Takatalvi ja flunssan toinen aalto

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä ei ole tapahtunut kauheasti mitään. Tiistain täydellinen lumikaaospäivä siirsi myös klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden eksoottisiin eläimiin tutustumisen ensiviikkoon, ja sitä yritetään uudelleen vapunaattona. Sen sijaan ylitin tiistaina itseni lähtemällä ajamaan sinne lumikaaokseen, kun itselläni oli vielä talvirenkaat ja yksi työkavereista oli ehtinyt päivittää jo kesärenkaisiin. Samalla taisin kassavuoroa tehdessä tulla ylittäneeksi sen, mitä äänestäni oli tämän flunssan kakkoskierroksen myötä jäljellä. Nyt sitä onkin sitten koittanut kovasti kasailla sitä, ettei tarvitsisi perua huomista frettipäivää Raision Dogmanissa. Toki jos olo ei tästä huomiseksi kohene, se on pakko siirtää, mutta tällä hetkellä se tarkoittaisi sitä että se hyppäisi heti vähintään useammalla kuukaudella, kun viikonloppuisin on vähän kaikkea ja häätkin lähestyvät koko ajan nopeammin. Vapaa-aika onkin nyt  koostunut pitkälti pakollisimmista eläintenhoitohommista ja kirjojen lukemisesta, jotta saisi tämän flunssan lusittua läpi. Siinä ohella on sitten hoidettu joitain häävalmisteluita, joiden hoitamiseen on riittänyt sähköposti, ja tiputettu Hämeenlinnasta hääpukuoutletista löytynyt morsiuspuku lyhennettäväksi. Mekon lyhennys onnistuu onneksi työpaikan viereisessä liikehuoneistossa.

Keväinen piha tiistaiaamuna

Tiistaina satanut kolmenkymmenen sentin hanki on onneksi alkanut sulaa, ja maanpinta on taas monelta osin paljas. Mutta silti sen myötä otettiin taas jonkin verran takapakkia sen suhteen, että pääsisi laittamaan pihaa häitä varten. Tosin ottaen huomioon tämänhetkisen flunssatilanteen, se voi toisaalta olla ihan hyväkin, ettei mikään pihalla vedä nyt puuhailemaan sinne. Samalla koitan rauhoitella itseäni sen suhteen, että kunhan meillä on vihkijä, minä ja Jussi ja vähintään kaksi todistajaa, kaikki muu on oikeastaan ekstraa. Ja sitä ekstraakin on saatu järjesteltyä jo aika paljon. 

Sohvannurkassa lusiessa olen ilahduttanut itseäni myös frettien pentukuvilla ja videoilla. Se on joka vuosi yhtä ihmeellistä seurata, miten pienistä vain noin kymmenen grammaa painavista nakeista kasvaa upeita näätämyksiä. Tuijotella nakkimusten nenien pigmentöintiä ja arvailla, kuinka tummaa lopputulosta mikäkin nenäkuvio ennustaa. Jussi seuraa aina yhtä huolestuneena, kuinka minun ilmeeni muuttuu ja hengitys melkein salpautuu piippausvideoita katsellessa, kun sen äänen kuullessa voi melkein haistaa pentujen tuoksun ja tuntea sen untuvaisen turkin poskellani. Krooninen pentukuume ei ole siis hävinnyt mihinkään, vaan se elää yhtä vahvana kuin aiemminkin. Etenkin Hanna on myös tehnyt parhaansa ruokkiakseen sitä. Sitä on samalla taas tunnustellut päässään kasvatusajatuksia, kun silloin pääsisi nauttimaan nakeroarjesta ilman että olisi pakko jättää joka vuosi pentuja kotiin. Samalla kuitenkin tiedän, että jos meillä syntyisi ja kasvaisi frettinakeroita, se ei todellakaan ainakaan vähentäisi kotiin jäävää pentumäärää.    

Kevätaurinkokin on kyllä välillä koittanut paistaa

Seuraavia kääpiörottanakkejakin saadaan todennäköisesti odottaa tovi, sillä sijottityttöjen kasvattajan remontti asettaa omat haasteensa astutuskuvioihin. Kääpiörottien kohdalla alkaisin olla taas ihan valmis kasvattamaan jengiä ainakin yhdellä naperolla, sitten kun sopiva tyttö syntyy. 

Jussi voi välillä samaistua minun pentuhuokailuihin, kun Facebookin uutisfeedissä tulee vastaan pyhänbirman pentuja, joista Jussi haaveilee. Se haave ei ole kuitenkaan ajankohtainen vielä useampaan vuoteen. Eilen tuli nimittäin haettua Löllön huhtikuun Solensia ja täydennettyä kissojen lääkekaappiin Löllön gabapentiini ja Rutun Amodip. Kun Löllön nivelrikkoon ja Rutun verenpainejuttuihin yhdistetään vielä Maunon parodontiitti ja hammassyöpymä, sekä kissanhiekkojen ja ruokien nykyhinnat, viidennen tai viidennen ja kuudennen kissan hankkimista ei ole tämän hetkisessä velkatilanteessa realistista edes harkita. Sama koskee kyllä myös frettilauman kasvattamista, sillä frettienkin kohdalla pakolliset ja odotettavissa olevat mahdolliset kulut ovat huomattavasti korkeammat kuin vaikka sillä kääpiörottamuksulla. 

Meidän tämänhetkinen frettiviisikko, Ruttu & Mauno <3