Ensikokemuksia biopohjasta rotilla

Bioaktiivinen pohja on ollut nyt käytössä kääpiörottajengillä 2,5 viikkoa. Meidän kääpiörottajengillä normaali kuivikkeidenvaihtoväli on ollut noin kerran kuussa, joten sitä rajapyykkiä ei ole vielä ylitetty, joten vielä en pysty ottamaan kantaa, miten biopohja pitää hajuja pidemmän päälle. Sen sijaan muutamia selkeitä muutoksia olen ehtinyt jo huomata biopohjan käyttöönoton jälkeen. Yksi selkeimpiä on rottien aktiivisuuden lisääntyminen: biopohja selvästi innostaa tyyppejä kaivamaan ja tekemään tunneleita, ja mukana tunnelitalkoissa ovat kaikki junnuista mummoihin. Tämän myötä myös lauman kaikkein lihavin rotta Naava on muuttunut selvästi sopusuhtaisemmaksi. Aiemmin Naavaa on koitettu innostaa liikkumaan esimerkiksi juoksupyörän avulla tuloksetta - olkootkin että nyt laihtumisen myötä Naava on alkanut hiljalleen myös kiinnostua juoksupyörästä. Kaivelu yhdistettynä kiipeilyyn myös kuluttaa rottien kynsiä selvästi paremmin: pelkkien kiipeilyvirikkeiden kanssakaan meidän kääpiöiden kynnet eivät kasvaneet niin pitkiksi, että olisin kokenut tarvetta leikata niitä rottien itsensä vuoksi. Mutta nyt kun tyypit pääsevät sekä kiipeilemään että kaivamaan, näyttelystä tuli useammallekin kehut erinomaisen mittaisista kynsistä. 

Pohjamateriaali on hyvin sekoittunut ja viinipulloteline alkanut vajota. Pohjamateriaalin seassa näkyy ituja.

Biopohjaa perustettaessa kerrostin eri pohjamateriaalit sinne sekoittamatta niitä sen kummemmin. Tässä vaiheessa pohja on myllätty jo niin moneen kertaan, että kaikki on suloisesti sekaisin, eikä pohjasta ole bongattavissa yhtään kohtaa, jossa olisi sekoittumattomia pohjamateriaaleja. Pohjaa kaivellaan välillä niin antaumuksella, ettei se että pohja-altaan syvyys on 60cm estä täysin pohjamateriaalin lentämistä myös häkin ulkopuolelle. Pohjamateriaalin sekaan on päätynyt myös erilaisia siemeniä siemensekoituksesta, mikä näkyy pohjamateriaalin seassa kasvavina ituina, joita rotat ja talkkarit voivat myös hyödyntää ravintona. 

Tähän mennessä pohjaa ja häkkiä on tullut hoidettua lisäämällä pohjaan pari pientä kastelukannullista vettä kerran viikossa, jotta pohjamateriaali ei pääse täysin kuivumaan. Lisäksi olen lisännyt talkkareita hankittuani matelijamessuilta isompia Porcellio laevis -siiroja, jonka lisäksi minulle tuli tuhisten mukana lisää tomentosa-siiroja, joita lisäsin myös rottien pohjaan. Tällä hetkellä talkkareista on helpointa bongata laevikset ja välillä altaan seinässä kiinni kaivelevat lierot, joten ainakaan kaikki niistä eivät ole päätyneet parempiin suihin. Lisäsin häkkiin myös hieman kuivattuja lehtiä, jotta tunnelit saivat lisää tukimateriaalia ja jotta talkkareilla riittäisi varmasti ruoka. Muuten häkkiä on tullut hoidettua vain vaihtamalla muutamia riippareita puhtaisiin, ja lisäämällä vähän uusia virikkeitä rottanäyttelyn jälkeen.  

Etenkin Jussia alkuun huoletti, miten saisimme rotat ulos tunneleista, mikäli he intoutuvat kaivamaan pitkiä tunneleita pohjaan. Tämä pelko on osoittautunut toistaiseksi turhaksi, sillä heti kun huoneeseen menee, rottamukset alkavat yleensä kasautua katselukorkeudelle kerjäämään nameja ja paijauksia. Ketään ei olla siis jouduttu toistaiseksi kaivamaan väkisin esille, ei edes nyt, kun Naavalla on päällä lääkekuuri näyttelyssä ilmitulleeseen välikorvaongelmaan. Rotat ovat myös pysyneet biopohjassa kaivelemisesta huolimatta yhtä puhtaina kuin aiemminkin, eikä se ole aiheuttanut tummia tassuja tai häntien pinttymistä.  

Ensivaikutelma biopohjasta on siis erittäin positiivinen, ja olen suorastaan häkeltynyt siitä, millaisiksi kaivuuvirtuooseiksi rotat ovat osoittauneet, ja kuinka paljon ne kaivelusta selvästi nauttivat. Meillä oli aiemmin käytössä syvät metalliset pohjalaatikot paksulla kuivikekerroksella, joten kuvittelin rotilla olevan mahdollisuuksia myös kaiveluun. Silti meillä kukaan ei innostunut kaivelemaan ennen biopohjaan siirtymistä, ja sitä, kun maa-ainesta oli oikeasti runsaasti.  

Häkin yläosaan on lisätty vähän sisustusta ja vaihdettu riippumattoja puhtaisiin. Näyttelystä meille tuli myös toinen ekstapitkä virkattu verkkovirike, joka pitäisi vielä virittää tuonne