perjantai 20. helmikuuta 2015

Aikamatkailun houkutus

Viime päivinä olen taas halunnut ostaa. Ostoimpulssit ovat olleet uusia, siitäkin huolimatta että niillä on juurensa lapsuudessa asti. Tahdon nimittäin polaroid-kameran ja Rölli cd-kokoelman, joka sisältää kymmenen levyllistä Rölli kappaleita ja kertomuksia. Siinä on jopa Omituisten otusten kerho! Polaroid-kamera taas voisi mieluusti olla samantyylinen kuin lapsuudenystäväni perheellä ollut. Muistan edelleen yhden sillä otetun uimarantakuvan; se oli kuin taikaa kun kuva valmistui heti siinä rannalla odottamatta edes sitä että filmirulla tulee ensin täyteen.

Polaroid-kameran houkutus syntyy siitä, että en ikinä saa aikaiseksi teettää digikuvia paperikuviksi. Etenkin nyt kun en omista edes tietokonetta, ajatus kuvien läpikäynnistä ja toimittamisesta liikkeeseen tuntuu ylivoimaiselta. Tämän myötä minulla on viimeiseltä kymmeneltä vuodelta ehkä kymmenkunta paperikuvaa, mukaanluettuna hääkuva ja siskolta saadut kuvat siskontytöstäni. Yksi tuore kuva itsestäkin kyllä löytyy nyt monen vuoden tauon jälkeen, kun ostin sellaisen jokilaivan kuvamyyjältä Turkista. En kaipaa hyllymetreittäin valokuva-albumeita, mutta silloin tällöin sitä miettii että olisi kiva että olisi muutama kuva joihin palata. Digikuvia kun tulee aina liikaa, jotta niihin jaksaisi ikinä keskittyä. Tai sitten ei ollenkaan.

Toisena, ei välttämättä poissulkevana, ratkaisuna kuvaongelmaan sitä on alkanut miettiä jos alkaisi käymään Mihailin kanssa kerran vuodessa valokuvaajalla. Vaikka aina jommankumman syntymäpäivänä. Nyt kun kummatkin alkavat olla aikuisia, voisi olla mielenkiintoista seurata, miten kuvat ajan saatossa muuttuisivat. Aikuisena muutokset kun ovat ehkä hitaampia, mutta varmasti niitä tulee tapahtumaan.

Ja mitä siihen Rölliin tulee... Sitä kuunneltiin aina c-kasetilta yhdessä perunakellariin tehdyssä majassa. Kasetti oli Omituisten otusten kerho ja se soi usein, tulihan siitä lopulta majan tunnarikin. Aikamoinen omituisten otusten kerho se maja kyllä välillä olikin, kun samaan alle parin neliön tilaan saattoi olla ahtautuneena yli kuusi ihmistä.

Tämän kirjoitettua minusta tuntuu, että haluan ostaa muistoja. Ehkä kuitenkin aloitan katsomalla, löydänkö kirjastosta Rölli-levyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti