Eläimellistä menoa

...ja ei, otsikosta huolimatta en aio kertoa viime viikonlopun mökkeilyistä. Ei sillä, etteikö sielä olisi ollut hauskaa; juhlittiin porukalla ystävän synttäreitä ja käytiin sen kunniaksi Hämys-lavallakin katsomassa A. Aallon rytmiorkesteria. Perjantai-iltana ennen mökille siirtymistä ehti nähdä myös kaverin baarikeikan äitini otettua Mihailin iltahoitoon keikan ajaksi. Haettiin poika sitten sieltä mukaan mökkeilyihin keikan päätyttyä.

Syliteltävä oli hyvin sävy sävyyn paidan kanssa ;)

Kuluneeseen reiluun viikkoon karvakaverit ovat kuuluneet kuitenkin muutenkin kuin mökkiseurana. Ensiksi viime torstaina, kun uskaltauduin mukaan Varsinais-Suomen frettien järjestämään frettimiitinkiin Vahdon uimamontulla. Itse kun tuli frettikuumeen ajamana liityttyä ko. yhdistykseen ihan vasta, ja siinä yhdistyksen sihteerin kanssa kirjoitellessa tuli tuo tapaaminen puheeksi. Tapaaminen osui sopivasti sellaiseen päivään kun miulla oli vielä vapaata, ja kohdekin oli pyörällä tavoitettavissa, niin päätin lähteä. Pyörän selkään asti en kuitenkaan edes ehtinyt nousta, kun kesäheilan kanssa aikatauluja sumpliessa tuli havaittua tuo päivä parhaaksi myös hänen näkemiselleen. Pyörä vaihtui sitten suunnitelmissa Jussin autoon, ja Mihailkin lähti takapenkkiläiseksi mukaan. Mihail ei kuitenkaan jaksanut kauhean kauaa frettien ja vieraiden ihmisten läheisyydestä innostua, joten homma meni kätevästi niin että Jussi lähti pojan kanssa sivummalle harjoittelemaan yhteisiä remmilenkkejä ja itse sai keskittyä katselemaan, kyselemään ja kuuntelemaan freteistä. Samalla hän pääsi kuitenkin vähän vilkaisemaan millaista otusta tänne mietin ja kuuntelemaan, millaista arki lemmikkitaloudessa oikeasti on. Ei hän kuitenkaan selvästi  liikaa säikähtänyt, kun juttu muuttui vielä samana yönä tapailusta seurusteluksi. Omaan frettikuumeeseen tuollainen frettien näkeminen ja sylittely ei kuitenkaan yhtään auttanut, vaikkei niitä lajin huonoja puoliakaan puheissa kaunisteltu. Kyllä ne silti vaikuttavat yhä varsin harkitsemisen arvoisilta makkaraeläimiltä.

Likkojen linnankin ehdin sunnuntaina pitkästä aikaa paremmin puunata ja laittaa sisustusta uusiksi. Viime viikot sisustus

Likkojen linna

kun on ollut yksinkertaisesti tylsä, mitäänsanomaton ja itseään toistava. Nyt sain napattua töistä lisää pahvitavaraa likoille tuhottavaksi, ja eri kokoisia laatikoita sisäkkäin laittamalla ja yhdistämällä saikin likoille taas hyvin hampailla muokkautuvan labyrintin aikaiseksi. Eihän tuokaan tietenkään näytä päällepäin yhtään niin kivalta kuin eläinkauppojen aarteet, mutta on hintaluokassaan verraton ;) Ja pääasiahan tietysti on että neideillä on taas häkissäänkin jotain tekemistä. Jaloitteluvuorojakin kun on ollut tässä taloudessa jaossa vähän vähänlaisesti viime aikoina.

Kirppispöydän täytön yhteyteen saatiin sovittua lisää rottamaisuuksia, kun miun piti käydä nappaamassa hiilidioksidikammio Lenan luota takaisin kotiin. Samalla pääsi tutustumaan myös Lenan luona oleviin 3,5-viikkoisiin Zaya's rottalapsiin - turvallisuussyistä tosin vain poikiin. Jussi oli siinä taas mukana, ja häntä nuo otukset alkuun kovin jännittivät. Hän kun on kyllä tottunut rottiin ja hiiriin, mutta ei lemmikki sellaisiin. Niin siinä meni hetki ennenkuin hän alkoi luottamaan etteivät noin pienetkään oikeasti sinkoa tai pure. Päinvastoin sitä pääsi tutustumaan ihan uuteen eleeseen, kun muksut alkoivat raksutella tyytyväisinä sylissä. 

Viime viikonloppuna bongasin myös miulle Petsien kautta tulleen yksityisviestin, jossa kristillisessä lastenlehdessä lemmikkipalstaa pitävä henkilö kyseli miulta mahdollisuutta päästä tutustumaan Mihailiin. Kyseinen henkilö kun oli tulossa Turkuun toisen asian tiimoilta, ja huomannut sattumalta että minulla olisi täällä tuollainen vähän erikoisempi otus. Vaihdettiin siinä sitten pari

Päärynäeläin <3

viestiä, ja löydettiin molemmille sopiva aika tältä illalta. Itselläni tuo aika veti kuitenkin lopulta vähän tiukemmalle kuin olin laskenut, ja kyllä siinä sitten vähän jännitti kun huomasin etten ehdi edes tehdä kämppään tupatarkastusta ennen kyseisen henkilön tuloa, vaan hän ehti pihaan hiukan miua ennen. Sitten piti vain luottaa muistikuvaan ettei kämppä ole ihan mullin mallin ja toivoa ettei pojalla ole ollut liian tylsää (mitä onneksi harvemmin työpäivän aikana tapahtuu, kun poika lähinnä nukkuu silloin). Kämppä olikin onneksi suhteellisen siedettävässä kunnossa ja itsekin rentoutui sitten nopeasti pojasta juttelemaan. Mihailia tilanne vähän ujostutti, mutta namien voimalla sekin viihtyi seuroissa kamerasta huolimatta. Sopivasti lahjottuna poika olikin taas oma hurmaava itsensä ja tuntui saavan taas yhden ihmisen vakuuttuneeksi lemmikkikelpoisuudestaan.