lauantai 13. syyskuuta 2014

Keittiön kaapeilla

Minulla on ollut reilut puolitoista kuukautta projektina keittiön kuivaruokakaappien ja pakastimen tyhjennys. Mihail on sopinut kaikkiruokaisena hyvin uskollisen projektiassistentin rooliin. Idea on ollut varsin yksinkertainen; käyttää kaikki varmuusvarannot kaapeista pois, ja kiinnittää samalla huomiota siihen, mikä vaihtuvuus niiden suhteen on ollut. Tällä on saanut paitsi väliaikaisesti säästettyä ruokabudjetissa, myös paremman kuvan siitä, kuinka helposti mitäkin tulee oikeasti käytettyä. Samalla olen pitänyt jääkaapin ovessa listaa, johon olen kirjannut ylös kaikki loppuunkäytetyt peruselintarvikkeet, joille käytön keksiminen oli helppoa, tai joita haluaisin oppia käyttämään enemmän. Näistä jälkimmäiset ovat sellaisia, joista tiedän, ettei minun kannata hankkia niitä varastoon suuria määriä ja montaa yhtäaikaa, etteivät ne unohdu. Ensimmäisen ryhmän tuotteita, kuten tomaattimurskaa, riisiä ja pastaa voi hyvin olla varannoissa parikin pussia.

Samalla tavalla olen käynyt läpi myös pakastimen. Kaikki taikinalevyt, hernepussit, pavut ja herneenpalot on otettu käyttöön. Myös Mihailin eväät ovat joutuneet samaan syyniin, ja sieltä on lahjoitettu pois ne ruuat, jotka eivät ole vähään aikaan skunkille kunnolla uponneet. Koska jos sallin itseni lahjoittaa eteenpäin jotkin kaappeihin eksyneet virhehankinnat ruokapuolelta, on varsin reilua sallia sama myös pojalle, vaikken mieluusti annakaan Miikiksen nirsoilla ja opetella vaatimaan vain lempiherkkujaan. Onneksi siitä ei kyllä ole Mihailin kanssa isoa ongelmaa ollut.

En ollut kovinkaan yllättynyt, että ensin kaapeista saatiin loppuun pastat, pavut, pakastemarjat ja muut lempparit. Sen jälkeen vasta alkoikin projektin haastavampi vaihe, kun piti alkaa tunnistaa kaappeihin päätyneitä paperipusseja sisältöineen; itse kun innostuu aina välillä ostamaan kokeeksi jotain erilaisempaa, mutta kiireessä kokatessa uudet kokeilut jäävät kuitenkin helposti sivuun, ellei niitä valmista heti. Kaappien tyhjennyksen myötä otin niihin sen ajan nyt, ja ainakaan kvinoa tuskin eksyy takaisin kaappiini, vaikka pidinkin sen mausta. Osa paperipusseista myös siirtyi omasta kaapista Miikkiksen kaappiin, kun totesin joidenkin kuivamarjojen uppoavan paremmin pojalle. Nyt ruokakaapit ja pakastin alkavat olla jo melko tyhjät, mutta leivontakaapin osalta homma tuntuu olevan vasta alussa; leipomiseni on ollut viime aikoina todella vähäistä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, että saisi tuonkin kaapin pakettihärdelliä vähän rajatummiksi noiden harvemmin käytettävien ainesten osalta. Fariinisokerista sai jo osan uppoamaan, kun makeutin sillä valmistamani omenamehun. 

Keittiön kaappeja läpikäydessä kävin taas kerran läpi myös kaikki astiat ja mietin jokaisen osalta koska se on ollut viimeksi käytössä. Rakkaat jäätelökulhoni eivät olleet saaneet hellekesästä huolimatta yhtään käyttökertaa tässä asunnossa, joten päädyin lahjoittamaan ne niihin kuuluvine lusikoineen Tapsalle. Muilta osin astioiden käyttöaste oli varsin hyvä, etenkin otettuani jotkin harvemmin käytössä olevat leivontavuuat avuksi kuiva-ainekaappien järjestämiseen tekemällä niistä astiat maustepusseille ja muille pikkupussukoille.

Näiden toimenpiteiden jälkeen lukiessani jääkaapin oveen muodostunutta listaa totesin minulla olevan turhankin reilusti hyllytilaa kaapeissani. Vaikka hankkisin haluamani varmuusvarannot projektin loppuessa, jäisi osa hyllyistä silti tyhjäksi. Moni raivausopas kyllä hehkuttaa tyhjien hyllymetrien tuomaa seesteisyyden tunnetta, mutta minusta ne tuntuivat yksinkertaisesti turhilta. Niinpä nappasin kaikista kolmesta kaapista kustakin yhden hyllyn pois ja kasvatin hyllyväliä. Kaapeista tuli omaan silmääni heti valoisamman ja avaramman oloiset. Nyt olen tosin alkanut miettiä, mistä löytäisin jotain kivaa taustapaperia, jolla verhota kuivakaappien taustalevyt. Nyt kun kaapin takaseinäkin oikeasti näkyy hyllyillä olevista tavaroista huolimatta, voisi kaapeista tehdä samalla myös omemman näköiset.

Nyt tavoitteena on saada projekti ensikuun alkuun mennessä siihen pisteeseen, että silloin on hyvä käydä hakemassa uudet varastot. Tämä kun alkaa käydä pikkuhiljaa vähän oudoksi, kun kotona ei enää olekaan niin paljoa ruokaa ja kaikkia tuttuja vakioaineksi mihin on tottunut, eikä edes kovin laajaa valikoimaa oudompia mitä kokeilla. Pianhan tässä pitäisi alkaa lähteä kauppaan aina ruokaa laittaessa ;) Ystävä kyllä jo paikkasi varastoja lahjoittamalla minulle kaksi purkillista kuivattuja sieniä, joista voi lähteä esimerkiksi risottoja väsäämään. Mihail otti kyllä jo varaslähdön ja pääsi testaamaan niitä ihan tuollaisinaan. 

4 kommenttia:

  1. Mä olen harrastanut tuota kanssa paljon, mutta mies ei tykännyt kun kokkasin vaikka mitä ihmeellistä ruokaa ja leivoin kaikkea outoa.

    Mutta mutta. Mies haittaa projektia myös toisella tapaa. Aina kun saan kaapit tyhjiksi lasagnelevyistä tms. mies ostaa niitä lisää, tekee kerran lasagnea ja taaaaaas on avonainen lasagnelevypaketti kaapissa, jota ei käytetä vuoteen. Siis aaaaaargh!!

    Miestä ärsyttää meidän tavaramäärä yhtä lailla kuin minuakin, mutta hän ei jostain syystä oikein osaa luopua tavarasta. Esim. täysin tarpeetonta ja käyttökelvottomaksi käynyttä atk-roinaa meillä lojui vuosia, kunnes hän työpaikallaan siivosi kaikki varastot atk:sta ja heitti siihen kuormaan meidänkin roinamme.

    Miten muuten sun puheterapia, oletko vielä jatkanut sitä ja onko se tuonut tuloksia?

    VastaaPoista
  2. Yksinasumisen hyviä puolia, kämppään eksyy paljon vähemmän asioita joita ei kanna sinne itse ;) Seurustelukumppani ja ystävät saavat sitäkin kuitenkin joskus tapahtumaan.

    Puheterapia valitettavasti katkesi minulla keväällä. Ero ja asuntokaupat toivat ensin pitkän tauon harjoituksiin, jonka aioin kuroa umpeen. Sen jälkeen sitä kuitenkin vietti koko kesän enemmän viikonloppuja Turun ulkopuolella kuin Turussa, ja monet illat ystävillä, ja asia jäi. Tämä harmittaa itseäkin kovin, ja asiaan pitää vielä palata. En kuitenkaan tiedä, onko elämäni kuitenkaan vieläkään niin tasaantunut uomiinsa, että onnistuisin löytämään aikaa päivittäiselle harjoittelulle ilman että se olisi pois tärkeämmistä, kuten Mihaililta. Ja päivittäinen harjoittelu olisi tuossa aika avainasemassa, mikäli niitä tuloksia haluaisi. Ehkä se motivaatio pitää vain kaivaa jostain takaisin.

    VastaaPoista
  3. Minulla on samanlainen operaatio käynnissä. Voi että inhoan reseptejä, joissa on listattu useita erikoisempia ainesosia käytettäväksi vähän kerrallaan. Arvostan yksinkertaista ruoanlaittoa, ja tämän kuun ruokalistan määräävätkin jo ennestään kaapeista löytyvät ainesosat. Keittiöstä ei visioni mukaan tarvitsisi löytyä kuin yleisimmät, säännöllisesti käytössä olevat raaka-aineet.

    VastaaPoista
  4. Itselläkin olisi jatkossa pyrkimyksenä välttää lukuisten erilaisten pikkupussien eksymistä kaappiin, ja keskittyä säilytettävissä enemmän perusraaka-aineisiin. Onneksi noita harvemmin tarvittavia saa nykyään hyvin esimerkiksi Punnitse & Säästä tyyppisistä kaupoista, jos niitä jatkossa oppisi ostamaan vain tarvittavan määrän koko paketin sijaan.

    Tämän kaappisiivouksen myötä sitä on tullut kotona testattua muunmuassa kaalilaatikkotortilloja. Nekin toimivat yllättävän hyvin. Kilpailevia mielipiteitäkään ei ole, kun söin koko annoksen itse ;D

    VastaaPoista