maanantai 21. elokuuta 2017

Chilifest 2017

Chilifest ruokakojuineen vetää Jussia puoleensa magneetin lailla, joten suuntasimme sinne tänäkin vuonna. Etenkin kun Chilifest järjestetään Tampereella, jossa se on kätevästi yhdistettävissä perheen näkemiseen. Ja koska äitini ja siskoni eivät olleet vielä nähneet meidän junioreita, päätin ottaa ne reissuun mukaan. Alkuun olin ajatellut, että reissu tehtäisiin vain Lystin ja Huiskun kanssa, mutta kun Mitellakin halusi lähteä, ja minulla on muutenkin ollut tarkoitus testata, kuinka sopuisasti ne jo menisivät samassa boksissa, näätiä lähti lopulta mukaan kolme. Vähän kyllä mietittiin Jussin kanssa, miten ne mahtuisivat festivaalialueella kaikki kolme pieneen ja kevyeen reissuboksiin, mutta tulimme siihen tulokseen, että voihan joku niistä kai välillä sylissäkin olla, jos menee liika kähinäksi. Automatkaksi valittiin isompi (ja painavampi) boksi.

 Automatka sujui boksissa suht rauhallisissa merkeissä, ja Tullintorille saavuttaessa puettiin sitten neideille valjaat ja siirrettiin ne pikkuboksiin. Vähän Mitellaa kähisytti Huiskun lähellä olo, mutta kun homma ei mennyt sen pidemmälle, lähdettiin kohti chilikojuja. Sisko olikin sielä miehineen jo meitä vastassa. Näätäboksi herätti nopeasti muutaman ihmisen huomion, ja miulta kysyttiin voisiko tyttöjä nähdä lähemminkin, joten annoin Mitellan Jussille syliin ja otin itse Huiskus ja Lystin. Yllätyksekseni kaikki niistä tuntuivat ottavan sylissä suht lunkisti ihmismäärästä ja muusta härdellistä huolimatta, joten kolmikko sai jatkaa Chilifestejä syleistä käsin.

Syliin päästyään tytöt herättivät paljon huomiota, ja useammalta kojulta viitottiin voisimmeko me mennä lähemmäksi esittelemään frettineitejä. Mitellalla, Huiskulla ja Lystillä riittikin sitten paljon paijailijoita lapsista aikuisiin, ja moni aikuinen kertoili myös aiemmista frettikokemuksistaan. Chilifesteillä oli yllättävän paljon porukkaa, jolla on joko itsellää tai jollain kaverilla ollut frettejä joskus. Niistä kokemuksista monella oli kyllä aikaa, ja moni muisti fretit aika hammastelevina otuksina. Toki moni fretti osaa olla sitä yhä etenkin pentuna, mutta tuntuu että kymmenen-viisitoista vuotta sitten aikuisia purijoitakin on ollut paljon enemmän, kun frettien kouluttamisesta ei olla oltu niin perillä, ja monet fretit ovat asuneet häkeissä pääsemättä purkamaan yhtä hyvin energiaa kuin monella nykyään.


Tälläkertaa frettien toimesta jaettiin kuitenkin enemmän pusuja kuin puremia, joista jälkimmäisiä ei tullut yhtään. Tyttöjen otettua tapahtuman niin lunkisti, uskaltauduin antamaan niitä vieraille ihan syliinkin, vaikka siskoa se hieman hirvittikin, kun hän mietti miten nuo karvasukkulat ikinä saataisiin kiinni, jos ne jonnekin ponkaisisivat. Mutta lähes unimoodissa olevat fretin pennut kyllä lähtökohtaisesti ennemmin valuvat pois sylistä kuin sinkoavat. Jussi kertoili monelle ylpeänä, kuinka kilttejä tyttöjä Huisku ja Lysti ovat olleet ihan alusta asti - ja kuinka Mitellakin nykyään jo melko kiltti.

Chilifestareilta poikkesimme vielä äidin luokse, jossa pennutkin pääsivät harjoittelemaan kevytaitauksessa oloa. Festarireissu oli kuitenkin ottanut sen verran voimille, että kaikki kolme nukahtivat melko nopeasti päästyään aitaukseen ja saatuaan välipalansa. Siinä kohtaa Mitella ja Huiskukin olivat jo niin hyvää pataa, että ne nukkuivat ensimmäistä kertaa toistensa vieressä ja vielä hyvän aikaa. Nyt kun saisi vielä Huiskun ja Miikkiksen lopettamaan toistensa härkkimisen, meillä alkaisi pikkuhiljaa olla taas rauha maassa.    

Kotimatka meni kolmikolla melko syvässä unessa, ja Mitellalla ja Lystillä unet jatkuivat vielä kotiin päästyäkin. Huisku olisi sen sijaan ollut taas täynnä energiaa, kun johan sitä tuli boksissa nukuttua. Ja siinä sitten leikitettiin neitiä hyvä tovi, kun ei muista ollut painikaveriksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti