Arjen hallinta hakusessa

Yksi tämän vuoden keskeinen tavoite minulla on lepääminen. Nyt alkuvuodesta se on sujunut vaihtelevasti ja viime viikon reputin. Minulla oli kyllä taas oikein mukavaa, etenkin Tampereella perheen kanssa, mutta eilen hyydyin täysin.

Olin koko päivän väsynyt, itkuinen ja aikaansaamaton. Kaikki vaatteet muutamaa juhlamekkoa lukuunottamatta olivat muuttaneet likaisina pyykkikoriin, tiskiarmeija vallannut keittiön ja Miikkis pyöri koko ajan jaloissa vaatien nameja ja huomiota koko viikonlopun edestä. Viikonlopun kun se vietti kokonaisuudessaan äidillä yhden kaapin alla suostumatta edes näyttäytymään itselle vieraassa asunnossa joka oli täynnä ihmisiä. Olin luvannut käydä ruokkimassa ystäväni kissan ja Mt. Everestin valloituskin tuntui ajatuksena helpommalta. Olisin halunnut vain nukkua.

On ollut aika pelottavaa huomata kuinka piippuun sitä on onnistunut itsensä vetämään. Nyt joutuu sitten tosissaan opettelemaan uusia rajoja omalle jaksamiselleen ja sen hyväksymistä, että se jaksaminen on tällähetkellä hyvin rajallista. Että on opeteltava toimimaan toisin. Tältä päivältä peruin yhden leffaillan ja ensiviikolle en ole sopinut mitään ohjelmaa, paitsi työt. Voi sitten tänään keskittyä rauhassa tiskeihin. Sillä tavalla ajan kanssa, kuunnellen samalla musiikkia ja tauottaen hyvän kirjan kanssa. Ilman mitään deadlinea tai ajatusta siitä, että päivän aikana pitäisi saada aikaiseksi muutakin kuin tyhjä tiskipöytä. Tänään ei pidä. Eikä se tyhjä tiskipöytäkään ole kuin plussaa; lähtötavoite pidetään parissa puhtaassa haarukassa ja lautasessa.

Tänä vuonna en halua opetella tekemään asioita tehokkaammin. Haluan oppia varaamaan niille tarpeeksi aikaa, niin että ne saa tehdyksi ilman stressiä ja ahdistusta. Tai näin lähtötasolla; että ne saa tehdyksi. Viime vuonna asunto näytti ison osan ajasta sotkuiselta varikolta.