lauantai 26. syyskuuta 2015

Bileiden jälkeen

Eilen täällä oli bileet ja viimeisten vieraiden lähdettyä nukahdin vaatteet päällä pedatun sängyn päälle. Minun piti ummistaa silmät ihan vain hetkeksi, mutta kun heräsin, kello olikin lähempänä kuutta. Makasin yhä päiväpeitteen päällä, mutta Jussi oli peitellyt miut pöllöviltillä - ja laittanut herkut kylmään, sammuttanut loput kynttilät, siivonnut roskat pois, hoitanut eläimet ja lähtenyt sitten omalle asunnolleen ettei herättäisi minua. Kämppä oli ihan eri näköinen kuin illalla, ja minulla kesti hetken hahmottaa mihin Jussi on hävinnyt ennenkuin huomasin hänen jättämän viestin. Olisihan hän toki voinut miut herättääkin - jo siihen siivoamisvaiheeseen, mutta oli se silti aika suloista, että hän oli mieluummin antanut miun jäädä kuittaamaan univelkoja.

Herättyäni kaivoin kirjastonkirjapinosta seuraavan uhrin ja aloin lueskella. Olen viime aikoina ollut joko niin stressaantunut tai menossa, että kirjapino ei ole liikkunut juuri mihinkään suuntaan. Nyt luin yhden kirjoista puoleenväliin yhdeltä istumalta ja kävin vielä suihkussa ennenkuin jatkoin hetkeksi unia. Torkuin siihen asti, kun Jussi tuli aamupäivästä hakemaan leivonnaisia viemisiksi veljelleen. Niitä kun jäi aika pino, kun minä leivon aina liikaa ja vieraitakin tuli lopulta vähän vähemmän kuin oli arvioitu - mutta eipä ainakaan mikään loppunut kesken. Tässä vaiheessa fretitkin heräsivät, mikä varmisti sen, että omatkaan unet eivät jatkuneet. Miikkis kun vetäytyy sentään takaisin unille aamupalan saatuaan, mutta tytöt... Frettipainit lähtivät heti vauhdilla käyntiin, ja yksi parhaista painiareenoista on tietenkin sänky: onhan se aivan mahtavaa sukellella peittoihin, ryömiä pussilakanoihin ja syöksyä lakanan alle. Ainoa huomautettava tästä leikistä löytyy silloin, kun on itse vielä seassa. Tytöt kun ottaisivat enemmän kuin mielellään minutkin mukaan painimatseihin ja alkavat haastamaan leikkiin näykkimällä nilkkoja ja varpaita. Eivät kovakouraisesti, mutta kuitenkin sen verran, että kun tytöt tulivat kerta toisensa jälkeen takaisin sänkyyn nostettuani ne alas, sitä katsoi itse paremmaksi nousta.

Jussikin katseli vielä hetken tyttöjen menoa ennen karkaamista omille asioilleen. Hänkin kun on ollut niin iloinen siitä, että tytöt leikkivät koko ajan enemmän myös keskenään. Alkuun tänne tultuaan Esterihän hengasi enemmän Mihailin mitä Snurren kanssa ja Snurre sai monesti turhaan haastaa Esteriä leikkimään.

Itsellä taas on seuraavana ohjelmassa palata sen kirjan pariin. Sängyssä tai sohvannurkassa lueskeleminen on itselleni sitä todellista viikonloppuluksusta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti