Perjantainen joukkorokotus ja muuta härdelliä

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Synttäreiden jälkeen aika on mennyt taas nopeasti. Perjantaina käytiin Mihailin kanssa rokotuksissa, ja niiden jälkeen viikonloppu jatkui kavereiden tupareilla, rapujuhlilla ja siskontytön 1-vuotissyntymäpäivillä. Mihail joutui uhrautumaan mukaan kaikkiin paitsi synttäreille, joiden ajaksi se pääsi päivähoitoon äidin asunnolle. Näistä rokotukset olivat pojalle selvästi se pienin paha. Poika olikin kotiin päästyä hyvin väsynyt, eikä ole tuntunut olevan ollenkaan pahoillaan, että olen ollut alkuviikonkin aina iltaan asti menossa, ja poika on saanut nukkua kotisohvan alla.

Rokotuksiin saavuttiin pari minuuttia päälle puoli kuuden ja siinä vaiheessa odotushuone olikin jo täyttynyt freteistä. Jäimme sitten odottelemaan omaa vuoroamme, ja siinä samalla tuli esiteltyä poikaa kiinnostuneille ja kuunneltua mielenkiinnolla frettijuttuja - sekä diilattua eteenpäin pakastetipuja, joihin Mihail kerkesi jo kyllästymään. Yhdessä vaiheessa yksi freteistä päätti tyhjentää anaalirauhasensa, jolloin paikkaa tuuleteltiin odotushuonetta myöten ja käyteltiin ilmanraikastimia. Joku siinä sitten heitti, että toivottavasti Mihail ei päätä tehdä samaa ja arvuutteli, olisiko hajuero millainen. Nyt käytetty rokoteaine Distemink kun kirveli eläimiä selvästi enemmän kuin aiempi Febrivac, mikä sai monet eläimistä reagoimaan sen pistämiseen voimakkaammin kuin rokotteisiin yleensä. Mihail onneksi otti senkin lunkisti, eikä edes hätkähtänyt kumpaakaan pistosta, vaikka olin kokonaan unohtanut pojan lahjusnamit kotiin. Eläinlääkäriltä löytyi kyllä sitten kissannappuloita reippaalle pikku potilaalle, kun toimenpide oli ohi. Penikkatautirokotteen lisäksi Mihailla vahvistettiin nyt myös rabiesrokote, joka on voimassa nyt kaksi vuotta eteenpäin.

Lauantaina matkalla rapujuhliin poikettiin Lemmikkiaseman kautta, kun pojalle piti käydä hakemassa evästä. Poika oli sylissä mukana ja se vähän venyttikin kauppakäyntiä, kun poika keräsi taas ympärilleen joukon ihmettelijöitä. Tämä kun taisikin olla ensimmäinen kerta, kun eksyin liikkeeseen niin että Mihailinkin oli mukana. Yleensä eläinkauppavisiitit kun on tullut tehtyä pyörällä ruokakaupassakäyntiin yhdistäen. Sovittiin siinä sitten samalla skunkkipäivästä kolmen viikon päähän, niin että menen ihan sovitusti pidemmäksi aikaa esittelemään poikaa. Sellaisen kysymistä kun olen miettinyt jo pidempään, mutta aina se on jäänyt, kun on ilmaantunut jotain muka akuutimpaa. Nyt sai kuitenkin otettua itseään niskasta senkin suhteen, kun eksyi taas eksoliiton blogiin, johon oli tullut uusi kirjoitus jossa puhuttiin myös haisunäädistä.

Kyseisen kirjoituksen tiimoilta päädyin ottamaan myös yhteyttä liiton puheenjohtajaan ja tarjoutumaan esittelemään haisunäätiä. Sen tiimoilta onkin nyt sovittu paitsi vieraskirjoituksesta liiton blogiin, että reissusta liiton hallituksen kokoukseen Helsingiin pojan kanssa. Eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistusta laadittaessa haisunäätäkysymyskin on nyt tapetilla sen noustua esimerkkieläimeksi näistä kaikista supereksoottista otuksista joita ihmiset nykyään nurkkiinsa haalivat, niin nyt pitää sitten koettaa jakaa tietoa siitä, millaisia nämä otukset oikeastaan ovat ja miten ne sopivat lemmikiksi. Monen silmissä haisunäätä kun on edelleen täysi villieläin, jonka paikka ei ole lähelläkään ihmisasutusta. 

4 kommenttia:

  1. eli mihaililta ei oo poistettu anaalirauhasia? miten se on mahollista? eikö se koskaan oo vaikka säikähtäessä tai vaikka rokotuksissa pistäny paikkoja remonttii? :D kiinnostaa vaan hirveesti ku oon lukenu että olis melkeenpä mahdotonta elää leikkaamattoman skunkin kanssa?

    VastaaPoista
  2. Mihaililta ei tosiaan ole poistettu rauhasia. Mihail ei ole kauhean säpsy luonteeltaan, eikä kotioloissa tuota sprayjausasiaa tule enää edes ajateltua. Pikkusäikähdyksissä ja harmistuksissa poika kun tyytyy näyttämään häntää tai tömäyttämään, jos kotona vaikka tippuu jokin mistä seuraa äkillinen kolahdus tai joku vahingossa törmää pojaan jalalla sen touhottaessa. Eläinlääkärillä ei ole tehty edes sitä.

    Mikäli lähistöllä on koiria, paljon äänekkäitä ihmisiä (esimerkiksi humaltunut porukka kadulla) tms. mikä poikaa enemmän jännittää, otan sen syliin siksi aikaa että uhkaava tilanne menee ohi ja poika rauhoittuu. Pojan käytöksessä näkee varsin hyvin milloin sitä jännittää, joten nuo tilanteet pystyy nykyään ennakoimaan hyvin, ja nostamaan pojan turvaan niin ettei sen tarvitse edes miettiä pakenemisen tai puolustautumisen välillä. Näistäkin tosiaan se pakeneminen olisi se ensisijainen, ja poika pyrkiikin monesti vaihtamaan suuntaa, jos näkee lenkillä edessäpäin jotain mistä ei pidä.

    Mihail on kuitenkin laukaissut hajupomminsa kerran, kun olimme joulunvietossa äitini luona ja siskon hyvin vilkas ja äänekäs koira olisi halunnut leikkiä sen kanssa. Siitäkin tilanteesta kuitenkin selvittiin tuulettamisella ja hajunpoistospraylla, vaikkei poika kieltämättä ihan kukkasilta tuoksunutkaan (mädät kanamunat voisivat olla lähempänä...). Sen jälkeen Mihailia ei ole laskettu enää vapaana samaan tilaan koirien kanssa. Mihailin veli puolestaan on tottuneempi koiriinkin, ja elää hajurauhasineen yhdessä monen koiran ja kissalauman kanssa.

    Itseäkin alkuun kauheasti varoiteltiin, kuinka haisunäätä olisi hajurauhasineen täysin mahdoton lemmikki, ja kuinka sitä pitäisi ehdottomasti hankkia ennemmin sellainen jolta rauhaset on poistettu sanoi laki mitä tahansa. Asiasta luettuani rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan eloa näin, enkä tosiaan koe että asia olisi arkieloon kummemmin vaikuttanut tämän reilun vuoden aikana mikä pojan kanssa nyt on kulunut. Enemmän meillä oli ongelmaa esimerkiksi pojan vessapaikkavalinnoissa viime asunnossa.

    VastaaPoista
  3. Olisin udellut skunkkien sisäsiisteydestä, eli ne käyvät ilmeisesti hiekkalaatikolla, mutta tuleeko vahinkoja minkä verran? Toki varmasti yksilöstäkin kiinni :) Haaveissa olisi skunkki jossain vaiheessa, ajankohtaista hankinta tosin ei taida olla vielä moneen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vessa-asian suhteen haisunäätä on vähän kissaa hankalampi. Skunkit valitsevat yleensä asunnosta yhden nurkan tai paikan vessakseen ja käyttävät sitten sitä. Kaikkien yksilöiden kohdalla paikkaan ei voi kauheasti vaikuttaa, mutta sinne voi sitten tarjota wc-laatikkoa tms. Meillä kissojen vessa ei toiminut Mihailin kanssa, koska poika meni mieluummin sinne nukkumaan ja vaihtoi vessapaikkansa muualle. Nykyään wc-paikassa meillä onkin käytössä pesukoneen vuotosuoja, jonka päällä on sanomalehtiä. Tämä yhdistelmä on erittäin nopea puhdistaa - kunhan saa ensin siirrettyä sohvan, sillä paikka on kulmasohvan alla takimmaisessa nurkassa... Onneksi sohva on kuitenkin varsin kevyt ;) Hyvänä puolena vahinkoja ei satu oikeastaan koskaan, vaan pojan aikuistuttua tarpeet ovat olleet vakituisen wc-paikan ulkopuolella vain kun poika on vaihtanut vessapaikan. Pentuna tuo joskus protestoi yksinjäämistä ja silloin kakat saattoivat löytyä eteisenmatolta ulko-oven takaa.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI