sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Tuotantokanikurssilla

Eilen tuli suunnattua koululle vähän erilaisissa merkeissä, kun osallistuin Kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanikurssille. Olin ilmoittautunut kurssille jo kuukausia aiemmin, sillä alunperin kurssin piti olla jo huhtikuussa, mutta korona siirsi sen lopulta muutaman kuukauden eteenpäin. Kurssille ilmoittautuessa omakotitalosta ei siis ollut tietoakaan, ja toivoin ennenkaikkea saavani lisää tietoa tuotantokanien pidosta ja käytännön vinkkejä nylkemiseen ja sisäelinten irroittamiseen. Jälkimmäisiä kun on tullut tehtyä jo jonkin aikaa, mutta oma tapani oli hidas ja kehittynyt enemmän anatomisen avauksen pohjalta kuin tehokkaan ruokaeläimen käsittelyn. Omalla tyylillä nahkat eivät myöskään tulleet siinä muodossa, että niitä saisi lähetettyä minnekään käsiteltäväksi. Siitä lähtien, kun aloimme vakavissaan miettiä omakotitaloa, sitä on kyllä vähintään puolivakavissaan miettinyt myös kanien kotitarvekasvatusta. Vaikka kanien kotitarvekasvatus tuskin tuleekaan olemaan ajankohtaista ainakaan ennenkuin on saanut nykyisille tyypeille kunnon tilat uuteen kotiin, ja alkanut hahmottaa paremmin paljonko lisätyötä pihassa ja muussa itsessään on, oli oikeasti ihan hyvä päästä opettelemaan teurastus kädestä pitäen jo nyt. Teurastus kun on kuitenkin yksi iso asia, mikä hommassa on mietityttänyt, sillä kaikki aiemmat kanini ovat olleet joko puhtaasti lemmikkejä, tai tulleet valmiiksi tapettuina näätien ruokapöytään.

Kurssipäivä jakautui kahteen osaan: aamupäivästä oli ensin teoriaa, jossa käytiin läpi etenkin rodun tai roturisteytyksen valintaa, tuotantokanien pitoon liittyvää lainsäädäntöä sekä käytiin teoriassa läpi, mitä iltapäivällä tultaisiin tekemään. Lounaan jälkeen meille näytettiin kanin teurastus ja nylkeminen ensin kurssinvetäjien toimesta, ja sen jälkeen kaikille kurssikanin varanneille tuotiin vuorollaan oma kani, jonka kanssa opastettiin kädestä pitäen miten hommat tehdään. Teurastuksen osalta alleviivattiin moneen kertaan kaikkia asiaan liittyviä lakikohtia ja sitä, miten homma tehdään oikein, ja miten parhaiten ennakoidaan mahdollisia ongelmia, jotta on niiden ilmaantuessa valmis toimimaan heti. Nyljennän kanssa korostettiin enemmän sitä, että jokainen tulee kyllä löytämään siihen sen oman tyylinsä, sillä sen jälkeen kuin eläimeltä on varmuudella henki pois, tyyli on vapaampi. Kurssilta sai myös mukaansa kurssitodistuksen ja kurssivihon, jossa on enemmänkin teoriapuolen juttuja, mitä kurssilla ehdittiin käydä läpi, sekä muutamia ruokaohjeita alkuun pääsemiseksi.

Teoriapuolessa isona hankaluutena on se, että Suomessa ei ole erikseen selkeää lainsäädäntöä koskien tuotantokanien pitämistä. Niinpä tuotantokaneihin sovellettava lainsäädäntö on sekoitus lemmikkikaneja koskevia lakeja, sekä lakeja siipikarjan pidosta, joka on katsottu eniten kania vastaavaksi tuotantoeläimeksi. Selkeiden yhtenäisten lakien puuttuminen tekee myös sen, että lakien tulkinta vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea. Tämä olisi toki isompi ongelma silloin, jos miettisi ammattimaista tuotantokanien pitoa, sillä pienen kotitarvekasvatuksen kanssa tiloihin on toki mahdollista panostaa samoin kuin kyseessä olisivat lemmikit, eikä tarvitse miettiä myyntiä ja elintarvikehuoneistoa koskevia lakikohtia. Osalla isommassa mittakaavassa kasvattavilla tämänhetkinen sekava tilanne ja tulossa oleva uusi eläinsuojelulaki taas tekee sen, että moni odottaa isompien investointien ja häkkien uusimisen kanssa sitä, että näkee mitä uuteen eläinsuojelulakiin tulee.

Kotona kuivuri lähti taas pyörimään
Vaikka olen aiemmin lopettanut niin hiiriä, rottia kuin hamstereitakin, kanin teurastus jännitti etukäteen jonkin verran. Se on kuitenkin jo selvästi isompi eläin mitä pienjyrsijät, etenkin kun itselle tuli täysikasvuinen new zealand red -uros. Asiaa ei suinkaan auttanut se, kun näki demokanin kanssa, kuinka paljon tajuton kanikin voi vielä sätkiä. Etenkin siinä kohtaa olin kiitollinen siitä, että en edes harkinnut lähteväni ikinä opettelemaan teurastusta ominpäin. Kuitenkin sitten kun oma vuoro tuli, ei homma ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, sillä kaikki keskittyminen meni siihen, että homma on saatava menemään rauhallisesti ja oikein.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun lähdin nylkemään kania niin, että se oli ripustettuna, ja se kyllä helpotti hommaa sen verran, että viimeistään uudessa kodissa on kyllä löydettävä paikka, johon kanin saa roikkumaan. Mutta vaikka uusi tekniikka ja se kun pystyi oikeasti kyselemään vinkkejä vaihe vaiheelta toi hommaan jotain uutta, oli siinä myös jotain tuttua: aikuisen uroksen nahka ei irtoa millään tyylillä yhtä kevyesti ja helposti kuin juuri teurasikään tulleen naaraan. Niinpä nytkin pääsi kyllä irroittelemaan kalvoja pikkuhiljaa, ja homma etenikin huomattavasti hitaammin kuin osalla osallistujista. Mutta nyt halusikin vasta oppia uusia niksejä hommaan, ja nopeutta ehtii hakemaan sitten kotona näätien ruokakaneja käsiteltäessä. 

Kurssipäivä sujui sutjakkaasti, ja kotiin lähtiessä mukana olikin teoriaosuudessa jaetun kurssimateriaalin lisäksi paisti tuomisiksi Jussille, sekä kassillinen korvia, töpöjä, käpäliä ja sisäelimiä. Niitä kertyikin kivasti vähän enemmän mitä yhdestä kanista lähtee, sillä kaikilla osallistujilla ei ollut koiria, kissoja tai vastaavia tyyppejä joille niitä hyödyntäisi. Kotona pääsi vielä testaamaan nahan pingoittamista taanalle, sillä tulin aiemmin tilanneeksi muutamia taanoja nahkojen kuivatusta varten. Kotimatkalla tuli poikettua myös ensimmäisen työssäoppimispaikan kautta hakemassa meille pakastimeen kokonainen karitsa, niin nyt on pitkästä aikaa ihmisillekin ihan kunnon setti lähiruokaa. Yleensä näädät kun syövät meillä Jussin mukaan selvästi laadukkaammin mitä ihmiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti