perjantai 30. tammikuuta 2015

Täydellistä sujuvuutta ja romahdus

Sen jälkeen kun pyöräni varastettiin sunnuntaina, asiat ovat edenneet varsin jouhevasti. Rikosilmoitus hoitui netissä samana yönä ja jo seuraavana päivänä sain poliisilaitokselta tarvittavat paperit vakuutusyhtiötä varten. Korvaushakemus lähti siis liitteineen vakuutusyhtiölle maanantaina iltapäivällä ja korvauspäätös tuli seuraavana päivänä koko summalle lisävarusteineen omavastuulla vähennettynä. Soitin silloin myös pyöräliikkeeseen, koska en löytänyt minulla ollutta mallia enää heidän sivuiltaan. He lupasivat selvittää voisiko kyseistä mallia vielä tilata ja soittivat vielä samana päivänä varastosta löytyvän yhden kappaleen. Keskiviikkona vakuutusrahat olivat tilillä ja torstaina sain puhelun että tilaamani pyörä oli saapunut liikkeeseen. Samalla he kysyivät mitä lisävarusteita halusin, ja lupasivat pyörän valmiiksi asennettuna tälle päivälle. Tähän asti kaikki meni siis niin nopeasti ja sujuvasti kuin toivoa saattoi.

Tänään menin innoissani hakemaan pyörääni ja odotin jo kovin tuttua ja mieleistä näkyä. Kaikki Nishin varusteetkin kun oli hankittu samasta paikasta, joten pyörästä tulisi ihan samanlainen kuin edelliseni oli, eikä minun tarvitsisi miettiä mitään pyöränhankintaan liittyviä asioita. Maksaisin vain pyörän ja veisin sen kotiin, jonka jälkeen kaikki olisi ennallaan. En kuitenkaan nähnyt liikkeessä mitään tuttua ja kun myyjä sitten tarttui edessäni olevaan pyörähirvitykseen minulle valkesi myös syy siihen. Kyseinen pyörä oli Nishiki ja mallinumeroltaan sama kuin edelliseni. Se oli vain erivärinen. Siinä missä minulla ollut pyörä oli hillitun ja tyylikkään mustaharmaa, oli kyseinen pyörä sekoitus kirkuvanvihreää, valkoista ja vaaleanharmaata. Olin niin musertavan pettynyt, että ensikertaa koko varkausepisodin aikana aloin itkeä. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt ajatella, sillä kyseinen pyörä vain tuntui kaikilla tavoilla niin väärältä, vaikka tiesinkin, että ainoa todellinen ero edelliseeni oli sen väri. Silti edessäni ollut pyörä näytti vain halvalta ja surkealta kopiolta minulla olleesta rakkaasta pyörästä, johon olin rakastunut ensisilmäyksellä.

Nyt en vieläkään tiedä mitä tekisin. Liikkeestä annettiin minulle miettimisaikaa ja he lupasivat koittaa vielä maanantaina selvitellä, voisiko pyörää saada vielä oikeanvärisenä jostain. Mutta mikäli oikeanväristä pyörää ei löydy, on minun tehtävä päätös tuon mielestäni hirveän värisen ja jonkin toisen mallin välillä. Järjellä ajateltuna sama malli olisi ehdottomasti paras ratkaisu; olen ajanut kyseisellä pyörällä yli 2000 kilometriä ja tiedän sen toimivan käytössäni hyvin. Väri on kuitenkin vain pintaa, eikä vaikuta pyörän ajo-ominaisuuksiin millään tavalla. Käytän pyörääni paljon ja haluan voida luottaa siihen. Kuitenkin jo kyseisen vääränvärisen pyörän kuvan näkeminen sai minut vielä illalla itkemään. Voisinko todella päästä sen kohdalla yli pettymyksestä, ilman että pyörä joka kerta sen nähdessäni muistuttaisi minua siitä mitä se ei ole. Vai kaipaisinko sen nähdessäni vain vanhaa pyörääni ja kiroaisin sen menettämistä. Silti tuntuu ihan hullulta ajatella, että jokin polkupyörä voi saada aikaan näin vahvan tunneraktion. Sehän on kuitenkin vain käyttöesine. Sen ajatteleminen ei kuitenkaan tällähetkellä auta siihen, että silmät vuotavat ja päätä kivistää.

Minä niin haluaisin vanhan pyöräni takaisin. En todellakaan haluaisi nyt mitään uutta; en uutta väriä, en tuoreempaa mallia, en mitään muutosta. Vain sen saman hyvän ja mieleisen pyörän, jolla työmatkat alkoivat taittua jo varsin sujuvasti (paitsi loskassa ;)). Jokin pyörä minun on kuitenkin valitettavasti hankittava, että pääsen taas liikkumaan töihin normaalisti ja ettei jo saavutettu peruskunto ei ala rapistua.

6 kommenttia:

  1. "Täydellisyydentavoittelija on kirottu löytämään vikoja täysin kelvollisesta, nautittavasta tai yksinkertaisesta hyvästä." Tämä osui ja upposi tänään lukemassani kirjassa. Tässä minulla vielä riittää työsarkaa. Miksi kaiken pitäisi olla täydellistä?

    VastaaPoista
  2. Minä ymmärrän sinua oikein hyvin! Meiltäkin varastettiin yksi pyörä tässä jokin aika sitten. Se oli kanssa muutaman kuukauden vanha, mutta kategoriaa käyttöpyörä. Silti sen menetys harmitti tosi paljon, sillä se oli tosi hyvä pyörä. Ja se loukattu tunne, kun omaan yksityisomaisuuteen on tuolla tavalla kajottu! Meidän tarinamme päättyi onnellisesti, muutamankymmenen kilometrin päästä löytyi liike, jossa oli tasan yksi sitä vanhaa mallia jäljellä. Uudessa oli erilaiset ominaisuudet.

    Minulle pyörän väri on tärkeä asia, vaikka kuinka käyttöesine olisi. Uutta ostaessani olen valmis maksamaan vähän extraa mieluisasta väristä. Sinun tilanteesi on vähän vaikeampi, kun valinnanvaraa ei ole. Pahoin pelkään, että se väärä väri saisi sinut kuitenkin aina muistamaan kaiken tapahtuneen, ja tuovan negatiivisia fiboja pyöräilyyn. Kävisikö sama sitten eri mallin kanssa, on asia erikseen.

    Olethan jo miettinyt, miten voit ehkäistä uudet varkaudet? Meillä se tarkoitti sitä, että pyörä nostettiin sisään eteiseen, vaikka siitäkin omat hankaluutensa aiheutuu.

    VastaaPoista
  3. Mikään lukko ei valitettavasti ole täysin murtovarma oikeilla välineillä, eli täysin varkauden estävää ei uudessakaan pyörästä valitettavasti saa. Näin talvella pyörä on kotona ollessa aina pyöräkellarissa lukkojen takana, ja jatkossa se on pyöräkellarissa myös poikaystävän luona, jonka talon edestä pyörä vietiin. Silti kun pyörällä aktiivisesti liikkuu, sen joutuu monesti jättämään vain oman lukkonsa varaan, kun aina ei löydy edes sopivaa puuta tai telinettä johon sen kiinnittäisi (joka ei sekään auta jos lukko murretaan heti paikanpäällä). Alkuun ajatus ahdisti, mutta siihen on pitänyt totuttautua. Sillä mikäli en uskaltaisi ottaa pyörää paikkoihin, joissa sitä ei saa sisälle, kaventaisi se omalla kohdallani pyörän käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Jonkin verran tässäkin kyllä taktikoi varapyörän kanssa; jos haluan esimerkiksi polkea linja-autoasemalle, valitsen tuon parilla kympillä hankitun vanhan vaihteettoman pyörän ja jätän arvokkaamman kotiin lukkojen taakse. Niin pyörän uskaltaa paremmin jättää aseman telineeseen vaikka yön ylikin. Tämän vuoksi en olekaan vielä karsinut tuota kaupunkipyörää, vaikkei se sovellu ympärivuotiseen ajoon eikä ole paras mahdollinen pidemmillä matkoilla tai asfaltoimattomilla teillä. Vilkkailla paikoilla se vain on sen verran huolettomampi.

    VastaaPoista
  4. voisikohan sen väärän värisen pyörän maalata mieleiseksi?
    Tsemppiä!

    Terv. Freya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin kävi tuo ajatus hetken mielessä, mutta alkuviikosta vielä uskoin, että valmiiksi sopivan värisen etsiminen tulisi paljon helpommaksi ja halvemmaksi. Kyseisessä värityksessä toinen tehosteväreistä (se itselle epämieluisampi) kun ulottui myös satulaan, kädensijoihin ja vaihdekaapeleihin. Eli jotta pyörästä olisi saanut edes lähelle samanlaisen, olisi rungon maalaamisen lisäksi pitänyt myös vaihtaa osa osista. Niinpä sitä ajatteli, että kun Nishikillä on monia jälleenmyyjiä ja pyörän ostosta on vain 6kk, hankin tälläkertaa pyörän muualta, ja vääränvärinen pyörä palautettiin tutusta liikkeestä varastolle.

      Nyt poikaystävän kanssa on tullut soitettua yli kahdellekymmenelle jälleenmyyjälle seitsemällä paikkakunnalla ja lisäksi pariin nettikauppaan. Tämän myötä olen alkanut oppia, että polkupyörät ovat samanlaista sesonkikamaa kuin henkkamaukan kesämekot. Mikäli haluat muuta kuin kuluvan sesongin tuotteen, olet yksittäisten alerekkiin roikkumaan jääneiden hajakappaleiden varassa, ja tähän mennessä ne pari vastaantullutta hajakappaletta ovat olleet auttamattoman väärän kokoisia. Niinpä haku on laajentunut jo käytettyihinkin pyöriin.

      Nyt sitä onkin hieman vastentahtoisesti alkanut vilkuilla hieman myös muita malleja. Maastopyörissä vain tuntuu olevan ikävä kyllä trendinä hyvin kirkkaat ja hyvin voimakkaat värit. Ainoat pari hillitymmän väristä mitä tähän asti katsastetuista liikkeistä olen onnistunut löytämään ovat olleet osiensa puolesta paljon heikompia kuin edellinen pyöräni. Ja valitettavasti pyörien kohdalla tämä voi joissain tapauksissa tarkoittaa isojakin eroja siinä, miten muunmuassa jarrut ja vaihteet pelittävät pakkasella. Yksi ulkonäöltään miellyttävä ja osiltaan samantasoinen pyörä on tullut vastaan hybrideissä, mutta siinä minua edelleen mietityttää, selviäisinkö kapeammilla ja sileämmillä renkailla kuinka hyvin loskassa ja hiekassa, nyt kun on jo ehtinyt tottua isopyöräiseen maastopyörään. Oma asennekin on kyllä ollut hieman vastahankainen, kun minä en niin olisi halunnut joutunut tähän samaan rumbaan näin pian uudestaan, etenkään löydettyäni jo kerran sen itselle täydellisen. Mutta ei kai sitä muu auta, kun aloittaa piakkoin uudet koeajot, jos oma ostoilmoituskaan ei tuota tulosta.

      Poista
    2. No minulta varastettiin kerran auto ja tiedän täysin tuntemuksesi. Oma on aina oma vaikka se olisi kuinka vanha ja ruuppu. Se on rakas ja tarkoituksenmukainen. Tehtäväänsä mitoitettu ja uusi ei ole sama asia.

      Trv. Freya

      Poista