sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Näätien virikkeistämistä: Leikitään ruualla

Sain edellisen postauksen kommentista ideoita useampaankin postaukseen. Etenkin kun näätien virikkeistämistä mietittyäni päätin toteuttaa aiheen useamman postauksen mittaisena sarjana. Näädät kun tykkäävät touhuta monenlaisia juttuja, niin jos kaiken olisi koittanut mahduttaa yhteen postaukseen, olisi postauksesta tullut massiivinen. Nytkin ajattelin jättää sarjan pituuden vielä avoimeksi. Mutta koska jostain pitää aina aloittaa, päätin aloittaa ruuasta. Se on sikälikin keskeinen aihe meidän taloudessa, sillä se on, joka vahviten yhdistää niin frettejä kuin Miikkistäkin. Ruokatouhuihin meillä kun osallistuvat kaikki.

Ahmimisen esto kuppi on hyvä tyhjentää porukalla.
Se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, että freteille on hyvin lajityypillistä syödä ruokaa. Vaikka kyseinen tarve on eläimillä hyvin yleinen ja laajalle levinnyt, se ei tarkoita sitä, että ruokailutapahtuma pitäisi typistää siihen, että eläin saa ruuan kupissa kuononsa eteen ja syö ruuan kupista siinä. Sen sijaan ruoka tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia virikkeellistämiseen, monesti silloinkin, kun sen tarjoaa kupista suoraan kuonon eteen. Etenkin kun freteillä on hyvin vahva tarve jemmata ruokaa. Meillä ruuan jemmaamiseen suhtaudutaan vähän kahtiajakoisesti: toisaalta en haluaisi kauheasti rajoittaa sitä, sillä se tarjoaa freteille paljon niille lajityypillistä tekemistä. Toisaalta taas Mihailille on vähintään yhtä lajityypillistä etsiä ruokaa jatkuvasti, ja mikäli tytöt pääsevät jemmaamaan liikaa ruokaa pojan ulottuville, se lihoo. Niinpä olemme nyt pyrkineet antamaan Mihailille mieluisimmat ja helpoiten jemmattavat ruuat tytöille yötä vasten, sillä ne ovat yön ja työpäivän näätähuoneessa toisin kuin Miikkis. Mihailille vähemmän mieluisia ruokia, kuten kokonaisia ruokaeläimiä, tytöt saavat etenkin talvikaudella jemmailla vapaammin. Kesällä ne alkavat niin nopeastiu haista ja houkuttaa kärpäsiä, että hommaa joutuu rajaamaan enemmän.

Miten jemmaaminen siis toimii? Se ei oikeastaan vaadi omistajalta mitään muuta, kuin että ruokakuppi nostetaan Prince-mökin päälle. Sen jälkeen alkaakin näätäralli. Tytöt käyvät vuorollaan tarkistamassa kupin, ja alkavat valita sieltä parhaita paloja. Koska liikkeellä on muitakin, parhaat palat otetaan luonnollisesti äkkiä kantoon, ja viedään johonkin turvalliseksi katsottuun jemmaan, ja lähdetään hakemaan seuraavaa palaa. Etenkin nuorimmaisilla on kova kiire saada kaikki kokonaiset ruokaeläimet omiin jemmoihinsa. Muutama mukavuudenhaluisemmista tyypeistä ei aina lähde juoksuleikkiin mukaan, vaan jää syömään kupille. Kun kuppi on sitten saatu tyhjäksi, jatko riippuu paljon siitä, kuinka hyvin jemmaaminen eli oman stashin muodostus sujui. Mikäli sinne saatiin kylliksi hyvyyksiä, on nyt hyvä hetki vetäytyä syömään. Jos kaveri oli kuitenkin tällä kertaa ollut nopeampi, voi syömistä aina lykätä, ja mennä etsimään kaverin jemmaa. Sen löydyttyä kaverin ruokajemma sosialisoidaan, ja sieltä aletaan kantaa ruokia omaan jemmaan. Parhaillaan Lysti ja Nutella voivat kantaa hiiriä tunninkin edestakaisin toisen jemmalta omalle. Sillä välin muut käyvät verottamassa potista osansa, ja syövät ne rauhassa muualla.

Tosi ystävyyttä on jakaa yhteinen namiensyöntilaatikko
Mikäli ruokaa on ollut riittävästi, on sitä todennäköisesti jäljellä muutama jemmapala vielä silloinkin, kun portit töiden jälkeen aukeavat. Tällöin päästään jemmaamisen seuraavalle asteelle, kun jemmapaikkojen määrä kasvaa, ja etäisyydet niiden välillä suurenevat. Välillä porttia avattessa vastassa saattaakin olla pari näätää ruoka jo valmiiksi suussa odottamassa tositoimiin pääsyä. Tehotiimi haluaa stashata kunnolla, ja Huisku mennä piknikille olohuoneeseen, sillä siitä nyt vain on kiva syödä olohuoneessa. Näätähuoneen ulkopuolella ruuan jemmaamisessa on kuitenkin muutamia sääntöjä, joista tyttöjä joudutaan ajoittain muistuttamaan, kuten se, ettei kaninpäitä ja päättömiä tiputa saa tuoda sänkyyn, tai broilerinsydämiä säilyttää pleikkarin päällä. Huomautuksen saatuaan tytöt yleensä siirtävät jemmansa loukkaantuneen näköisenä muualle. Tässä kohtaa jemmattavaa ruokaa on yleensä kuitenkin sen verran vähän, että valtaosa jemmoista muodostuu juoksujemmoiksi, eli kun yksi näätä uskoo löytäneensä hyvän paikan ja jättää aarteensa hetkeksi vahtimatta, toinen jo hakee pois ja koittaa keksiä sille varmemman paikan. Tätä jatketaan kunnes kaikki on syöty, tai palvelusväki ilmoittaa että ruoka haisoo jo niin pahalta, että se jemmataan enää roskikseen, josta kukaan ei saa hakea sitä pois. Välillä paremman jemmattavan puutteessa tytöt ovat koittaneet jemmata myös jauhelihaa, mutta sitä on hyvin hankala kantaa paikasta toiseen. 

Aktivointimaton hapsujen sekaan on hyvä jemmata aarteita
Tyttöjen jemmaamista on mahdollista myös ohjailla jonkinverran. Yksi näistä tavoista on luvalliset jemmalaatikot, eli erikokoiset pahvilaatikot, joita meillä välillä lojuu pitkin lattioita. Pahvilaatikot kun ovat aika täydellisiä paikkoja ruokien jemmaamiseen ja rauhallisiin evästuokioihin, sillä niissä on niin suojaa kuin hyviä kulmiakin, joihin pysähtyä syömään niin että ruoka on kahden seinän suojaamana, ja kavereille näkyy pelkkä peppu. Pahvilaatikot ovat myös siinä mielessä hyvin käteviä, että sitten kun ne ovat saaneet osansa suolista ja muista roiskeista, ne on helppo hävittää polttokelpoisena jätteenä. Luvattomien jemmojen määrä meillä on koko ajan laskenut. Keittiön sokkelikin kun ruuvattiin sen jälkeen kiinni kun tytöt olivat kerran kesähelteillä jemmanneet sinne kokonaisen rotan, joka palvelusväen oli lopulta kalastettava sokkelista ulos sen alettua haista. Onneksi Miikkis on myös aika hyvä osoittamaan osan tyttöjen jemmoista, jonka lisäksi ryhmäpaine pitää huolen, että hyvin harvoin mikään jää jemmaan pidemmäksi aikaa.

Ruokaa voi toki käyttää näätien aktivointiin myös hankaloittamalla sen saamista. Tätä meillä on harrastettu erityisesti Mihailin kanssa, mutta harvemmin Mihail saa touhuilla aktivointilelujensa kanssa ilman assistentteja. Mihailille meillä onkin hankittuna erilaisia ahmimisenestokuppeja, aktivointimattoja ja aktivointipelejä, joita myös tytöt mieluusti käyttävät. Osa ahmimisenestokupeista on kyllä huomattavasti iisimpiä silloin, kun on mini ja omaa puikulapään. Sekä koirien että kissojen aktivointileluista löytyy monia, jotka toimivat hyvin myös näädillä. Silloin kun koko lauma pelaa, nameina käytetään yleensä kuivattua lihaa eri muodoissa. Mihail saa noista lisäksi paprikaa, muita kasviksia, kuivattuja gojimarjoja ja pähkinöitä, jotka herättävät tytöissä lähinnä ihmetystä. Esteri koittaa kyllä välillä pölliä pojan paprikat. Etenkin zooplussalla on hyvä valikoima leluja, joihin voi jemmata niin kuivalihaa, nappuloita tai mitä omat tyypit nyt syövätkin.

Pienikin laatikko voi joskus tarjota toivottua yksityisyyttä jemmalihojen syöntiin.
Joskus intoudun myös itse jemmamaan näädille nameja, mutta nykyään teen sitä äärimmäisen harvoin, koska näädät ovat siinä itse niin taitavia. Näädät ovat myös omiaan keksimään välillä sellaisiakin jemmapaikkoja, jotka eivät olisi tulleet itsellä edes mieleen, kuten perimmäisen näätähuoneen patterin päällä verhon takana. Ulkoillessa ollaan kyllä välillä hyödynnetty esimerkiksi kaverin vanhaa hiekkalaatikkoa niin, että hiekan sekaan on jemmattu herkkuja, jotka on sitten pitänyt etsiä kaivamalla.

Yksi iso osa ruualla virikkeistämistä on toki monipuolisuus ja kokonaiset ruokaeläimet. Eli ruuan myötä tarjotaan uusia hajuja, makuja ja välillä pientä ihmettelyä sen suhteen, että miten siihen ruokaan olisi tarkoitus päästä käsiksi. Etenkin isommista ruokaeläimistä tuntuu tulevan välillä enempi sotkua kuin vatsantäytettä, mutta sitä on valmis näkemään välillä sen vaivan, että siivoaa näätähuoneesta ison kasan kaikkialle levinneitä sulkia ja höyheniä, kun näkee millä innolla muutama tarttuu pulmapeliin nimeltä viiriäinen. Erilaiset ruuat edistävät myös hampaiden puhtaana pysymistä ja suuterveyttä, sillä eläin joutuu käyttämään eri tavalla hampaitaan ja lihaksiaan käsitellessään luullista palalihaa tai kokonaisia ruokaeläimiä, kuin jos kaikki ruoka tulisi nappulamuodossa tai pehmeänä.

Ruuan ohella myös juoma tarjoaa monia hyviä aktivoitumisen paikkoja. Näädillä kun on usein hyvä olla suhteessa aika iso vesikippo, ettei se kaadu, niin se tarjoaa kokonsa puolesta usein myös mahdollisuuden pieneen sukelteluun ja puolittaiseen uintiliikkeiden harjoitteluun.

2 kommenttia:

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus, kiitos! :) Jemmailuprosessi kuulostaa hauskalta katsottavalta, ja kiva kuulla, että sitä pystyy itsekin ohjailemaan - olisi vähän karmivaa löytää sängystään koko ajan jotain lihakimpaleita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän neidit ei kyllä vieläkään ihan täysin ymmärrä, mikä siinä olisi niin paha, jos heilläkin olisi välillä aamiainen sängyssä - tai edes lounas. Mutta ihmiset on välillä vähän niuhoja.

      Poista