lauantai 27. syyskuuta 2014

Haisunäätäpäivä Lemmikkiasemalla

Tänään käytiin taas Mihailin kanssa edustamassa, tälläkertaa Turun Lemmikkiasemalla. Olimme paikalla vähän vaille kahdestatoista neljään vastailemassa ihmisten kysymyksiin ja kertomassa haisunäädistä lemmikkinä. Mihailin lisäksi mukana oli myös Jussi, josta olikin iso apu etenkin niinä hetkinä kun ihmisiä oli paikalla enemmän yhtäaikaa. Niin hän pystyi sitten hoitamaan osan kysymyksistä miun vastaillessa toisiin.

Mihaililla oli paikalla pentuaitaus, jonka lisäksi poika vietti paljon aikaa sylissä - sekä minun että Jussin, mutta myös useamman paikalle sattuneen uteliaan. Aika moni kun pojan painoakin kyseli, ja se nyt on sanallisen vastauksen ohella helpointa havainnollistaa skunkilla, samoin kuin pojan ruumiinrakenne ;) Pentuaitauksen vieressä meillä oli pieni pöytä, johon olimme koonneet piirakkavuuallisen esimerkkejä siitä mitä skunkki syö, muutamia skunkeista kirjoitettuja lehtijuttuja sekä nipun esitteitä, johon olin lyhyesti kirjoittanut haisunäädistä lemmikkinä. Etenkin tuo piirakkavuokahavainnollistus osoittautui käteväksi, koska yksi yleisemmistä kysymyksiä koskee haisunäädän ruokavaliota. Siitä oli sitten vanhempienkin helppo lapsille esitellä, että mitä pojan ruokavalioon kuuluu. Tämänkertaiseen kattaukseen päätyi muunmuassa porkkanoita, omenoita, kuivattuja sieniä, pihlajanmajoja, siemeniä, pähkinöitä, koirankeksejä, kuivattuja broilerinsydämiä, pilttipurkki, koirannappuloita, kanansiipi, hiiri, gojimarjoja ja kuivattuja heinäsirkkoja.

Vaikka Mihail kotona nukkuukin yleensä päälle neljään, jaksoi se Lemmikkiasemalla hereillä melkein koko ajan - mitä nyt syliin poika muutaman kerran torkahti. Suurimman osan ajasta poika oli joko sylissä paijattavana ja kuvattavana, tai aitauksessaan pelaamassa koirien aktivointipelejä. Mihail kun on niin ahne tapaus, että namit saivat helposti unohtamaan vieraan ympäristön ja oudot ihmiset. Liikkeessä Mihail sai testattavakseen myös uuden pelin, Nina Otterrsonin muovisen Tornadon. Sen toimintaperiaate valkenikin pojalle nopeasti, ja sen jälkeen se pyöritteli sen tyytyväisenä läpi aina saatuaan sinne uusia nameja. Mihailin onneksi useampikin tykkäsi nähdä skunkin touhuavan lelujensa kanssa, joten päivän aikana pelien täyttökertoja tuli paljon useammin kuin kotona. 

Itselle päivän ehdottomasti parasta antia olivat ihmisten kanssa käydyt keskustelut. Useampikin ihminen pysähtyi aitaukselle pidemmäksikin aikaa juttelemaan, sekä Mihailista ja haisunäädistä, että eläintenpidosta yleisemminkin. Keskustelujen lisäksi päivästä jäi käteen myös kuljetusboksi, kun kauppias tuli meiltä kyselemään mitä haluaisimme palkkioksi päivästä. En osannut kysymykseen heti suorilta vastata, mutta sitten tajusin kysyä sitä mitä meidän piti liikkeestä muutenkin katsoa. Mihail kun osaa avata kantokassinsa jo turhankin ketterästi, jonka lisäksi se on keksinyt kynsiensä tehoavan myös kantokassin verkkoon. Nyt on pojalle sitten automatkoiksi pakovarmempi boksi, ja Jussinkaan ei tarvitse enää niin paljon stressata mahdollisia pissavahinkoja kantokassissa, kun poika on nyt autoillessa muoviboksissa. Kantokassistakaan en aio kuitenkaan kokonaan luopua, vaan pitää sen hieman modattuna käytössä julkisilla liikuttaessa. Bussilla viikonlopputavaroiden kanssa liikuttaessa kantokassin olkahihna kun on varsin kätevä, ja bussissa/junassa sitä on kuitenkin koko ajan pojan vieressä.

Kotiin päästyä poika sai itselleen normaalia isomman päiväaterian, kun annoin sille hävitettäviksi esillä olleen kanansiiven ja hiiren - yleensä poika saisi yhdellä aterialla vain jomman kumman. Sen jälkeen kävimmekin molemmat hetkeksi nukkumaan. Vaikka päivä olikin mukava, taisi se ottaa kummallekin vähän voimille. Silti jotain tämäntyylistä voisi miettiä myös uudelleen :)

2 kommenttia:

  1. Olisi kyllä ihan mahdottoman hienoa päästä tämä teidän karvapäärynä joskus näkemään ihan livenä! Kuulostaa ihan mainiolta tyypiltä!

    Päädyin tänne pienen mutkan kautta, itse olen herppiharrastaja ja nämä eksoottisemmat lemmikit ovat aina olleet lähellä sydäntä, Mihail pääsi kyllä ehdottomasti ihailtujen listalle ja napsuttelin itseni lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi :) Ja jos asut/liikut Turussa päin, niin laittele viestiä. Kyllä meille nimittäin tuota päärynääkin pääsee katsomaan, jos aikataulut osuvat yksiin.

      Poista