sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Näätien virikkeistämistä: kaivetaan Kiinaan

Fretit ovat koloissa elementissään. Kaikenlaisissa koloissa. Kun on yhtä aikaa pienehkö otus, mutta silti hurja peto, kolot ovat mitä kätevimpiä moneen tarkoitukseen. Ne tarjoavat suojaa säätä vastaan ja pesimiseen, ja niistä voi löytyä vaikka mitä kivaa - kuten sopivia saaliseläimiä, jotka myös käyttävät koloja suojakseen ja pesimiseen. Koloihin liittyy yleensä tunneleita, ja fretit ovatkin ruumiinmuotonsa ja erittäin joustavan selkärankansa myötä kuin luotuja liikkumaan niissä. Joustavuus takaa sen, että monelta meidän neideistäkin onnistuu hyvin nopeatkin u-käännökset putkessa, jonka sisähalkaisija on tuskin kymmentäkään senttiä. Kotihillereille koloista kelpaavat usein niin valmiit putket kuin tee-se-itse -mallit, joita koitetaan toteuttaa niin kaivelulaatikoissa kuin joissain tapauksissa esimerkiksi sohvan sisään (mistä jälkimmäistä meidän tytöt eivät ole onneksi vielä keksineet). Useimmat lemmikkifretit eivät ole kauhean tuloshakuisia kaivuutempauksissaan, eli se, saako kaivelulaatikon materiaaliin oikeasti aikaiseksi tunnelia on varsin triviaalia.

Rungon vierestä on hyvä lähteä liikkeelle
Kaikkein parhaat kaivelumestat löytyvät luonnollisesti ulkoa. Sulanmaan aikana tiivis maanpinta tarjoaa mukavasti vastetta, ja arktisimmilta tyypeiltä lumitunnelitkin syntyvät hujaksessa. Meillä innokkaimmat kaivelijat, kuten Justiina, käyttävät mielellään osan hihnalenkeistäkin kaiveluun. Etenkin jos löytyy oikein sopiva kohta, voi se olla joskus huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin ympäriinsä juoksentelu, ja omistaja on sitten hyvä ja odottaa. Miikkis on kerran ulkoillessa onnistunut kaivamaan esille tryffelinkin, mutta fretit kaivavat meillä yleensä ilman näkyvää motivaattoria.

Aitauskaivelu kiinnostaa lähes kaikkia meidän tyypeistä. Jos kerta aita asettaa rajat sille, kuinka kauas voi juosta, on aina hyvä laajentaa kohti Kiinaa. Meillä ei ole näädillä käytössä kiinteää ulkotarhaa, vaan ryhmäulkoilut hoidetaan yhdistämällä pari playpeniä. Neitien mieltymys kaiveluun asettaa tässä oman haasteensa, sillä sopivassa maastossa paitsi tullaan hyvin äkkiä reunan ali, kerrostaloalueella ei kuoppia ole naapurisovun nimissä toki hyvä ilmestyä määräänsä enempää, miksi aitauskohdat yrittää valita niin, että syntyvät kuopat saa täytettyä mahdollisimman huomaamattomiksi. Vaikka osa naapurin mammoista onkin mitä mukavimpia, ja ovat vain nauraen todenneet. että mitä niitä peittämään, että hyvä se vain on kuin toisilla on kivaa. Mutta koska kyseessä on iso taloyhtiö, mieluummin pelaa enempi varman päälle. Sopivan määrätietoisen fretin sattuessa kohdalle tunnelit voivat syntyä hyvinkin nopeasti. Yhdessäkin rantamiitissä pääsin todistamaan, kuinka yhdet hybridisisarukset kaivoivat varmaan alle varttitunnissa yli metrinmittaisen tukevan tunnelin. Ja varmasti se tunnelihanke olisi jatkunut siitä vielä vaikka miten pitkälle, mutta siinä kohtaa touhu keskeytettiin, etteivät tyypit katoa maan keskipisteeseen. Eli mikäli näätiä ulkoiluttaa aitauksessa, jossa ei ole kiinteää, maan alle kaivettua pohjaverkkoa, ei niitä kannata jättää sinne valvomatta hetkeksikään. Määrätietoista frettiä eivät välttämättä pysäytä edes puunjuuret tai savimaa.

Justiina on näissä hommissa ekspertti
Kaivelumahdollisuuksia on toki mahdollista tarjota rajatummassa mittakaavassa myös sisätiloissa tai parvekkeella. Tähän toimivat hyvin erilaiset vadit, lastenammeet, laastipaljut tai lihalaatikot, joihin voi kokeilla mitä erilaisempia kaivuumateriaaleja. Meillä on tähän mennessä testattu hiekka, turve ja lumi, ja leikit on leikitty pääosin parvekkeella, sillä etenkin turpeesta saadaan aikaan mitä mahtavin sotku. Sisätiloissa moni suosii kaivelulaatikossa riisiä, makaroonia tai maissitärkkelyksestä valmistettuja pakkausmateriaaleja. Meilläkin on ollut tarkoitus hankkia näitä testiin, mutta meillä hommaa on hidastanut se, että yhdestä käytännön syystä meillä kaivelulaatikot ovat yleensä enemmin hetkellisiä viihdykkeitä kuin pysyviä virikkeitä. Seitsemän näädän kesken ei nimittäin tahdo aina löytyä täyttä yhteisymmärrystä siitä, onko kaivelulaatikko tarkoitettu kaiveluun vai vessaksi, ja pidemmällä aikavälillä sitä käytetään yhtä sujuvasti kumpaankin kukin mieltymystensä mukaan. Ja itsestä olisi varsin epäekologista hankkia paljullinen riisiä kaiveluun vain huomatakseen, että se on heti kohta vessana. Mutta uskon tekeväni sen jossain kohtaa silti. Turvelaatikosta minulla olisi ollut pari ihan mahtavaa videotakin, mutta YouTube ei nyt suostunut tekemään yhteistyötä niiden kanssa.

Lounastauko kissatunnelissa
Toki kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse, ja moni fretti rakastaa myös valmiita tunneleita. Etenkin naaraille niitä löytyy vaikka mistä: erilaiset salaoja- ja viemäriputkien pätkät, matto- tai kangasrullien pahviputket, puruletkut, jyrsijöiden leikkitunnelit, kanien leikkitunnelit, kissojen leikkitunnelit... Vaihtoehtoja on rajattomasti ja joka hintaluokassa. Urosten kohdalla koko asettaa jonkin verran enemmän rajoitteita, mutta jyrsijätunneleita lukuunottamatta muista löytyy kyllä yleensä myös halkaisijaltaan pojille sopivia putkia. Meillä isoimmatkin tytöt mahtuvat leikkimään tunneleissä joiden halkaisija on 10cm. Pojille voi tarvita vähän isomman, 12-15 sentin halkaisijan, etenkin jos kyseessä on isompi poika. Tällähetkellä meidän neideiltä löytyy käytöstä yksi viemäriputki, yksi salaojaputki, pari lyhyttä jyrsijätunnelia, pari kissatunnelia ja viisimetrinen puruletku.

Tunnelien tarjoamat touhuilumahdollisuudet ovat moninaiset: niissä voi leikkiä littaa, vaania, peseytyä ja syödä. Niihin voi jemmata eväitä ja jemmautua itse, jos tapahtuu jotain epäilyttävää. Niissä voi myös nukkua ja venytellä. Ja kun on yhtä venyvä ja ketterä kuin näätä, ei pieni ruuhkakaan putkessa haittaa, sillä sielä onnistuu usein myös ohittaminen ja u-käännös, tai vähimmilläänkin pakittaminen.

Snurre putkessa
Toki kaivamisen ja valmiiden tunnelien ohella tunneleita voi myös tehdä ja löytää esimerkiksi sukeltamalla maton alle, tai kaivamalla pyykkikorista housut. Yhteen lahkeeseen mahtuu parhaimmillaan jopa viisi näätää, jos housujen sijainti on hyvä. Meillä miehen harmiksi on myös huomattu, että subbarin sisältäkin löytyy tunneli. Muutamalla kaverilla tunneli on koitettu kaivaa sohvaan, mikä on johtanut sohvan jalkojen takavarikointiin tai sohvan pohjan verkottamiseen. Meillä tunnelia on koitettu kaivaa myös useampaan kukkaruukkuun, mikä on johtanut huonekasvien määrän radikaaliin laskuun.

Kyseenalaisempi kaivuulaatikko

4 kommenttia:

  1. Ihminen sano ton kukkakuvan kohdalla, että mussa on ehkä vähän näätää, ku meilläkin kukkapurkit näyttää usein tolta jos oon hetken tutkiskellu.
    -Punkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset tahtoisi aina kovin omia nää hortonomin hommat, vaikka sujuu ne mullanvaihdot tassuillakin! Ainakin vanhojen multien tyhjennysvaihe... -Lysti

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus taas! Ihmisruoan käyttö kaivelulaatikossa kuulostaa kyllä epäekologiselta, mutta oletteko kokeilleet vaikka puupellettiä? Sitähän saisi aika halvalla ja olisi hävitettävissä biojätteeseen, jos joku siellä käy väärällä tavalla asioimassa. :D

    Vitsit kun naurattaa tuo kukkakuva. :D Täällä(kin) on kukkaruukkukaivelusta kiinnostunut kissa... Kissat tykkäävät myös "kaivella" herkkuja rutistettuja sanomalehtiä sisältävistä laatikoista, sopisiko sellainen aktiviteetti myös näädille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut puupellettiä joskus kokeilussa vessalaatikoissa, ja osa kävi kyllä silloin sielä kaivelemassa. Ja se onkin yksi syy, miksi me nykyään käytetään pissa-alustoja, kun sitä hajonneista puupelleteistä tulevaa murua oli sit kaikkialla 😂

      Mutta tuota laatikkojuttua pitää kyllä kokeilla! Minulla itseasiassa taitaakin olla askartelukaapissa juuri sopivasti pino vanhoja sanomalehtiä.

      Poista