lauantai 6. joulukuuta 2014

Mustavalkoista huomiohakuisuutta

Ilta on koittanut ja valtaosa väestä on untenmailla. Mihail heräsi touhuilemaan taas sillä sekunnilla kun viimeinen pojalle vieraampi painoi pään tyynyyn. Sitten olikin monta kriisiä. Iltapala oli myöhässä kun sitä ei voinut tulla aiemmin syömään ja halipula valtaisa, kun ne eivät sisarusten tytöiltä kelvanneet.

Yöllä pojan mummulaelossa on vain yksi ongelma. Sänkyyn kömpii toinenkin mustavalkoinen, jolla on sama käsitys parhaasta paikasta; syliin ja kaikkuun olisi päästävä. Onneksi sylejä on nyt kaksi ja Jussi kissaihminen. Latzi luottaakin jo siihen, että Jussi on olemassa häntä varten ja mie olen sängyssä vain vähän tiellä. Välillä pojat eksyvät kyllä vahingossa toistensakin viereen, ja mustasukkaisuus draamaan tulee pieni tauko.

Sain tänään myös pienen pikkujoululahjan siskoltani. Hän oli nähnyt miehensä äidillä käydessään pitkävartiset punaoranssit villasukat, jotka hän toi sitten minulle. Nyt minulla on sen tyyliset sukat, joita myyjäisissä ollessa mietin. Eikä sisko ollut edellistä postaustani edes nähnyt, kun en ollut sitä hänen anoppilavisiittinsä aikaan vielä edes kirjoittanut. Nyt mie pystyn sitten viemään yhdet villasukat myös Jussin asunnolle, niin että voin paremmin kotoilla myös sielä. On miulla aika ihana sisko <3

4 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen jo vähän aikaa seuraillut blogiasi kun miettinyt itse haisunäädän hankkimista, on tosi kivaa lukea ihan skunkkiarkipäivää :) mietitytti just noi haisuriskit ja sellaiset, mutta tässä todennut lukiessa blogiasi että aika minimaalissahan ne :D
    Itsellä kissaallergia ja koiraherkkyys, niin olemme miettineet skunkkia kun ei mitään reaktioita tullut kun olemme käväisseet sellaisia katsomassa ja rapsuttelemassa eläinpuistossa.
    Olisiko sinulla vinkkejä mistä ja miten ehkä pääsisi skunkille tarjoamaan kodin?

    Seurailen eri lemmikkiyhdistysten sivuja jos olisi joskus skunkki ilman kotia mutta ainakaan ei vielä ole tullut vastaan :)
    Olisin tosi kiitollinen vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Haisunäädän hankinta on Suomessa tällähetkellä hyvin hankalaa. Valtaosa Suomessa olevista haisunäädistä on haettu Saksasta, mutta tällähetkellä niitä ei käsittääkseni saa tuoda maahan. Vaihtoehdoksi jää siis kotimaiset aikuiset kodinvaihtajat, joita on todella vähän; itse olen törmännyt vain kahteen ja ne ovat kumpikin jo uudessa kodissa - tai Suomessa syntynyt pentu. Itse en kuitenkaan tiedä Tällähetkellä kuin yhden henkilön jolla olisi täällä pariskunta ja hänestäkään en tiedä varmaksi onko hän pennuttamassa. Hänen kotisivunsa löytyi ainakin aiemmin nimellä Minna Kuutti. Mihailin kasvattajakin kun on palannut lemmikeineen Saksaan.

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta! :D
    olen seuraillut juu näitä laki-juttuja, on hyvää ja huonoa siinä että on vaikeampi löytää se oma skunkki :)

    Olen jo pariin paikkaan laittanut viestiä, jos tulisi joku kotivaihtoskunkki tosiaan, jos sinulla on tipsejä että minne kannattaa niitä laittaa niin kerro ihmeessä :) nyt laitan eri eläinkoteihin ym. Meiliä ja ilmoittelen kiinnostusta jos niille sattuu tulemaan näitä :)

    Ai että hän on palannut Saksaan, möhna sentään! Katsonpa Minnan sivut!

    Siihen asti niin saa tyytyä ainoastaan tähän teidän päärynäeläimen seurailuun :) ja sitä mulla ei ole mitään vastaan, tosi kiva blogi sinulla! Keep it up!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse näkisin paljon hyviäkin puolia siinä, mikäli haisunäätien saanti vielä helpottuisi ja laji yleistyisi myös Suomessa. Tietenkin siinä olisi varjopuolena se, että joku ehkä herkemmin hankkisi haisunäädän vain sen eksoottisuuden takia ja siksi että se olisi mahdollista. Mutta samalla yhä useammalle jolle koira tai kissa ei syystä tai toisesta sovi avautuisi mahdollisuus pitää sosiaalista sängyn valtaajaa. Samalla Suomeen saataisiin enemmän skunkkiharrastajia ja sen myötä pikkuhiljaa enemmän haisunäätäkokemusta myös eläinlääkäreille ja muille eläinten kanssa työskenteleville.

      Itse olen kyllä muutenkin lemmikkiasioissa ison lajikirjon kannalla. Niin kauan kuin lemmikkienpito on ylipäätään sallittua, on mielestäni parempi että ihmisillä on kylliksi valinnanvaraa löytää juuri se omaan elämäntilanteeseen sopiva kaveri sen sijaan että vaihtoehdot olisivat luokkaa kissa, koira tai ei mitään. Itsekin kun on törmännyt moniin eksoja tuntemattomaan ihmiseen, jolla on esimerkiksi se kissa todella puutteellisissa oloissa, kun lemmikki oli saatava ja koira liian kallis - tiloissa joihin olisi saanut helposti järjestettyä hyvät olot jollekin muulle, jos olisi vähän osattu hakea tietoa myös niistä ei ihan yhtä yleisistä vaihtoehdoista. Valitettavasti ei mitään lemmikkiä kun ei ole kaikkien mielestä vaihtoehto edes silloin, vaikkei itsekään usko pystyvänsä pitämään lemmikkiään kovin ideaaleissa oloissa.

      Poista