Kirppistelyä ja kissajuttuja

Meillä on ollut taas maanantaista lähtien kirpputoripöytä, tälläkertaa neljän kimppana. Minä taidan silti olla se joka on sitä eniten innostunut täyttämään, pääsääntöisesti kirjahyllystä vähennetyillä kirjoilla ja joillain karsituilla keittiövälineillä. Jätkille on kyllä edelleen yksi ikuinen ihmettelun aihe, miten tästä asunnosta voi löytyä tavaraa kirpputorille vietäväksi kassi toisensa jälkeen. Samaa ihmettelen kyllä välillä itsekin, niin monta viimeistä kirpputoripöytää itselläni on tähän mennessä jo ollut. Tälläkertaa asetin itselleni yhden lisähaasteen kirpputorimyynnin suhteen; oma osuuteni myyntituloista ratkaisee ensi kuun ruokabudjektini. Palkan käytin sitten luottokorttivelkani lyhentämiseen ja muutamaan harvemmin tulevaan laskuun, kuten vakuutuslaskuun. Eipä sillä, että minun välttämättä tarvitsisi tässä kuussa pahemmin kaupassa käydä, sillä jääkaappi, pakastin ja ruokakaappi ovat kaikki varsin täynnä. Minulla kun on paha tapa hamsrata ruokaa alennuksesta kaappeihin ja tehdä heräteostoksia ruokakaupassa käydessä. Nykyään nuo heräteostokset on onneksi kuitenkin saanut kääntymään suklaasta, sipseistä ja limppareista erilaisiin kasviksiin, juustoihin ja mausteisiin. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että minulla menee lähes joka kerta ruokakauppaan enemmän rahaa (ja aikaa) kuin olin suunnitellut. Siispä minulle on usein sen edullisempaa, mitä harvemmin eksyn kauppaan.

Kissajuttuja on sattunut tälle viikolle kaksi. Ensimmäisenä, ikävämpänä, sain siskoltani viestin että kotikotona asuvalle kissalleni on jouduttu varaamaan lopetusaika. Latzi oli ollut huonona jo pitkään, mutta nyt sen kunto oli lopullisesti romahtanut. Isäpuoleni, jolle kissa on ollut jo vuosia hyvin rakas, kaivoi sille haudan heidän kotipihaansa. Kyllähän Latzista jo näki, että sen aika oli tullut, mutta uutinen veti silti vähän haikeaksi. Siitä kun Latzi tuli meille ollessani neljännellä luokalla vuonna 1997 tuntui olevan yhtäaikaa ikuisuus ja pieni tuokio. Muistan edelleen sen välitunnin, kun kuulin koulukaveriltani hänen naapurissaan olevasta vahinkopennusta joka aiottiin lopettaa, sekä sen saman päivän iltapäivän kun äidin kanssa pidetyn palaverin jälkeen lähdettiin jalkapatikalla kissaa hakemaan. Kotiinpäin kävellessä kissanpentu poukkoili pitkin boksia ensimmäistä kertaa moiseen lukittuna ja itse oli onnellinen, kun oli ehtinyt pelastaa kissan. Kotona pojan nimi vaihtui Luciferista Latziksi ja yli 17 vuotta kestänyt yhteinen taival alkoi. Viime vuodet välit ovat tosin olleet etäisemmät, sillä siinä vaiheessa kun muutin omilleni opiskelemaan Latzista oli jo tullut niin vahvasti koko perheen kissa, että en olisi sitä mukaani edes saanut. Niinpä se jäi asumaan äitini luo, alkuun muun lauman seurana ja lopulta ainoana, kun Daisystä ja Santrasta jätti aika.

Latzi

Toisena kissajuttuna meille saapui tänne viikoksi vieras. Elli-kissa on minulla kaveriltani hoidossa ensiviikon sunnuntaihin asti, ja nyt kun hoitoaikaa on reilu viikko, koin helpommaksi ottaa neidin tänne meille. Mihail ja Elli kun ovat tavanneet toisensa jo aiemmin Paulan luona, uskalsin luottaa siihen, että vaikkeivat nuo toistensa seurasta niin välitäkään, sietävät ne kuitenkin toisiaan ongelmitta - kunhan kumpikin saa ruokansa yhtäaikaa ja kohtelias välimatka säilytetään. Vaikka Elli on ehtinyt olla täällä vasta vuorokauden, olen alkanut muistaa kuinka paljon olen ehtinyt unohtaa siitä millaista on kun talossa on kissa. Mihailin kanssa eläneenä tuntuu ihan uskomattomalta mihin kaikkialle kissa pääsee yhdellä vaivattomalla hypyllä. Ja Latzin jäätyä äitini luo lähdettyäni opiskelemaan, minulla ei ole ikinä sen jälkeen ollut kotonani kissaa. Se tarkoittaa aikaa montaa kissatonta vuotta ja kissatonta asuntoa. En ole silti huolissani huonekalujeni puolesta, pikemmin uteliaan hämilläni. Jussi sen sijaan on ihastunut. Vaikka hän tuleekin toimeen Mihailin kanssa ja omistaa matelijoita, on hän kuitenkin ennenkaikkea kissaihminen. Ja hänestä on aivan ihanaa kun Elli hyppää sohvalle viereen ja alkaa jutella. Olen ollut myös positiivisesti yllättynyt siitä etten ole vielä saanut yhtään allergiaoireita. Yötä vasten otin kyllä varuiksi allergialääkkeen, koska halusin varmistaa että saan kunnolla nukutuksi.

Elli