maanantai 25. maaliskuuta 2019

Nutellan pesässä piippaa

Eilen illalla tuli kauan odotettu viesti: Nutellan synnytys on käynnistynyt. Olimme jo aiemmin sopineet, että saan mennä mukaan synnytykseen, joten viestin tultua Jussi alkoi laittaa kotona olevia tyttöjä näätähuoneeseen ja minä pakata reppuun käsidesiä, kaakaotarpeita ja kuohuvaa mansikkajuomaa. Flunssa kun oli "onneksi" edennyt niagaravaiheesta kuumeiseen nielutulehdukseen, eli enää ei tarvinnut niin pelätä pärskivänsä hallitsemattomasti, ja oloa pystyi hetkellisesti auttamaan Buranalla. Lähtökuopissa ollessamme kännykkään tuli kuva ensimmäisestä pienestä.

Kun pääsimme paikanpäälle Sarianna ei voinut olla kiusoittelematta, että kiljuinko itseni käheäksi uutisen saatuani, kun ääni tuli aika pihauksina etenkin ennenkuin douping alkoi vaikuttaa. Eipä sillä, ettenkö olisi saattanut tehdäkin juuri niin, ellei ääni olisi hävinnyt juuri tuntia ennen uutista. Mutta onneksi siihen ei paljoa ääntä tarvittu, että saattoi painautua pentulan porttia vasten kuuntelemaan kun poikanen piippasi pesässä.

Sarianna varoitti heti kättelyssä, että Nutella on aika hermona, ja saattaa purra kunnolla. Itse arvoin silti enemmän kuntoni tähden, kuinka lähellä neitiä uskallan olla. Kun supistukset sitten käynnistyivät ja toinen pentu lähti syntymään, Jussi kävi hakemassa pienen hetkeksi Sariannalle tarkistukseen ja pikapunnitukseen, jahka Nutella oli ehtinyt poistaa sen kalvot ja nuolla pennun puhtaaksi. Siinä kohtaa Nutella koitti napata vähän Jussiakin. Aika pian toisen pennun synnyttyä Nutella kuitenkin rauhoittui, eikä Jussin läsnäolo ei enää hermostuttanut sitä.

Pentujen välillä sitten juteltiin se mitä pystyttiin ja tiedotettiin synnytyksen etenemisestä niille, keiden tiedettiin odottaneen ja jännänneen poikasten syntymää jo viikkoja. Ja välistä vain istuttiin ja kuunneltiin piippausta. Se on nykyään yksi ehdoton lemppareitani kevään äänistä. Kolmannen pennun synnyttyä Sarianna alkoi jo pohtia, millä pennut sitten luotettavimmin merkkaisi, että saa seurattua kunkin kasvua. Nutella kyllä hoisi itse kolmosen merkkaamisen, sillä joko napanuoraa katkaistessa tai kalvoja poistaessa sen häntä katkesi. Eli jos haava paranee ongelmitta, pentueessa on sitten yksi töpöhäntä.

Nutella & pennut
Kolmannen pennun jälkeen Nutella tuntui pitävän ainakin taukoa, ellei homma ollut sitten peräti pulkassa. Ultrassa kun oli varmuudella nähty ainakin kolme pentua. Sarianna päätti sitten lähteä viemään koiran pissalle minun ja Jussin jäädessä vahtimaan Nutellaa. Sarianna ei ehtinyt olla pois montaakaan minuuttia, kun hälytettiin hänet takaisin: nelonen oli juuri syntymässä. Ja alle parin minuutin sisään nelosen jälkeen tuli myös vitonen Sariannan ehdittyä juuri eteiseen. Kaksi viimeistä pentua tulivat niin peräkanaa, ettei Nutella ollut ehtinyt täysin putsata edes edellistä vauvaa kun seuraava lähti syntymään. Jussi sitten auttoi vitosen varovasti emolle, samalla kun nelonen nostettiin hetkeksi Sariannalle tarkistettavaksi.

Vitosen jälkeen Nutella rauhoittui entisestään, ja alkoi kerätä pentuja kasaan ja käpertyä niiden ympärille. Kun uusia supistuksiaan ei lähtenyt enää tulemaan, alkoi näyttää siltä, että pentuluku oli tullut täyteen. Kukaan meistä ei tullut muistanut tai malttanut syödä aiemmin päivällä, joten lähdimme viereiseen kebabbilaan syömään, ja jätimme Nutellan hetkeksi ihan rauhassa ihmettelemään pienokaisiaan. Sarianna lupasi viestittää sitten heti aamusta, miten ensimmäinen yö on mennyt, ja ovatko kaikki yhä mukana kuvioissa. 

Pentujen painot olivat 9-12 grammaa, ja alustavasti kaikki näyttivät puolipitkäkarvaisilta pastelleilta. Sukupuolet jäivät vielä enempi arvailujen varaan. Kukaan meistä kun ei ollut vielä ennen nähnyt noin pieniä frettinakeroita, eikä pentuja haluttu pitää vielä niin paljoa poissa emon luota, että olisi päässyt kunnolla vertailemaan pentuja keskenään. Sarianna ehtii tehdä sen myöhemmin. Illan aikana tärkeintä oli, että kaikki näyttivät virkeiltä, keltään ei puuttunut jalkoja tai näkynyt muuta isompaa vikaa ja että Nutella näytti alkuhämmenyksen jälkeen hoitavan homman hienosti. Minuakin vaivaa yllättävän vähän, etten voi vielä varmuudella sanoa, onko kasassa myös meidän seitsemäs prinsessa. Oli vain niin hienoa nähdä, kuinka hienosti Nutella pärjäsi, ja pennut. Muun ehtii sitten myöhemmin.

Odotan niin innolla, että pääsen näkemään, miten pennut kehittyvät. Mutta varmaan ainakin seuraavat päivät keskityn taas kotona siihen, että saisin itseni kuntoon, ja annan Nutellan ja Sariannan rauhassa hoitaa pennut. Ja tänään aamulla tuli sitten se enemmäinen päivitysviesti: kaikki viisi Töpö mukaanlukien ovat yhä hengissä. Nutella on niin hieno mamma.

Ja jos en ole aiemmin muistanut blogissa mainita, Sotatanssin-frettilä löytyy myös facebookista, ja Sarianna tulee varmasti päivittämään pentujen kuulumisia myös sinne. Eli jos pentujutut kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti laittaa myös Sariannan kasvatuksen omat somekanavat seurantaan, vaikkei pentujutuilta taatusti välty tätäkään kautta.  

6 kommenttia:

  1. Onnittelut tuoreelle emolle ja kaikille omistajille ja muille asianosaisille!

    Veikkaan, että poikanen nro 4 on teidän uusi prinsessanne!

    VastaaPoista
  2. Onnea Nutella, sarianna, sinä ja Jussi <3. Onnelliset "vanhemmat" :)
    Voi töpö :D onneksi puuttuva häntä ei tule pientä haittaamaan tulevassa elämässään kunhan se vain paranee hyvin.
    tsemppiä poikasille ja emolle ja kiitos eilisestä väliaikapäivityksestäkin!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut kaikilla osallisille vauvoista ♥

    VastaaPoista
  4. Minipastellipötkylöitä! Onnitteluni!

    VastaaPoista
  5. Voi Onnea, miten pieniä on fretin vauvat (8-12 g ) <3 <3

    VastaaPoista