tiistai 16. lokakuuta 2018

Hammaslääkärissä

Tänään otettiin taas suunnaksi Johanna Raulion klinikka Vantaalla. Olin ottanut töistä puoli päivää vapaata niin että pääsin itsekin kerrankin mukaan eläinlääkärille. Laumalle oli saatu aika kahdeksi, ja meiltä ajaa Pk-seudulle pari tuntia. Tällä kertaa meiltä lähti mukaan Itsy, Esteri, Mihail, Justiina ja Pätkis-lisko, ja Sariannalta Otto. Pätkistä lukuun ottamatta kaikilla oli hammasjuttuja, ja Justiinalla lisäksi implantti. Tämä oli taas sellainen reissu, jossa toivoi parasta ja pelkäsi pahinta. Parhaassa tapauksessa toivoi, ettei keltään löytyisi hammaskiveä ihmeempää, eikä keltään jouduttaisi poistamaan hampaita. Pahimmassa skenaariossa pelkäsi, että nyt kun suut päästään taas kunnolla tutkimaan, jollain on taas paha ientulehdus syvemmällä suussa tai kuolleita hampaita. Etenkin Mihailin kohdalla asiaa vähän jännäsi, sillä se oli nyt ensimmäistä kertaa mukana hammastarkistuksessa.

Miikkistä valmistellaan hampaiden puhdistusta varten

Näätien osalta reissu olikin tällä kertaa oikea lottovoitto. Esterillä ollutta ientulehdusta lukuunottamatta yhdeltäkään omista ei löytynyt muuta kuin hammaskiveä. Justiinalle onnistuttiin myös saamaan se implantti, vaikka sen tarve ilmenikin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mihailin ja Oton kohdalla sai kyllä hetken arpoa anestesian syvyyttä, kun niillä se ei kummasti näkynyt yhtä nopeaan kuin tytöillä. Tai pikemminkin ne eivät eivät lähtökohtaisesti olleet yhtä nopeita, jolloin lääkkeen vaikutus ei ole yhtä dramaattinen. Etenkin Justiinalla kun olisi puolestaan ollut polttava tarve tutkia uutta ympäristöä, kunnes jalat lähtivät menemään alta unen hiipiessä näädän kiinni.

Toki ihan täyttä priimaa noiden meidän hammaskroonikkojen hampaat eivät olleet, vaikka nyt selvittiinkin isommitta toimenpiteittä. Esterillä näkyi selvästi, että suusta on käytössä lähinnä toinen puoli: toinen puoli suusta oli lähes puhdas, ja toinen taas ihan täynnä hammaskiveä. Se siis vaatii jatkossakin säännöllistä puhdistusta, samoin kuin Itsyn suu. Silti Itsylläkään ei nyt näkynyt onneksi mitään merkkejä siitä, että jokin hampaita olisi lähiaikoina lähdössä, vaan hampaat ja ikenet vaikuttivat onneksi terveiltä. Justiinakin osalta suun tilanne oli parempi kuin viimeksi, mutta muutamien poskihampaiden juuri oli lähtenyt paljastumaan. Niiden kohdalla poisto ei ole kuitenkaan ajankohtainen välttämättä edes lähivuosina, mutta jos mummuska elää pitkän elämän voi olla, että ne joudutaan jossain välissä nappaamaan pois. Justiinan kohdallakin jatketaan siis hammastarkkeja, joskaan ei välttämättä ihan yhtä tiuhaan kuin Esterillä ja Itsyllä, ellei tarvetta ilmene.

Justiina heräilemässä operaation jälkeen. Maskista neiti sai lisähappea kunnes oli täysin herännyt.
Mihail oli nyt ensimmäistä kertaa mukana, ja sen suu oli onneksi hammaskiveä lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Anestesiaa varten poika punnittiin taas, ja 6,8 kiloisena se ei ole ihan niin massiivinen kuin pelkäsin, mutta yhä selkeästi sairaalloisen ylipainoinen. Eli kotona pitää entisestään koettaa rajoittaa Miikkisten pääsyä tyttöjen ruuille, vaikka se tarkoittaakin samalla sitä, että joudumme rajoittamaan tyttöjen mahdollisuuksia koota ruokajemmoja ympäri asuntoa. Mutta nykyisellään pojan paino altistaa sitä turhan paljon erilaisille terveysongelmille.

Pätkiksen kohdalla uutiset olivat sekä hyviä että huonoja. Hyvää oli se, että Rauliolta ei tullut liskolle välitöntä lopetustuomiota, mitä olimme kumpikin pitäneet todennäköisimpinä vaihtoehtona. Huonoa oli se, että ongelman syyksi paljastui osteoporoosi, eli vaiva mikä olisi ollut todennäköisesti ehkäistävissä reilummalla kalkkiannostuksella. Nyt kuitenkin kalkkilisä ei ollut pysynyt nopeasti kasvavan nuoren liskon kasvutahdissa mukana, mikä oli jättänyt liskon turhan heikoksi. Jussilla on asiasta kunnon morkkis, mutta nyt Pätkiksellä alkaa kunnon kalkkikuuri ja seurataan, saadaanko sillä kehitys kääntymään taas oikeaan suuntaan. Onneksi pikkutyyppi on erittäin ahne, eli kalkkilisä menee helposti alas erilaisten hyönteisten mukana.

Itsy operoitavana

Näätien osalta reissu kustansi 524€ ja Pätkiksen 65€. Lisäksi klinikalta tarttui mukaan pussillinen lihansyöjien hätätukiruokintaan sopivaa ravintojauhetta ensiapulaatikkoon sijoitettavaksi. Edellinen kun päästiin onneksi lahjoittamaan villieläinhoitolalle, kun siinä alkoi päiväys lähestyä, eikä meillä ollut ollut tarvetta. Toivotaan että tälle pussille käy samoin.

Kaikkinensa olen reissuun erittäin tyytyväinen. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että säännöllinen hammashuolto alkaa näkyä jossain, ja että nyt pahimmat ongelmat ovat tältä saralta toivottavasti hoidettu. Että nyt ollaan näiden tyyppien hampaiden osalta siinä pisteessä, että homma saadaan ehkä pelaamaan lähiajat pelkillä säännöllisillä putsauksilla. Ja tietenkin hammasterveyttä pyritään edistämään myös arjessa tarjoamalla näädille luista lihaa ja kokonaisia ruokaeläimiä, jotta hampaat saavat riittävästi töitä.   

Näätien turvavyöt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti