torstai 31. heinäkuuta 2014

Melkein ulkomailla

Tällä lomalla päätin olla matkustamatta ulkomaille. Minua nuorempana vaivannut krooninen matkakuume on matkailun myötä vaihtunut säännöllisen epäsäännölliseen reissuun pariin vuodessa - noidenkin reissujen ollessa pääsääntöisesti lyhyitä ja hyvin vähän ennakkovalmisteluja vaativia. Nykyisellään matkaanlähtö tapahtuukin kohdallani yleisemmin jonkun ystäväni kysyttyä seuraa jollekin edulliselle ja ajankohdaltaan helposti järjestyvälle matkalle. Tälle lomalle ei sellaista ollut, enkä jaksanut alkaa itse järjestämään mitään - etenkin kun Mihailkin on ollut jo ihan tarpeeksi hoidossa tämän kesän osalta ja minulla on mennyt muutenkin normaalia enemmän rahaa jo kotimaassa.

Loman lähetessä huomasin kuitenkin kaipaavani jotain ulkomaan matkoihin liittyvää. Asiaa enemmän pohdittuani huomasin ettei kyse ollut niinkään itse matkustamisesta; lentojen odottelusta ja uusista majapaikoista. Uudesta kulttuurista ja nähtävyyksien kiertelystä. Kaipasin ennenkaikkea irtiottoa arjesta. Tavoittamuutta. Sitä että hetken aikaa arki on jossain kaukana, ja voi rauhassa keskittyä elämän perusasioihin. Sitähän ulkomaan matkailu tarjoaa usein ilman minkäänlaista erillistä järjestelyä: jo se että kertoo ihmisille matkustavansa saa aikaan sen että ihmiset jättävät asiansa odottamaan paluuta. Harva asia on niin tärkeä, että sen hoitaminen katsottaisiin ulkomaanpuheluhintojen arvoiseksi, jos vaihtoehtona on odottaa viikko tai pari. Kaikista on niin ikään itsestään selvää, ettei reissun päältä pääse välttämättä yhtä helposti tai usein nettiin tarkistamaan sähköpostejaan tai facebook-tiliään. Tai että reissunpäällä ihmisellä on varmasti muutakin tekemistä, kuin hoitaa pikaisesti askareita, jotka hän omalla kotikoneella ollessaan tekisi nopeasti jossain sopivassa välissä.

Asiaa hetken pohdittuani päätin yrittää samaa poistumatta maasta. Loman aluksi soitin äidilleni ja ilmoitin laittavani kännykän äänettömälle. Äidin kun tiesin huolestuvan ensimmäisenä, jos hän sattuisi soittamaan eikä saisi minua kiinni. Sen jälkeen ilmoitin asiasta facebookissa, samoin kuin siitä, että en aikonut käsitellä lomallani mitään asioita jotka eivät liittyneet tärkeimpiin lomasuunnitelmiini: nukkumiseen, lepäilyyn, lukemiseen ja syömiseen. Melko pian totesin kuitenkin ettei pelkkä facebook-ilmoitus asiasta riittänyt ihmisten jatkaessa ihan pikaisia yhteydenottojaan. Lopulta totesin tehokkaammaksi toimia niinkuin olisin oikeasti lomalla; sammutin tietokoneen. Itselläni ei ole älypuhelinta, eli tietokoneeni ollessa kiinni, en ole sähköpostin tai facebookin tavoitettavissa. Suljettuani koneeni maanantaina, on se ollut sen jälkeen päällä vain tänään hoidettuani laskuja palkkapäivän kunniaksi - laskujen suhteen kun en nähnyt tarpeelliseksi järjestää niiden maksua ennen lomaa, kuten matkustaessa, koska en koe raha-asioiden hoitamista stressaavaksi toisin kuin liialliset sosiaaliset velvoitteet välillä.

Jo parin päivän jälkeen olen huomannut teknologiairtioton helpottaneen lomailua merkittävästi. Aikataulujen sijasta minulla on ollut enemmän aikaa käytettävissä ja enemmän mahdollisuuksia sen jäsentämiseen. Olkootkin että pahasti univelkaantuneena olen käyttänyt tätä mahdollisuutta siihen, että olen saanut mahdutettua samaan päivään neljät päiväunet ja kokonaisen kirjan lukemisen kannesta kanteen. Tällä lomalle kyse ei ole kuitenkaan laiskuudesta, vaan ajankäytön optinoinnista. Joskus aivotkin vain pitää saada kunnolla lepotilaan.

Nyt jatkan "matkaa" samoissa merkeissä. Loman jälkeen minun lienee kuitenkin syytä miettiä, miten sitä saisi lisää väljyyttä myös arki-iltoihin ja viikonloppuihin, jotka tuppaavat täyttymään liikaakin mukavista menoista ja eri harrastuksista - missä ei toki olisi mitään vikaa, ellei sitä aina välillä huomaisi ettei oma pää aina kestä siinä menossa mukana.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti