keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kirppistelyä, tavaranhallintaa ja shoppailulakko

Roinablogin eli Tavarahamsterin puolelta tänne eksyneet tuntevatkin paremmin tämän miun tavarankarsimisrumban, mutta otetaanpa nyt muutkin tämän postauksen myötä mukaan :P Tästäkin hankkeesta kun on tarkoitus jatkossa välillä kirjoitella, vaikka voitonpuolella kai jo ollaankin.

Kirppistely starttasi taas viikko sitten, ja kuluneen viikon aikana on tullut huomattua vähintään kahden viikon myyntiajan toimivan minulle viikkoa paremmin. Myyntiajan ollessa päällä kaappeja tulee tarkasteltua koko ajan kriittisemmin ja samalla kyseenalaistettua omia sidoksiaan niihin kertyneisiin tavaroihin. Sekä puhtaan tunteellisia, että funktionaalisia; mistä tavaroista minä pidän, ja mitä niistä todella tarvitsen. Tavaramäärän pienentyessä olen huomannut alkavani pitää koko ajan enemmän esineistä, jotka ovat sekä käytännöllisiä, että ulkonäötään mieleisiä, siinä missä tavarakarsinnan alkumetreillä minulle riitti että tavara oli selvästi jompaa kumpaa. Nyt pelkästään kauniit esineet saavat herkemmin lähtöpassit, ja pelkästään funktionaaliset korvautuvat pikkuhiljaa sellaisilla, joiden materiaalit ja muotoilu miellyttävät minua enemmän. Olen huomannut tämän jo itsessään toimivan selkeänä rajoittimena kotiinpäin hyökyvälle tavaravirralle: ellen löydä jotain juuri mieleistä, mieluummin lykkään hankintaa kuin hankin välttävän korvikkeen. Joissain asioissa tämä menee kyllä hieman överinkin puolelle: minulta nimittäin kesti lähes kaksi vuotta löytää mieleiseni lompakko. Onneksi vanha suostui pelittämään sen ajan repsottavista saumoistaan huolimatta. Eikä se lompakko lopulta löytynyt sen kauempaa kuin Tokiolaiselta lentokentältä ;)

Viimeiset viisi vuotta ovat muutenkin muuttaneet suhtautumistani tavaroihin radikaalisti. Aiemmin opiskeluaikoinani tavarat toimivat eräänlaisena puskurina. Etsin jatkuvasti uusia löytöjä kirpputoreilta, kierrätyskatoksilta ja Ekotorilta ja täytin kotiani kaikella kivalla ja tarpeellisella. Eihän sitä voinut koskaan tietää, mitä kaikkea sitä lopulta tarvitsisi, joten kaikki potentiaalisesti tarpeellinen kannatti hamstrata talteen kun siihen törmäsi hyvin halvalla tai jopa ilmaiseksi; sillä sitten ei tarvitsisi opiskelijabudjetilla ihmetellä, mistä siihen saisi rahat, jos tarve muuttuisi myöhemmin akuutiksi. Ja viikottain kirppiksiä kiertävänä, päivittäin kierrätyskatoksen ohittavana voin sanoa löytäneenä tavaraa vähän joka tarpeeseen ja paljon ylikin. Kavereiden kanssa ei taidettu viettää edes yksiäkään teemabileitä mihin ei olisi löytynyt sopivaa puettavaa omasta kaapista. Samalla tavarat toivat myös taloudellista liikkumavaraa, sillä akuutin rahantarpeen iskiessä osa tavaroista oli mahdollista laittaa nettikirppiksille myyntiin. Silloin ne touhusta saatavat muutamat eurot tuntuivat kaiken sen ilmoittelun vaatiman kuvaamisen ja kuvailun arvoisilta; olihan itsellä vapaata-aikaa selvästi rahaa enemmän.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin väsyä rojupinoihin. Pursuileviin hyllyihin ja vaatekaappeihin jotka eivät menneet kiinni. Siihen ettei mitään koskaan löytänyt mistään, koska juuri se toppi mitä olisi kaivannut oli hautautuneena kylppärin nurkkaan himalajan korkuisen pyykkivuoren alle - jonka hävittämistä ei ollut tarvinnut miettiä pariin kuukauteen, koska vaatekaappi oli yhä täynnä vaatetta. Valitettavasti täysin ylimitoitettu tavaramäärä tarjosi laiskalle siivoajalle myös monta muuta porsaanreikää, alkaen siitä, että myös tiskaamista oli mahdollista lykätä niin kauan kuin astiat riittivät. Tai hiirten virikkeiden pesua niin pitkään kuin terroihin riittivät puhtaat. 

Koska minusta ei saa siivousintoilijaa, kämpän siistiytyminen vaati jotain muuta. Alkuun kyse oli lähestyvän muuton helpottamisesta ja tavaramäärän kohtuullistamisesta. Minimalismi tuntui jo käsitteenä vieraalta kotoisaan kaaokseen tottuneen korviin; miksi kukaan haluaisi elää puhtaaksi raivatussa kulississa, josta kaikki elämän merkit on siivottu pois? Pikkuhiljaa projektin edetessä ja ylläpitäesseni motivaatiota erilaisia blogeja ja kirjoja lukien alkoi muutos näkyä rojumäärän ohella myös ajattelussani. Minimalismi lakkasi olemasta yhtä kuin yksi ääripäänsä, se että koko omaisuus mahtuu yhteen rinkkaan tai piirongin laatikkoon. Sen sijaan minimalismissa iski ajatus keskittymisessä siihen mitä itse pitää olennaisimpana; miksi minun tarvitsisi säästää kaikki ne piuhat, joita minulle on vuosien saatossa teknisten vempaimien mukana kertynyt, vaikka en puolistakaan tiennyt edes niiden käyttötarkoitusta? Raivaamalla asunnosta pois sellaiset tavarat joita ei käytä, tarvitse tai halua, jää sinne enemmän tilaa kaikelle sille, mitä itse arvostaa.

Raivausprojektin myötä kotini on muuttunut tavaravarastosta toiminnalliseksi tilaksi. Pyrin siihen, että kaikki mitä kotona tarvitsen on saatavilla helposti ja nopeasti, ja että ne esineet jotka tuottavat minulle esteettistä mielihyvää pääsevät oikeuksiinsa hukkumatta toissisijaisen eri pinnoilla pyörivän roinan alle. Omalla kohdallani tämä on onnistunut helpoiten laittamalla kiertoon kaikki se tavara, jolla ei ole minulle merkittävää muistoarvoa ja jota en tämän hetkisessä elämäntilanteessani tarvitse. Vaikka minulla on myös varastotilaa käytössäni, en näe mieltä täyttää edes varastoja käyttämättömillä tavaroilla - sehän vain tekisi niistä tukkoisempia ja hankaloittaisi kausitavaroihin käsiksi pääsemistä. Ja mikä tässä kaikessa on ollut parasta; muutoksen myötä siivoaminenkaan ei enää samalla tavalla ahdista, sillä vaikka kämppä pääsisi kuinka kauheaan kuntoon tahansa, on se palautettavissa ojennukseen muutamissa tunneissa. Asunnossa kun ei yksinkertaisesti ole enää niin paljoa tavaraa ja neliöitä, ja että niiden selvittämiseen pitäisi uhrata päiviä, mikä oli ennen valitettavan realistista.

Silti vanhat tavat meinaavat joskus pulpahdella pintaan ja etenkin kirjojen kohdalla olen yhä impulssiostaja kirjaston vakikäyttäjän sijaan. Sillä sitä onkin välillä hyvä kiinnittää oma huomionsa tekemiinsä valintoihin, jonka myötä päätin toisen blogin innoittamana asettaa itseni ostokieltoon elokuun ajaksi. Kielto koskee kaikki tavaroita päivittäistavaroita kuten shampoota lukuunottamatta. Sen sijaan kesän vielä jatkuessa elämyksiin, palveluihin ja herkkuihin on luvallista käyttää rahaa kohtuudella - vaikka tämän kuun budjettiylitysten myötä ehkä hieman enempi harkiten ;) Pääasiana kuitenkin ettei asunnon tavaramäärä elokuussa kasva. Pienenä varaslähtönä haasteeseen kävin jo kirjaston sivuilla laittamassa varaukseen pari kirjaa, jotka ehdottomasti haluan lukea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti