lauantai 20. tammikuuta 2018

1,2,3,4...7,8?

Kolme plus. Tuskin ainakaan vakituisesti yli kymmentä. Nuo taitavat olla ne suurimmat tarkkuudet, joilla olen määrittänyt omaa ideaaliani talouden näätämäärän suhteen. Se on kuitenkin asia, jota monieläintaloudessa joutuu välillä miettimään. Ensimmäinen näistä on helppo: fretti on niin sosiaalinen ja leikkisä eläin, että en haluaisi pitää niitä ilman lajitoveria. Miikkis ja kaksi frettiä on jo kolme. Ja ilman Miikkistäkin näkisin, että kolme frettiä on kivempi kuin kaksi: silloin riski sille että kukaan jäisi helposti yksin on pienempi. Itselläni on ollut eläimiä jo niin pitkään, että sitä tietää tuskallisen hyvin, että joskus rakkaan perheenjäsenen voi menettää yllättäenkin, vaikka kaikki olisivat näennäisesti kunnossa ja hyvinvoivia. Kotia etsiviä frettejä ei aina löydy ympäri vuoden, joten väärään aikaan vuotta äkillisesti yksin jäänyt otus voisi joutua olemaan ilman kaveria helposti kuukausiakin. Sen myötä kolme on itselleni hyvä minimi.

Maksimi on sen sijaan vaikeampi. Tiedän että monella on itsellään selkeä sellainenkin. Minulla ei oikeastaan ole. Hoidokkien myötä olen saanut jotain tuntumaa siihen, ettei kymmenpäinen sekalauma olisi välttämättä pidemmän päälle se omin juttu, vaikka väliaikaisena se voi olla ihan virkistävääkin vaihtelua. Mutta toki hoidokkien kanssa kaikki kaaos ei tule vain frettimäärän kasvusta, sillä kun laumat eivät elä vakituiseen yhdessä, hoidokkien tulo lisää aina myös merkkailua, hutikakkoja, arvojärjestyksen sopimista, erottelua ja muuta, mitä ei joudu tekemään samoissa määrin silloin kun kotona on vain omat näädät. Mutta kyllä kymmenpäinen lauma olisi silti jo todella iso, etenkin kun jokainen näätä osaltaan myös kasvattaa kuluja. Osin kulut ovat kyllä myös tuuripeliä: jokainen lisänäätä tuo tullessaan tietyt peruskulut (ruoka, rokotukset, hormoni-implantti...), mutta isoimmat erot tulevat usein esimerkiksi siitä, sairasteleeko joku pahemmin, ja sairastelut voivat osua yhtä hyvin pieneen laumaan kuin isoon.


Tällähetkellä meillä on se kuusi frettiä ja Miikkis. Huomisesta alkaen ehkä seitsemän frettiä. Joinakin hetkinä se on paljon, kun kaikki ovat hereillä yhtäaikaa, juoksentelevat ympäriinsä ja vaativat samanaikaisesti osaansa huomiosta ja herkuista. Silloin näätiä on jokapuolella, ja lautapelit lentelevät hyllyiltä leikkien tieltä. Mutta niitä hetkiä on loppujen lopuksi todella vähän. Fretit nukkuvat paljon, ja meilläkin laumassa on hyvin eri ikäisiä ja luonteisia tyyppejä. Aika paljon on siis myös niitä hetkiä, jolloin vain pari näätää touhuilee jotain keskenään, tai että kaikki ovat vetäytyneet nukkumaan niin, että asunnossa voisi pitää helposti vaikka leffaillan ilman että kukaan välttämättä edes huomaisi täällä mitään eläimiä olevankaan. Sen myötä aina tulee niitä hetkiä, että laumassa tuntuu olevan hyvin tilaa vielä tietynlaisille tyypeille, kuten kuten toiselle duracell-apinalle Lystin kirittäjäksi tai vanhemmalle kodinvaihtajalle pitämään päikkäriseuraa geriatriselle osastolle nuorison vetäessä päiväralleja. Homma kun on lopulta sama kuin ihmisperheissäkin: vaikka kaikki tulisivat kuinka hyvin juttuun keskenään, joitain juttuja on vain kivempi harrastaa pienemmällä kokoonpanolla, että homma toimii.


Tähän mennessä meidän lauma on kasvanut joka vuosi. Vielä vuoden vaihtuessa ajattelin, että tästä voi tulla ensimmäinen vuosi, kun niin ei välttämättä käy. Että on jo varsin todennäköistä, että lauman vanhimmista ainakaan molemmat eivät ole vastaanottamassa mahdollisia tämänvuotisia pentutulokkaita. Nyt jos Justiina liittyy huomenna meidän laumaan, on mahdollista, että vuodenvaihteessa meillä voi sittenkin olla seitsemän tai kahdeksanpäinen lauma. Määränä se tuntuu taas isolta, mutta toisaalta: se tapahtuu vain, jos meidän laumaan löytyy lisää hyviä tyyppejä. Ja silloin kyse ei ole enää numeroista, vaan persoonista, joilla on kaikilla omat paikkansa laumassa, omat touhunsa, ja omat tiiminsä. Toki sitä laskee vähän niitä toisentyyppisiä numeroita: millaista lisäystä lauman kasvu minimissään tarkoittaa näätäkuluissa, ja mitä se voi tarkoittaa, jos joku alkaa sairastella. Että kuinka paljon ja nopeasti silloin voi tulla kuluja peruskulujen päälle. Koska pitäähän niihin varautua. Samoin kuin siihen, että kulujen lisäksi jokainen näätä tuo lisänsä myös sotkuihin ja vaatii oman huomionsa lajitoverien kanssa vietytyn ajan lisäksi. Näädissäkin kun on paljon eroja siinä, kuinka paljon ne kaipaavat esimerkiksi syliä tai leikitystä.


Mutta oma näätämaksimini taitaa yhä pysyä avoimena kysymyksenä. Tällä hetkellä minä nautin tästä hälisevästä suurperheestäni, ja sen tuomasta menosta ja meiningistä. Laumasta löytyy myös sen verran ikäeroja, että olen uskaltanut antaa itseni koettaa, millaista elämä ison lauman kanssa on: mikäli kaaos kävisi enemmän hermoille, tästä tuskin olisi ajallisesti pitkä matka neljän laumaan. Mutta koska koen isomman lauman plussien ajavan miinusten yli, katse aina välillä eksyy siihen, ketkä seuraavaksi liittyvät osaksi perhettä. Toki sitä välillä miettii, kuinka paljon helpompi esimerkiksi kahden kanssa olisi lenkkeillä ja matkustaa. Mutta kun katsoo koko porukan hepuloivan kesällä ulkoaitauksessa tai hautautuu tyytyväisenä unisiin näätiin illalla, en voi sanoa, että meillä olisi tyyppejä yhtään liikaa. Sitä on vain joutunut vähän joustamaan siitä, että kaikki eivät välttämättä lähde joka kerta joka juttuun mukaan, vaan esimerkiksi lenkeillä ja eläinkauppareissuilla vuorotellaan halukkaiden kesken. 

4 kommenttia:

  1. Onneksi on instagram ...
    Voi sitä Snurren hippusta! Ihana musta nenä Justiinalla!
    Nimimerkillä "Lisää Snurreja videoihin!"
    (eikös MA Numminen laulanut joskus, että "Jänikset maailman kartalle!" Mie voisin laulaa, että Snurre maailman kartalle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snurre on kyllä symppis harvahapsi. Tänään neiti on saanut viettää mummuskapäivää Esterin ja Justiinan kanssa. Justiina kun jännää noita junnuja enemmän, päätettiin että se voisi tutustua mummoihin ensin. Onhan se kohta itsekin ikänsä puolensa veteraaniluokkalainen.

      Olitko muuten kommentoinut tuohon aiempaan postaukseen jotain? Sähköpostiin tuli ilmoitus uudesta kommentista, mutta kun koitin etsiä sitä blogin puolelta, sitä ei enää näkynyt.

      Poista
    2. Joo, mie kommentoin ja olevinansa ohjelma tai rakkine tai mikä lie sen julkaisi, mutta joku bittiavaruus tahi muu alien oli sen syönyt . Blääh.

      Poista
    3. Halusin vain varmistaa, ettet ollut itse sitä poistanut, ennenkuin näin julkisesti vastaan. Kommentin teksti kun tuli sen sähköpostin mukana. Miten teillä meni sunnuntainen tutustuminen, löytyikö neiti-kissalle seuraajaa, vai jatkuuko sopivan kissin etsintä vielä?

      Ja osanotot vanhan neitikissan poismenon johdosta <3 Itselläkin mennyt yksi kissi samaan vaivaan. Sen kohdalla kokeiltiin silloin jotain lääkitystä, mutta se ei valitettavasti pystynyt Misua auttamaan. Meidän maatiaismötkäle oli silloin vasta kahdeksan.

      Poista