Uusia tulokkaita

Niinhän siinä sitten kävi, että emme selvinneet matelijamessuista ilman uusia tulokkaita, tai jos ihan rehellisiä ollaan, minä en selvinnyt. 

Ensimmäinen sortuminen tapahtui vajaa viikko ennen messuja, kun Marika jakoi yhteen wa-ryhmään kuvia boakasvateistaan. Olen ihaillut niitä lukuisia kertoja aiemminkin, mutta olen ajatellut, että en ole todellakaan valmis ottamaan meille toista kuningasboaa Alman elinaikana, eli toivottavasti ainakaan seuraavaan kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen (nyt 22 vuotiaana Alma alkaa olla jo ihan hyvän ikäinen rouva, mutta hän voi siitä huolimatta elää parhaimmassa tapauksessa vielä toisen samanmoisen). Marika on aina koittanut vakuuttaa minua siitä, kuinka saarilokaliteettien koiraita ei voi todellakaan laittaa koon suhteen samaan kategoriaan missä Alma on, mutta silti minun mielikuvissa kuningasboa on pysynyt sinä isona käärmeenä. Sitten yhdessä kuvassa Marikalla oli kädessään aikuinen koiras ja sulin lopullisesti. Olin kuitenkin taas perustellut niin pitkään, miksei meille nyt voisi tällaista tulla, että se tumma poikanen mihin olin iskenyt silmäni oli ehtinyt mennä. En tiedä olinko enemmän helpottunut vai harmistunut siitä, että kiusaus poistui, kun kommentoin asiasta ryhmään. Marikalla ei mennyt kuitenkaan kuin hetki todeta, että hänen piti jättää yhdestä poikueesta itselleen kaksi tuollaista tummaa poikaa, mutta asiaa tarkemmin mietittyään hän voisikin jättää vain yhden, ja myydä toisen meille. 

Valtu <3 Kuva: Marika Airisto

Niinhän siinä sitten kävi, että tuosta pojasta tuli meidän Valtu. Valtu on IMG 50% tarahumala 25% longicauda kuningasboa. Eli aikuisena hänestä tulee väriltään lähes musta. Pituudeltaan hän tulee oletettavasti jäämään vähän reiluun puoleen Alman pituudesta ja massaltaan murto-osaan siitä mitä Alma painaa. Sain Valtulle kyydin Turun matelijamessuille, ja messupäivänä Marika harmitteli, kun poika oli juuri mennyt nahanluontia edeltävään harmaaseen vaiheeseen, eli oli nyt kovin rumana. Ja tuota poikaa katsoessa en voinut kuin todeta, että jos hän on nyt rumana, en todellakaan malta odottaa kuinka upea hän on sitten uudessa takissaan hienona. 

Seuraava sortuminen tapahtui virallisesti messupäivän aamuna, joskin se oli ennakoitavissa viimeistään päivää sitä ennen. Olen miettinyt hyppyhämähäkin hankkimista jo useamman vuoden, ja messupakkailuja tehdessään Susku ilmoitti tuovansa meidän pöytään myyntiin kolme hyppyhämähäkkiä. Kyseessä oli minulle hieman vieraampi laji, Hasarius adansoni, mutta hoidollisesti tai tarvittavan majoituksen suhteen eroa ei olisi. Mietin olisiko minun pitänyt pohtia asiaa vielä messupäivän ajan, mutta totesin että minua ahdisti jo valmiiksi, että joku tulisi katselemaan tyyppiäni ostoaikeissa. Koska vaikka en ollut vielä päättänyt asiaa, huomasin ajattelevani yhtä heistä jo minun Pomppona (minulla oli ollut hyppyhämähäkille nimikin valmiiksi mietittynä jo pari vuotta). Olin jotenkin etukäteen ajatellut haluavani naaraan muunmuassa niiden isomman koon vuoksi (olkootkin että kokoero, kuten tyyppien aikuiskoko muutenkin mitataan milleissä), mutta kolmikkoa katsellessa jotenkin tiesin heti haluavani heistä vahvimmin poikaoletetun. Messupäivän aamuna sitten päätin, että eläimiä ei pidä ikinä stressata turhaan, ja koska olin jo mielessäni valinnut tyyppini, olisi kaikkien kannalta reilumpaa, että hän vain jäisi aamulla kotiin ja skippaisi messut kokonaan. Niinpä hän poistui Suskun messukorista ennen auton pakkaamista aamulla. Pompon sukulaisiin on muuten mahdollista törmätä Korkeasaaren amatsonia-talossa, johon on muuttanut Hasarius adansoneita kasvien mukana, ja jotka ovat alkaneet lisääntyä sielä sopivissa olosuhteissa.

Pomposta minulla ei ole vielä tämän parempia kuvia

 

Pomppo on minun ensimmäinen oma hämähäkkini ja taloutemme ensimmäinen hyppyhämähäkki. Ja ehdottomasti yksi pienimpiä koskaan omistamiani eläimiä - voin rehellisesti myöntää, että meillä on ollut matelijahuoneessa useampia Pomppoa isompia luonnonvaraisia hämähäkkejä. Jussi on jo kovasti ollut tarjoamassa apujaan Pompon uuteen terraarioon siirtämiseen ja muihin hoitotoimenpiteisiin, mutta vaikka ajatus Pompon siirrosta jännittääkin minua, aion yrittää hoitaa sen itse jahka saan Pompon uuden terraarion sisustettua. Yksi syy siihen, miksi halusin itselleni hämähäkin kun ehkä on juuri se, että haluan opetella enemmän myös hämähäkkien kanssa toimimista - mutta haluan aloittaa kirjaimellisesti pienesti. Olkootkin että olin vähällä sortua saman päivän aikana myös Suskulla myynnissä olleeseen tarantulaan, vaikka en ole koskaan aiemmin ajatellut hankkivani omaa tarantulaa. 

Päivän pahimpien ruuhkatuntien aikana matelijamessuilla en edes jaksanut koittaa lähestyä suosituimpia pöytiä eläinbokseineen, koska en ollut hankkimassa uusia eläimiä. Tiesin, että paikalla olisi ollut myös sukkanauhakäärmeitä myynnissä, mutta Jussin käytyä tarkistamassa, ettei sielä ollut Matalle sopivaa tyttöystäväehdokasta, päätin että kaksi käärmettä samoilta messuilta olisi minulle liikaa. Useammassa pöydässä oli kyllä maailman söpöimpiä aivan pienen pieniä viljakäärmeen poikasia, jollainen meillä on viimeksi ollut yksitoistavuotta sitten, mutta etenkin kun puhutaan eläimistä jotka voivat elää yli 20 vuotta, sen hankkiminen siksi että se on pirun söpö poikasena on kaikkea muuta kuin kestävä peruste. Samasta syystä suljin silmäni vususti naapuripöydän kahden euron kolikon kokoisilta myskikilpikonnavauvoilta. 

Chicobolus spinigerus porukkaa

Päivä ehtikin kulua aina messujen viime hetkiin asti ennenkuin Jussi tuli kertomaan minulle, että Agni oli koittanut myydä hänelle loput myynnissä olevista tuhatjalkaisistaan edulliseen yhteishintaan. Jussi ei kuitenkaan ole niin kiinnostunut tuhatjalkaisista, vaikka olikin katsonut, että niitä olisi kyllä ollut ihan mukava määrä: kahta eri lajia, joista toisia oli kasvatuslaatikollinen aikuisista eri ikäisiin poikasiin. Jussista poiketen minä olen kuitenkin pyrkinyt vakuuttamaan itselleni, että en kaipaa gigasien rinnalle muunlajisia tuhatjalkaisia, mutta koska minun gigasit ovat vielä poikasia, jotka viettävät lähes kaiken ajan kaivautuneena pohjamateriaaliin, olen alkanut kaivata siihen rinnalle enemmän tyyppejä, jotta joku olisi useammin näkösällä. Niinpä minä menin ihan äkkiä ihan vain katsomaan. Ja hetkeä myöhemmin meillä oli yli kuusikymmentä Chicobolus spinigerusta ja yhdeksän Spirobolus caudulanusta. Ja viimeinen meidän pöydässä myynnissä ollut styroksinen kylmälaukku poistui myynnistä vähin äänin. Näistä tuhiksista ensimmäinen ei ole lajina kaikkein värikkäimmästä tai suurimmasta päästä, mutta myönnän että se että terraariossa on aina ollut tyyppejä esillä mennessäni sen ohi korvaa tämän moninkertaisesti. Jälkimmäiset taas ovat värikkäämpiä, mutta ainakin nyt nuorempina myös hyvin pohjamateriaalin seassa viihtyviä.   

Yksi Spirobolus caudulanuksista

Ja vaikka Jussi selvisi messujen houkutuksista voittajana, messut ja tuttujen harrastajien näkeminen nosti hänelläkin taas harrastukseen liittyviä haaveita pintaan. Yhtenä pitkäaikaisena niistä on ollut kuningaspytoneiden kasvatus, vaikkakin homma on tähän mennessä kariutunut kahdesta sulhasehdokkaasta huolimatta. Viimeksi päästiin muniin asti, mutta munia tuli vain kaksi, joista toinen näytti alusta asti huonolta, eikä kumpikaan selvinnyt poikaseksi asti. Jussin haaveissa sulholla on ollut ainakin fire-geeni, ja messuillakin hän taas katseli sillä silmällä, jos sopivaa sulhasmiestä löytyisi. Messutarjonnasta ei kuitenkaan löytynyt hänelle sopivaa. Mutta koska hän tuli messuilla taas sanoittaneeksi asian ääneen, messujen jälkeen hänelle tarjottiin muutamaa kiinnostavan oloista poitsua. Kyseessä ovat tämän vuoden poikaset, eli ennen kasvatuspuuhiin pääsyä heidän tarvitsisi kasvaa vielä vuosi-pari, mutta koska projekti on edennyt muutenkin niin verkalleen, tämä ei olisi ylitsepääsemätön ongelma. Asiasta keskusteluamme tulimme siihen tulokseen, että koska meillä on jo yksi käärmevauva talossa, niin sitä on nyt kuitenkin taas sitouduttu poikastahtiseen ruokintaan tässä vaiheessa. Niin aika samalla siinä menisi sitten toinen saman ikäinen vauva. Joten Jussi päätyi varaamaan fire GHI mojave kuningaspyton pojan, joka tulee saamaan nimekseen Batman.  

Mukaan tuli myös iso rasiallinen Porcellio Laevis -siiroja, mutta heidät jaettiin heti talkkarihommiin eri terraarioihin