EU-tason vieraslajiuhkia

Mtv.fi uutisoi tänään EU:n olevan tiukentamassa vieraslajilakejaan, jonka myötä moni nykyisin lemmikkinä pidettävä laji olisi jatkossa kielletty EU-alueella. Listalle on päätynyt useita kymmeniä kasvi- ja eläinlajeja, joiden joukossa on muunmuassa haisunäätä, rotta, sipeanmaaorava sekä erilaisia papukaijoja ja trooppisia kalalajeja. Näiden lajien katsotaan muodostavan potentiaalisen vieraslajiuhkan EU:n sisällä, ja osa listatuista lajeista aiheuttaa ongelmia jo nyt. Ratkaisuna nähtäisiin ettei näitä lajeja saisi enää maahantuoda, pitää, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille tai päästää luontoon EU-alueella. Ainoana positiivisena myönnytyksenä uutisessa oli linjattu, että nykyiset lemmikkinä jo olevat yksilöt saisivat pysyä omistajillaan luonnolliseen kuolemaansa asti, kunhan niiden lisääntyminen estettäisiin ja huolehdittaisiin että ne eivät pääse karkuun.

Uutisen luettuani pyysin ensimmäiseksi Jussia tarkistamaan haisunäädän listalta. Sain kyllä uutisen lopussa olleen linkin kautta avattua koko monisataasivuisen raportin kännykälläni, mutta sen selaaminen oli kännykällä niin hidasta, että en onnistunut saamaan lajilistaa esiin. Jussin vahvistettua haisunäädän olevan listalla, en voi sanoa olleeni yllättynyt: onhan haisunäädän aiheuttamaa vieraslajiuhkaa pohdittu jo Suomessakin, ja eteläisemmässä Euroopassa haisunäädällä olisi vielä monta kertaa paremmat mahdollisuudet menestyä kuin täällä. Sitten Jussi alkoi listata muita tunnistamiaan lajeja, ja silloin touhu alkoi mennä absurdiksi: ihanko oikeasti joku kuvittelee, että isorotan ja mustarotan levittäytymiseen voitaisiin millään tavalla vaikuttaa tuontimääräysten voimin, etenkin kun kyseiset lajit ovat jo varsin kattavasti levinneet koko Eurooppaan (isorotta on tosin monin paikoin hävittänyt mustarotan lähes kokonaan). Itse en oikeasti usko, että niiden kohdalla kielto voisi mennä läpi: niitä kun on lemmikkikotien lisäksi myös tutkimuslaitokset täynnä.

Tietenkin ymmärrän, mihin vieraslajilistalla pyritään: luonnon monimuotoisuuden suojelu on aidosti hieno asia, eikä kukaan varmasti halua Euroopan alkuperäislajien häviävän vierastulokkaiden tähden. Sen sijaan mielestäni EU on aivan liian laaja alue yhdelle yhtenäiselle listalle, vaikka sillä sallittaisiinkin hyvin perustellut jäsenmaakohtaiset poikkeukset erillisestä hakemuksesta. Ne lajit mitkä muodostavat vieraslajiuhkan Etelä-Espanjassa tai Kreikan saarilla, eivät ole välttämättä millään tavalla realistinen vieraslajiuhka enää Suomen korkeudella. Jo haisunäätä kun on sillä rajalla, olisiko sillä mitään todellisia mahdollisuuksia selvitä Suomen talvesta, saati sitten mitkä ovat munkkiaratin tai kauluskaijan mahdollisuudet villinä täällä.

Näissä listoissa myös kummastuttaa se, kuinka kissa onnistuu kerta toisensa jälkeen unohtumaan niiltä pois. Tässä kohtaa kun ei voida oikein vedota siihenkään, että kissoja on niin paljon ja niitä on ollut ihmisen lähellä jo niin pitkään: onhan listalla rottakin. Ikäänkuin kissa, koira ja hevonen olisivat niin olennainen osa ihmiskuntaa, ettei niiden asemaa ole edes mahdollista kyseenalaistaa. En toki tarkoita tällä sitä, että mielestäni kissa tai koira tulisi kieltää: minusta on vain jotenkin huvittavaa tai peräti epäreilua, että samaan aikaan kun haisunäätiä ei saa tuoda maahan muunmuassa tämän vieraslajiuhkan takia, kissojen tuonti on yhä varsin vapaata, vaikka ne tappavat vuosittain lukuisia kotoperäisiä eläimiä ja täyttävät löytöeläinhoitoloita, kun ihmiset antavat niiden vaeltaa vapaana ja jättävät omansa leikkauttamatta. Valtaosa niistä argumenteista, joilla eksoottisia eläimiä pyritään rajoittamaan, sopisi ihan yhtä hyvin kissoihin ja koiriin. 

Ehkä olen hieman idealisti, mutta mielestäni näitä asioita voisi koettaa hoitaa muutenkin kuin kieltämällä kaikki. Jos edes joskus koitettaisiin kieltojen sijaan positiivisen kautta edistää sitä toivottua tavoitetta. Ohjaamaan esimerkiksi lemmikinpitoa siihen suuntaan, että ihmiset osaisivat pitää omansa niin, että ne eivät päädy hylättynä tai karanneena luontoon. Kannustamaan ihmisiä leikkauttamaan ne yksilöt, joita ei muutenkaan olla aikeissa lisäännyttää. Hankkimaan tunnistemerkinnät kaikille ulkoileville (ja miksei muillekin) lajeille, niin että tarhoistaan tai valjaistaan karkuun päässeet olisi helpompi ja nopeampi palauttaa koteihinsa. Ihan riippumatta siitä, onko kyseessä kissa, haisunäätä tai kani. Onneksi nykyään yhtenä eksoottisten ääntenkannattajana on Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry., joka on ottamassa aktiivisesti esille sitä, että eettinen eläintenpito on aina enemmän kiinni eläimiä pitävistä ihmisistä kuin pidettävistä lajeista. Yhtälailla kuin kissaa ja koiraa on mahdollista pitää huonosti ja ympäristölle haitallisesti, on moni eksoottisempi otus mahdollista majoittaa eläimen lajityypillisiä käyttämistarpeita ja ympäristöä kunnioittaen. Se vain vaatii halua ja valmiutta ottaa asioista selvää.