Kilpikonnat vetäytyivät talvehtimaan jo syyskuun puolivälissä, joten ne tuli nostettua sisälle heräilemään jo tammikuun ensimmäisen päivän punnituksen yhteydessä. Samalla minun olisi tehnyt vähän jo mieli herätellä myös pikkusiilitanrekki Simo, jolla paino oli laskenut tammikuun punnitukseen mennessä talviunen aikana 38 grammaa, eli 17 prosenttia herran lähtöpainosta. Simo meni kuitenkin nukkumaan vasta marraskuussa, joten pojan kasvattaja oli sitä mieltä, että Simon oli parempi antaa jatkaa uniaan vielä. Pikkusiilitanrekit kun vaistoavat kuulemma hyvin herkästi myös ilmanpaineen, joten vaikka sisätiloissa elämme pitkälti keinovalon- ja lämmön piirissä, ei tanrekkeja saa välttämättä kovimmilla pakkasilla heräteltyä edes juomaan. Joten pahimmassa tapauksessa liian aikainen herättely voisi johtaa vielä nopeampaan painonlaskuun, kun elimistön energiankulutus kasvaisi lämpimässä todennäköisesti huomattavasti nopeammin mitä herralle alkaisi maistua taas ruoka.
Kilpikonnat sen sijaan alkoivat aktivoitua lämpimään siirtymisen jälkeen nopeasti. Ihan ensin ne saivat tasata lämpöjään muutaman tunnin sisällä talvehtimisbokseissaan, ja kun niissä alkoi tapahtua liikettä, nostin tyypit sisäaitaukseensa, jossa oli vielä lämmöt ja valot pois, ja tarjolla vain raikasta vettä. Tekniikoita alettiin viritellä toimintakuntoon seuraavana päivänä, ja päivä sen jälkeen tyypeille tarjottiin ensimmäiset salaatit, jotka katosivatkin heti parempiin suihin. Siinä vaiheessa Rypsi sitten päätti että ne ovat seksihelteet nyt, kun lämpöä, ruokaa ja naisia taas piisaa, ja herra aloitti kosiopuuhansa. Samaa menoa Rypsi piti myös viime kesänä vähän meille muuttonsa jälkeen, kun oli parin päivän puhinoiden jälkeen päätynyt siihen lopputulokseen, että nuo sen kanssa asuvat pelottavat liikkuvat möykyt ovatkin lajitovereita, eikä mitä tahansa lajitovereita vaan naisia. Nytkin Rypsi kuulosti pari päivää rikkinäiseltä koirien vintulelulta ja koitti kiivetä daamien selkään (suurimman osan ajasta ihan väärästä päästä konnaa). Herra oli touhussa niin suurella tarmolla ja tosissaan, että en raaskinut puuttua, etenkin kun Rafaellan ja Donatellan hermot tuntuivat kestävän herran keväthurmaa. Pahin into loppui onneksi nytkin lyhyeen.
Rypsi vauhdissa |
Ja ennenkuin kukaan alkaa kysellä pikkukonnien varauslomakkeiden perään, niin voin heti kättelyssä todeta, että ottaen huomioon kaikkien meidän konnien epämuodostumat ja että herra ei todellakaan osaa tähdätä edes oikeaan päähän morsianta, pidän hyvin epätodennäköisenä, että tyypit saisivat aikaiseksi hedelmöittyneitä munia. Olemme myös tehneet sen päätöksen, että jos munia ikinä tulisi, niitä ei lähdettäisi hautomaan. Meidän kaikki kolme konnaa ovat tulleet kodinvaihtajina, eikä niiden alkuperästä ole tietoa. Minulla myös alkaa olla sen verran ikää, että syntyvät poikaset eläisivät jo hyvällä todennäköisyydellä minua kauemmin, eli en pystyisi kantamaan niistä kasvattajana vastuuta sillä tavalla kuin haluaisin. Ainoa syy sille, miksi meillä on ylipäätään useampia konnia ja molempia sukupuolia, on että nelivarpaita on kodinvaihtajina melko paljon, ja useampaa urosta ei yleensä pysty yhdistämään samaan porukkaan. Sen takia kun Rypsiä tarjottiin HeKo-ringille Joonas kysyi voisimmeko kokeilla sitä meidän porukkaan, kun hänen jengissä oli jo entuudestaan toinen koiras.
Huomenna jatketaan kevääseen varautumista hakemalla kaneille RHD-myksomatoosi -yhdistelmärokotteet. Alunperin olin ajatellut lykätä kanien rokottamisen enemmän loppukuuhun, mutta kun yhdellä meidän eläinlääkäreistä oli huomenna listalla sen verran hyvin vapaata, ajattelin että sama se on hoitaa nyt sitten alta pois.
Ensiviikon viikonloppuna keskitäänkin sitten välillä muihin puuhiin, kun merivesiprojekti on ottamassa suunniteltua isomman hyppäyksen. Jussin kun piti kypsytellä allasta pikkuhiljaa rauhassa ja täydentää teknologiaa ajan saatossa välttämättömistä erilaisiin kivoihin ja elämää helpottaviin. Sitten tuli kuitenkin tieto, että yhdelle kaverille on tulossa muutto, eikä hänen merivesiallas voi oikein muuttaa mukana, joten muutetaan sieltä kaikki korallit, kalat, puuttuvat tekniikat ja muut meidän altaaseen.
Go, Rypsi! Vielä kun opit suunnistamaan oikeaan päähän, voisi tuntua itsestäkin paremmalta.
VastaaPoistaOi hormonit, hormonit.