Harrastustauko

Syksy on yleensä vuoden intensiivisintä aikaa monessa harrastuksessa. Itselläkin Facebook on tykittänyt viime viikot mainoksia ja muistoja tapahtumista, joiden piti olla nyt syksyllä, tai jotka yleensä ovat tähän aikaan syksyllä: näyttelyt, Lemmikki Tampere, Salon eksoottisten eläinten esittelypäivä, eläinkauppaesittelyt... Näiden nostojen kohdalla olo on ollut vuoroon haikea ja levollinen. Tavallaan minä kaipaan niitä kaikkia: ihmisten tapaamista, muiden näätien näkemistä, aloittelijoiden neuvomista, kokemusten vaihtamista muutenkin kuin netissä. Välistä tuntuu että sitä erakoituu tänne ja omat näädät metsittyvät kokonaan kun ollaan vain täällä omassa kuplassa. 

Kotoilua kasvihuoneella

Kuitenkin samaan aikaan korona on tehnyt saman kaikkien muidenkin harrastuksille. Samaan aikaan kun itse yleensä kierrän ja valmistelen syksyn eläintapahtumia, esimerkiksi veljeni on aivan yhtä kiireinen Traconin ja sen oheistapahtuminen järjestelyissä. Kummastakin on siis ollut täysin luonnollista, että me emme yleensä näe tässä vaiheessa syksyä, vaikka sattuisimme olemaan samassa kaupungissakin. Vaikka Tampereen messu- ja Kongressikeskuksen (joka on minulle aina ja ikuisesti Pirkkahalli) ja Tamperetalon väliin ei jää montaakaan kilometriä, pitkät päivät tavaran roudaamisineen ja muineen eivät houkuttele edes pikaisiin lounastapaamisiin. Niinpä on ihan uudenlaista luksusta, että sitä pääsi viime viikonloppuna pelaamaan porukalla siskon, siskonmiehen, veljeni ja Jussin kanssa, ja että ollaan ottamassa sama uudestaan ensiviikon viikonloppuna. Siinä kohtaa alkaa melkein miettimään, haluaako ja jaksaako sitä oikeasti harrastaa enää yhtä intensiivisesti sitten kun tilanne taas joskus normalisoituu - olkootkin että tiedän, että myös muiden viikonloppukalenterit alkavat täyttyä siinä vaiheessa normaalimpaan tapaan. 

Sisältäkin löytyy uusia kohteita puoliluvallisille tutkimusmatkoille

Eilen Frettiliiton ryhmään tuli ensimmäiset kyselyt, olisiko porukalla kiinnostusta näyttelyihin jo alkuvuodesta, ja huomaan yhtäkkiä oloni hyvin ristiriitaiseksi asian suhteen. Mikäli Capital! olisi järjestetty normaalisti marras-/joulukuussa, olisin todennäköisesti asiaa kummemmin miettimättä ilmoittanut omani sinne, sillä se kuuluu osana normaaliin vuoden kiertoon, ja jossain määrin kai kaikki pyrkivät poikkeusoloissa kohti normaalia. Mutta nyt kun asiasta alettiin oikeasti herätellä keskustelua, ja moni mainitsi olevansa kiinnostunut, mikäli tilaa on riittävästi ja turvavälit ovat kunnossa, en olekaan yhtäkkiä enää varma. Kai näyttelyissä se sosiaalinen aspekti on itselleni niin vahva, että ajatus että kaikki olisivat omissa kuplissaan maskit päällä vältellen liian läheisiä kontakteja, ja näyttely olisi suljettu muilta kuin näytteleilleasettajilta, saa miettimään pitäisikö sitä itse kuitenkin odottaa vielä siihen, että tilanne alkaa oikeasti normalisoitua. Toisaalta taas tässä kohtaa on vielä mahdotonta sanoa, milloin ja millaisena normaali palaa. 

Puhtaus on puoli ruokaa freteilläkin

Ihan täydessä poikkeustilavalmiudessa itsekään ei ole kyllä enää hetkeen ollut. Vaikka isommat frettiesittelyt ovat tauolla ja pysyvät tauolla varmasti vielä kuukausia, on täällä käynyt jo muutamia fretteihin tutustujia nyt loppukesästä/alkusyksystä. Tällähetkellä aika moni normaali reitti päästä tutustumaan fretteihin livenä kun on väliaikaisesti katki tapahtumien peruunnuttua, niin sitä on koittanut antaa sen mahdollisuuden edes muutamille.

Pakko kyllä myöntää, että itse varon ja pelkään tällähetkellä kausi-influenssaa yhtä paljon kuin koronaa, sillä koko yhteiskunnan ollessa hälytystilassa jo pelkkä flunssa riittää siihen, että ihmisellä on korona kunnes toisin todistetaan. Ja koska kontrollifriikki minussa haluaisi saada koulun ja työssäoppimiset suoritettua aikataulussa, useamman viikon ylimääräiset katkokset testiaikoja ja -tuloksia odotellen eivät innosta, vaikka en osaakaan aktiivisesti pelätä sairastuvani vaikeaan tautimuotoon koronasta. Tänä vuonna onkin tullut panostettua ihan ekstra hyvin niin sään mukaiseen pukeutumiseen kuin vitamiinikuureihin, ja ylipäätään sellaisiin asioihin joita tehdessä voi kuvitella vaikuttavansa sairastumisen todennäköisyyteen edes vähän. 

Jauhomadot ovat yhä hitti Miikkiksellä