Kaikennäköistä

maanantai 2. syyskuuta 2024

Viikko vaihtui taas aika haipakkaa. Olimme yli 24 tuntia Tampereella. Sinne tuli sekä roudattua tavaraa Turusta, ja sieltä ja matkan varrelta tarttui matkaan pari frettiä Turun suuntaan (ei tosin meille). Suppiksen minit pääsivät vihdoin koteihinsa. Minulla oli synttärit. Töissä oli pientä vajaamiehitystä, joka sattui juuri sellaiseen päivään, kun olisin ollut mielelläni töissä Asiakaspalvelu Suomi -tilillä. Olo on jokseenkin väsynyt, mutta siihen nähden yllättävän kevyt. 

Hoito-ohjearsenaalia, siivousvälineitä ja sirulukija

Heidi kävi ensimmäistä kertaa katsomassa meidän lauman perään, ja itse opettelen taas ohjeistamaan muita ihmisiä meidän lauman hoidossa. Hoito-ohjearsenaali oli kyllä aika melkoinen suhteutettuna poissaolotunteihin, mutta lieventävänä asianhaarana todettakoon, että tästä ajanjaksosta olisi varmasti selvinnyt avaamatta koko kansiota pelkillä A4-ohjeilla. Minun kun kyllä piti tarkistaa ja päivittää kansio ajantasalle ennen viikonloppua, mutta en ehtinyt, joten kirjasin ne mitkä ovat tärkeimpiä ja akuuteimpia juttuja nyt erillisille papereille. Kuten kissojen lääkitykset ja Maunon erikoisruokavalion, jotka eivät löydy vielä kansiosta. Eli kansiokin olisi kyllä oikeasti päivittämisen tarpeessa.   

Matkan varrelta tarttunut toivottavasti tuleva lemmenpari, joka matkasi Sotatanssin-frettilään

Tänään juhlittiin sillain hillitysti. Jussi oli ehdottanut ravintolaa, mutta kun migreeni alkoi nostaa päätään kesken työpäivän, ja alkoi näyttää siltä, että saadaan minit tänään matkaan, suunnitelma vähän eli. Päädyttiin lopulta siihen, että Jussi tähtäsi kotiinpaluun samaan aikaan kanssani, ja toi mukanaan noutoruokaa Delhi Darbarista, kukkia, ilmapalloja ja pullavaa. Eli syötiin hyvin ja katsottiin telkkaa, mikä vastasi hyvin sitä, mihin tänään riitti energiat. 

Jussi sanomassa heippoja minimiehille

Jussi oli aika haikeana, kun lähetettiin minimiehet maailmalle. Jussi kun oli jo kysynytkin, että jos oltaisiin saatu posi sienestä, oltaisiinko me voitu pitää pojat. Etenkin Pahkis kun oli ihan Jussin lemppari. Itse olen kuitenkin enemmän helpottunut siitä, että minit ovat nyt maailmalla. Tuossa iässä minit kun tarvitsevat paljon seuraa, tutkittavaa ja seikkailtavaa, joten kaksi rottalaumaa ei mene "ihan siinä samassa" kuin yksikin. Nyt sekä oma lauma että pikkupojat saavat varmasti enemmän kaikkea tarvitsemaansa. 

Noutoruokaa, cokista ja iso kasa ilmapalloja <3 Tarpeeksi railakasta näin 37-vuotiaalle

Loppuviikosta toivottavasti selviää, koska pääsemme kotiuttamaan meidän Naava-rottasen. Sunnuntaina haetaan meidän jengiin myös toinen uusi tulokas, kun Herpille Koti -ringin kautta tuli tieto 39-vuotiaasta nelivarvasnaaraasta, joka voisi sopia Donatellalle kämppikseksi. Rypsin kuoltua kun päätin, että en lähde aktiivisesti etsimään meille uutta kilpikonnaa, mutta asiaa voidaan harkita, jos sopiva kodinvaihtaja tulisi vastaan.

2 kommenttia:

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI