Kissanpyörän vuosihuolto

Meille kotiutui Ferris-kissanpyörä viime vuoden huhtikuussa ennenkuin Ainon ja Maunon tulosta oli vielä tietoakaan. Pyörä tuli yhteiseksi synttärilahjaksi freteille, ja se onkin ollut niillä ahkerassa käytössä saapumisestaan asti. Myös Aino ja Mauno oppivat pyörään nopeasti saapumisensa jälkeen, ja pyörä pyöriikin yleensä useaan otteeseen joka päivä käyttäjien vain välillä vaihtuessa. Mietin jo reilu vuosi sitten juoksupyörän maton materiaalia ja sen kestävyyttä. Käytössä tulikin huomattua, että kymmenen aktiivikäyttäjän kanssa maton pinta alkoi mennä vajaassa vuodessa aika kuluneen näköiseksi, ja siitä alkoi irrota keltaista murua. Se ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut pyörän käyttöä, mikä lopulta johti siihen, että saimme aikaiseksi asentaa marraskuussa tilatut mattolevyt vasta sunnuntaina.

Maunosta pyörä oli vielä täysin toimiva, eikä yhtään huollon tarpeessa

Omaan silmään matto alkoi kuitenkin olla aika kulunut

Mattolevyt ovat pyörässä kiinni tukevalla liimapinnalla, minkä myötä maton vaihdossa ehdottomasti isoin haaste oli vanhojen mattopalojen irroittaminen. Etenkin koska olimme odottaneet maton vaihdon kanssa näin pitkään, ja vanha matto oli kauttaaltaan kynsien rei'ittämää, se tuntui alkuun lähtevän irti vain pienen pieninä paloina. Sen jälkeen kun pari palaa oli nysvätty irti pieninä kuutioina, Jussi keksi tehdä mattoon viiltoja, ja koittaa kiskoa sitä kapeampina yhtenäisinä suikaleina. Tämä toimikin selvästi paremmin, ja homma nopeutui. Tämänkin jälkeen hommassa oli kyllä yksi iso haaste, eli erittäin huolestunut Mauno. Mauno rakastaa pyöräänsä, eikä se ollut millään tajuta, miksi Jussi alkoi repiä ja hajottaa heidän aarettaan. Mauno koitti koko ajan pomppia pyörälle, ja juosta siinä siitä huolimatta, että tassu tahtoi tarttua poistettujen palojen jäljiltä jääneisiin liimoihin, ja Jussin sormet jäivät yhdessä kohtaa mekanismin väliin. Siinä kohtaa Jussi kyllä kiitti herraa avusta, ja lukitsi sen pois makuuhuoneesta.

Maunosta pyörä on paljon huonompi, kun keltainen matto on kiskottu pois, ja valkoinen pinta kaikkialta joko liukas tai tahmea

Silti maton irroittaminen vain jatkui ja jatkui

Kun vanhat palat oli saatu irti, uusien kiinnitys kävi huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja jäljestä tuli selvästi tasaisempi. Uudet palat myös peittivät näkyvistä kaikki vanhoja irroittaessa jääneet jäänteet ja siinä tulleet naarmut. Uusien palojen myötä pyörästä tuli siis käytännössä kuin uusi. Tässä kohtaa olisi halutessaan ollut helppo myös vaihtaa pyörän väriä, mikäli olisi sen halunnut tehdä. Itse olen kuitenkin kovasti tykästynyt tuohon keltaiseen, joka on minusta kivan pirteä ja aurinkoinen. Saatoin kyllä ehkä silti luvata Jussille, että voimme seuraavalla kerralla kokeilla mustaa. Uudessa asunnossa pyörä kun tulee todennäköisesti olohuoneeseen, johon tulee muutenkin paljon tummia huonekaluja.

Huollettu pyörä on taas kuin uusi

Tässä kohtaa voinee myös mainita, mikä oli se laukaiseva tekijä, että saimme vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa uudet levyt. Voisin todeta, että se johtui lähestyvästä muutosta ja siitä, että koitamme saada kaikki huolto- ja korjaushommat hoidetuksi ennen sitä. Sekin olisi totta, mutta vielä tiukempi deadline tuli siitä, kun Kissanpyörän maahantuoja laittoi lauantaina viestiä, että vieläkö meille sopisi, että he tulisivat meillekin kuvaamaan kissanpyörän mainosfilmiä. Asiasta oli ollut puhe jo ennen koronaa, ja koronan alettua hanke oli lykkääntynyt. Toivotin heidät tervetulleeksi, ja vaikka puhki rakastettu pyöräkin olisi varmasti toiminut hyvänä mainoksena, päätimme laittaa pyörän kuntoon ennen kuvauksia. Maunolla ja Ainolla iski kuitenkin kuvauksissa pieni ramppikuume, kun kamera otettiin esille, mutta fretit olivat astetta innokkaampia esittelemään pyörää uusista ihmisistä, kameralaukuista ja muista häiriötekijöistä huolimatta. Jäänkin nyt mielenkiinnolla odottelemaan, minkälaista materiaalia hepulitiimin edesottamuksista saadaan ehkä leikattua mukaan filmiin.