Jos tammikuussa välillä tuntui, että koulu käynnistyi kauhean hitaasti, ja sitä olisi kaivannut enemmän kuin iltatunnit kahtena iltana viikossa, syksyn alettua on ollut välillä vaikea pysyä tahdissa, kun uutta asiaa tulee koko ajan niin paljon. Tai ehkä vielä enemmän kyse on siitä, että sitä nykyään kaipaisi enemmän aikaa pyöritellä ja työstää kaikkia eteentulleita ja nähtyjä asioita. Tänne bloginkin puolelle on ollut monesti tarkoitus kirjoitella niitä ajatuksia, mitä esimerkiksi vierailu ravitallilla ja aktiivipihatossa on tuonut, tai mitä ajatuksia työskentely sikalassa herätti. Mutta kun koulua on neljänä tai viitenä päivänä viikossa, käytännöntuntien ja vierailujen myötä helposti jopa kolmella tai neljällä paikkakunnalla viikon mittaan ja tähän mennessä pisin päivä alkoi aamukuudelta ja päättyi iltakahdeksalta, ei koulun, oman lauman ja kotitöiden jälkeen ole jäänyt kauheasti aikaa ja energiaa purkaa päätään kirjalliseen muotoon, vaikka se yleensä auttaa aina itseäkin jäsentämään ajatuksia.
Heppajaksolla päästiin kokeilemaan muunmuassa kärrylläajoa |
Tässä kohtaa syksyä ensimmäinen kaikille yhteinen tuotantoeläinjakso on ehtinyt jo päättyä, samaten kuin valinnaiset hevosopinnot - joskin hevosopintoihin liittyvä työssäoppiminen on vielä edessä ja alkaa itselläni ensiviikon tiistaina. Ensimmäisten kurssien päätyttyä ovat käynnistyneet valinnaisen pieneläimen ensimmäinen jakso, samoin kuin valinnaiset tuotantoeläinopinnot, jotka tulevat seuraavat viikot olemaan käynnissä yhtäaikaa hevosen työssäoppimisen kanssa. Viime viikolla minulla oli opintoihini kuuluva pakollinen sikalajakso, joka hieman yllättäen käsitti myös lihakarjanhoitoa - kukaan ei ollut vain tullut maininneeksi siitä etukäteen mitään.
Aktiivipihatossa nähtiin muunmuassa hevosten rehu- ja heinäautomaatteja |
Yhtäkkiä alkanut syksy ja lukuiset tilavierailut ovat asettaneet haasteensa myös vaatevarastolle. Viime vuosina se kun on tullut karsittua varsin minimalistiseksi, mikä pelitti äärimmäisen huonosti sen kanssa, että kaikki tiloilla käytettävät vaatteet on pestävä koneessa ennenkuin niitä sopii käyttää millään muulla eläintilalla. Käytännössä jos kolmena peräkkäisenä päivänä oli opintoihin liittyviä vierailuja, oli yhtälö mahdoton, etenkin kun kuivausrumpu oli poissa pelistä. Onneksi Lidliin tuli juuri samoihin aikoihin kampanja edullisista ja ihan ok näköisistä ulkoiluvaatteista, niin saattoi ostaa kolme takkia ja muutamat housut lisää. Nyt ne yhdessä kolmien turvakenkien kanssa antavat vähän enemmän pelivaraa pyykkirumbaan ja kenkien desinfiointiin. Välillä ei voi kyllä olla miettimättä, että mikäli lemmikkipuolella olisi yhtä tiukkoja turvamääräyksiä mitä tuotantoeläinpuolella, eläinkaupoista ja klinikoilta loppuisivat äkkiä työntekijät. Esimerkiksi sikatilojen suhteen on olemassa jo lakisääteiset karenssiajat ulkomaanmatkojen ja toisilla sikatiloilla vierailun suhteen. Mikäli esimerkiksi poikkeaisin kaverillani, jolla on minipossu, olisi minulla 48 tunnin karenssi ennenkuin voisin poiketa tai työskennellä millään sikatilalalla riippumatta siitä, kuinka hyvin desinfioisin itseni ja kuinka monta kertaa vaihtaisin vaatteeni. Suomessa eläintautien ennaltaehkäisy otetaan aika tosissaan, ja vaikka esimerkiksi talleilla viranomaiset eivät ota asiaan yhtä vahvasti kantaa, niin koulun ja tallien omistajien tahoilta niihinkin liittyy omat hygieniaohjeistukset. Nyt tämä kyllä helpottaa loppusyksyksi, kun työssäoppimisen alkaessa käyn vain yhdellä tallilla useiden lyhyiden vierailukäyntien sijaan.
Sikalaviikolla pääsi tekemään läheisempää tuttavuutta näiden tyyppien kanssa |
Sitä on jo ennen opintoja tullut luettua paljon erilaisista eläimistä ja seurattua eläinsuojelulaista ja eläintenoikeuksista käytävää keskustelua, mikä varmasti osaltaan tekee sen, että laskeutuminen käytännöntasolle herättää paljon ajatuksia. Kun pääsee paitsi kuulemaan eri talli- ja tuotantoeläinratkaisujen toimivuudesta eläinten ja eläintenhoitajien näkökulmasta, näkemään joitain ihan konkreettisia lukuja investointisummista ja laina-ajoista ja olemaan läsnä kun koitetaan avata kuivikkeen tukkimaa lietejärjestelmää. Etenkin sikalassa monessa kohtaa näkyi, miten tieto sikojen lajityyppillisessä käyttäytymisestä ja sikojen jalostus ovat eläneet eri tahtia sikalatilojen kanssa, ja kuinka huonosti vanhat sikalatilat toimivat yhteen sekä nykyisen kokoisten sikojen että esimerkiksi vapaaporsituksen suhteen - ja kuinka isoja ja perustavanlaatuisia muutoksia rakenteisiin vaadittaisiin, jos haluttaisiin saada oikeasti toimivia tiloja uusiin toimintamalleihin, eikä kompromisseja joihin kasautuu molempien huonot puolet. Samaten oli aika silmiä avaamaa huomata, kuinka jo parin asteen ero ilman lämpötilassa vaikutti eläinten käyttäytymiseen sikalassa, tai kuinka esimerkiksi hevosille myytävät rehuautomaatit vaativat yhä pannan tai pampulan eläinten tunnistamiseen, eikä niitä ole mahdollista ohjelmoida tunnistamaan hevosten mikrosiruja, vaikka niiltä löytyisi sellaiset. Etenkin koska koirille ja kissoille saa jo mikrosirunlukijoilla varustettuja kuppeja, tuntuu jotenkin hullulta, ettei samaan teknologiaa ole saatu hyödynnettyä tiloilla, joilla tiloihin tehtävät inventoinnit ovat kuitenkin tuhatkertaisia, vaan niissä joudutaan yhä miettimään, miten saadaan tunnisteet pysymään eläinten matkassa niiden eläessä isossa tilassa yhdessä lajitoverien kanssa.
Hieman yllättäen sikalaviikolla hoidettiin myös näitä tyyppejä |
Naudat olivat kuitenkin vielä pitkälti laitumella, mikä teki heistä varsin helppoja tyyppejä |
Koulu on yhä yhtäaikaa sekä todella mielenkiintoista, että välillä aika uuvuttavaa. Mikäli kärsin uniongelmista silloin, kun kävin töissä säännöllisesti klo 7-15, ei hyppy esimerkiksi sikalaviikon klo 6-14 rytmiin, jossa kello soitti 4.45 käynyt ihan kivuttomasti. Ensiviikolla taas pääsee kokeilemaan ensikertaa ikinä kaksiosaista työpäivää, jossa työvuoro jakautuu saman päivän aikana kahteen osaan. Toki osa raskaudesta tulee myös siitä, että olen vapaa-ajalla yhä oma itseni: iltavirkku joka toimii välillä hyvin nopeasti miettimättä asioita loppuun. Kuten tälläviikolla, kun päätin että klo 4.45 aamuherätys ei ole este tehdä keskellä viikkoa pientä kierrosta Sastamalaan hakemaan meille paria kilpikonnaa ja akaattikotiloita - ja sitä ennen viettää luonnollisesti paria iltaa hakien tarvikkeita ja rakentaen kilpikonna-aitausta. Tai se päivä, kun poikettiin ihan pikaisesti Tampereelta Jämsän kautta hakemaan hakemaan pari frettiä, että saatiin ne vietyä seuraavana aamuna hoitajalleen Säkylään. En kadu mitään, mutta en myöskään väitä ettenkö olisi hullu.
Meille muuttaneet Donatella ja Rafaella tarvitsevat ehdottomasti oman postauksensa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti