perjantai 12. lokakuuta 2018

Arkieloa

Väsyputken keskellä en ole saanut raahattua itseäni juurikaan koneelle, mutta hengissä ollaan silti yhä. Eläimet enempi kuin omistaja, mutta eiköhän tämä taas tästä. Tämäkin viikko vähän hävisi jonnekin, ja harvinaista kyllä, jopa instagramissa oli lähes viikon musta-aukko. Mutta niinhän se on, että silloin kun väsyttää, on pakko priorisoida, ja luonnollisesti eläinten hoito ja niiden kanssa touhuilu menee somen päivittämisen edelle. Etenkin kun tiedän, että nämä uniongelmat ja muut väistyvät aina ajallaan, ja silloin on taas enemmän energiaa kaikkeen muuhun. Meillä on vain niin huippulauma kotona, että sitä kyllä mielellään löytäisi taas enemmän energiaa jakaa niiden toilailuja kaikki somet täyteen. Ehkä pitää joku päivä laittaa taas Päivä näätäeloa -postausta tulille, niin saisi mukaan enempi arkijuttujakin. Tai sitten halailen seuraavankin viikon vain Miikkistä sohvan nurkassa. Aika näyttää.

Tämä viikko on taas vietetty muunmuassa sisäpuutarhuroinnissa

Laumakemioissakin on otettu Color of Fall -näyttelyn jälkeen yksi iso harppaus eteenpäin: Lysti on hyväksynyt pennun. Eikä kyse ole vain siitä, että se sietäisi Nutellaa, vaan se on alkanut leikkiä ja nukkua Nutskun kanssa monta kertaa päivässä. On ollut suoranainen ilo seurata, kun nuo nuorimmaiset juoksevat putputtaen pitkin kämppää ja haastavat toisiaan leikkiin. Ne myös nykyään löytyvät usein samasta riipparista tai pyykkikorista nukkumasta. Olin niin toivonut Nutellasta leikkikaveria Lystille, joten on todella ihana, kun Lystikin nyt heräsi siihen, että pentu on oikeastaan kiva tyyppi. Etenkin kun molempien lempileikki tuntuu olevan kunnon perinteinen hammaspaini, jota Nutella ei jostain kumman syystä saa leikkiä ihmisten jalkojen kanssa. Ei vaikka se olisi pennusta kivoin leikki maailmassa. Onneksi frettikavereilla on paksumpi nahka, niin niillä on enemmän ymmärrystä kunnon leikkivääntöä kohtaan.

Nuorimmaiset <3
Justiina taas on yhä sitä mieltä, että pentu on perseestä ja sen voisi palauttaa britteihin. Neidin harmiksi Nutsku hate clubin -rivit ovat kuitenkin harvenneet, ja enää Mitella on joskus yllyttettävissä mukaan kun pentua jahdataan pitkin kämppää. Tosin Mitellakin jahtaa pentua enää vain lähinnä Justiinan kanssa, ja silloin kun mummuskan katse välttää, se jopa leikkii pennun kanssa yhdessä Lystin ja Huiskun kanssa. Justiinakin useimmiten tyytyy ajamaan pennun näätähuoneeseen kauhean huudon saattelemana, ja Nutella usein hipsii sen perässä heti takaisin olkkariin jatkamaan leikkejään. Pitäisi ehkä jossain kohtaa laittaa näädille taas pientä vierihoitoa playpenin muodossa, jos nuo kaksikin oppisivat paremmin sietämään toistensa läheisyyttä ja huomaisivat, ettei se toinen olekaan niin pelottava/uhkaava/rasittava.

Päivien pimetessä on herppihuoneessakin tehty taas pientä valosaneerausta. Kaikki herppihuoneen asukit kun eivät itsensä tai terransa kasvillisuuden puolesta tarvitse valaisinta, mutta mitä pimeämmiksi päivät käyvät, sitä enemmän itse kaipaa ympärilleen valoa. Ja onhan monien otusten tarkkailu paljon helpompaa silloin kun ainoa valonlähde ei ole huoneen katossa. Niinpä kaapeista on nyt kaivettu kaikkia sinne kertyneitä valosysteemejä ja viritelty niitä hyllyihin muunmuassa sammakoille. Samalla on viimeistelty uusimpien tulokkaiden asumuksia, Jussille kun tuli Hyvinkään matelijamessuilta neljä pientä liskoa, joista williamsin gekko sai oman yksiönsä ja mouning gekot kommuunin. Lisäksi messuilta tuli viisitoista tarantulan poikasta, joiden isä asui täällä ennenkuin hämislasten emo pisteli sen poskeensa. Nyt Jussi toivoo, että joku poikasista osoittautuisi naaraaksi. Myös pienemmän nuolimyrkyt saivat terraarioonsa uusia kasveja, ja niiden terraario alkaa olla viimein valmis.

Lisää valoa pimeneviin iltoihin.

Ja samalla kun on pyöritetty arkikuvioita, on valmisteltu ensiviikon poikkeuksia. Tiistaina kun pakataan neljä omaa näätää ja yksi Sariannan näätä ja lähdetään viettämään kunnon hammasteemapäivää Raulion vastaanotolle Vantaalle. Meillä Justiinan, Itsyn, Esterin ja Mihailin pitäisi kaikkien toivottavasti selvitä hammaskiven poistolla. Ikävä kyllä ajanvarauksen jälkeen lähtijälista kasvoi vielä yhdellä, kun silmäskinkki Pätkiksen selkään on ilmestynyt mutka, ja se lähtee mukaan kuvattavaksi, onko sille tehtävissä mitään. Eläinlääkärireissun lisäksi ensiviikolle on tiedossa myös lihasavottaa, kun Jussi lupasi lomansa kunniaksi hakea minulle Vauhti-Raksulta laatikollisen broilerin sydämiä ja viisi kiloa lohisuikaletta. Viikon vielä kruunaa Finnish Ferret Festival Siilinjärvellä. Onneksi en taas tajunnut tarkistaa kulkuyhteyksiä ennen näätien ilmoittamista, niin ei ehtinyt etukäteen säikkyä lähes kuuden tunnin junamatkaa kahdella vaihdolla per suunta. Onneksi tällä kertaa pitäisi pystyä pakata jo paljon kevyemmin kuin Jyväskylään. Toivon silti edelleen sitä ihmettä, että Sarianna saisi vaihdettua työvuoronsa, ja saisin matkalle myös seuraa. Muutakin kuin meidän viisi nuorinta karvasukkulaa, jotka ovat lähdössä mukaan kisaamaan.  

Lihasavotan lämmittelykierros: Koirien liharingistä tulleita broilerinfileitä, joista osa meni pakkaseen ja osa kuivuriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti