torstai 25. syyskuuta 2014

Takapakkia matkalla kohti muovittomuutta

En ole koskaan pitänyt muovista materiaalina, ja viimeisten parin vuoden aikana olen pyrkinyt aktiivisesti vähentämään sen osuutta asunnossani. Keittiössä leivontakulhot ovat olleet jo hyvän aikaa metallisia ja keraamisia, ja veitsissäkin on nykyään puuvarret ja shampoopullot ovat vaihtuneet palashampoisiin. Mitä enemmän asuntoon on jäänyt ja ilmestynyt raivauksen ja kirppistelyn myötä puuta, metallia, lasia ja keramiikkaa muovin sijaan, sitä omemmalta asunto on alkanut tuntua. Samalla sitä on kuitenkin ehkä alkanut elää haavemaailmassa, jossa kaikki tarpeellinen olisi mahdollista hankkia ilman että asuntoon olisi välttämätöntä roudata hitustakaan muovia; onhan muovi kuitenkin keksintönä varsin uusi, ja ihmiset ovat selvinneet pitkään ennen sen keksimistäkin - ja onhan jopa jääpalamuotteja saatavissa metallisina, kun tarpeeksi kirppareita kiertää.

Eilen muovia tuli kuitenkin pitkästä aikaa tuotua keittiöönkin lisää. Olen nykyiseen asuntoon muuttamisesta asti miettinyt sauvasekoittimen tarpeellisuutta, ja keksinyt lukuisia tapoja tehdä asioita ilman sitä. Tosiasia kuitenkin on, että joissakin keittiöaskareissa sauvasekoitin vain on ehdottoman kätevä. Minä ehkä saan sosekeiton tehtyä keittämällä ensin keittoainekset, sitten jäähdyttämällä ne kyllin viileiksi että ne saa heitettyä ne blenderissä soseeksi ja sen jälkeen lämmittämällä itselleni päivällisen uudestaan hellalla, mutta siihen vain menee hyvin paljon enemmän aikaa ja energiaa, kuin jos saisin heitettyä sen suoraan soseeksi kattilassa ilman jäähdyttelyjä ja ylimääräisiä tiskejä. Tämä etenkin, kun en edelleenkään omista tiskikonetta ja mikroa (joita en nykyään kovin aktiivisesti edes kaipaa - etenkään mikroa). Niinpä monen kuukauden pohdinnan jälkeen kävin hakemassa itselleni sauvasekoitinpaketin.

Paketissa oli sauvasekoittimen lisäksi mittakulho, vispilä ja minisilppuri. Näistä etenkin minisilppuri on muovikulhostaan huolimatta tervetullut lisä keittiön riveihin, koska sen kanssa on mukavan nopea tehdä pestoja ja muita kastikkeita sekä murentaa esimerkiksi keksit juustokakkupohjaan. Minä edelleen haluaisin jonain päivänä elää todellisuudessa, jossa keittiöaskareisiin on olemassa rajattomasti aikaa, eikä nopeus ja tehokkuus ole siten välttämättömiä hyveitä keittiöaskareissa. Realistinen puoleni kuitenkin tiedostaa, että nykyisestä arjesta se päivä on vielä kaukana, ja useimmiten teen ruuan edelleen jossain välissä. Silloin kaikki apu on tervetullutta, koska se madaltaa kynnystä tehdä ruoka itse sen sijaan että haen vain kaupasta nopean pakastepitsan.

Mutta ehkä sitä on joskus hyvä elää tässä ja nyt. Ja tiedostaa pitkän ajan tavoitteiden ja ideaalien ohella myös se nykyinen arki. Silti haluan löytää sauvasekoittimelle varusteineen sellaisen paikan keittiöstäni josta se ei näy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti