään.

Kyllähän tämä järjestely joskus rasittaa. Aina ei aamuisin jaksaisi koukata ennen töihin lähtiä kodin kautta ruokkimassa eläimiä, jos on ollut yötä Jussilla. Toisaalta kun on asunut vuosia aina jonkun kanssa, on aika ihanaa kun voi vapaasti päättää itse kotinsa sisustuksesta ja tavaramäärästä. Kun ei tarvitse konsultoida saako jonkun kirjahyllyn hävittää tai etsiä kompromissia värimaailman suhteen. Ja ehkä sen ihanuutta lisää se, että en usko että tämä tulee olemaan se pysyvä tila. Että jonain päivänä sitä joutuu maksamaan yhteisen arjen helpottumisesta sillä että nurkissa tulee taas olemaan mikroa, televisiota, pelikonsoleita, pöytätietokonetta yms. Niin nyt on mukava olla vielä hetki ilman.

Silti nykyään tuntuu jo vähän odolta, jos Jussi ei ole samassa osoitteessa. Olkootkin ettei sitä edes tekisi mitään mitä haluaisi tehdä yhdessä. Kun omaa hieman introvertin vikaa, sekin että kumpikin tekee omia juttujaan samassa tilassa voi olla yllättävänkin sosiaalista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI