lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulu tulla jolkottaa

Viime viikkoina olen alkanut tehdä jouluvalmisteluja. Tänä vuonna ne keskittyvät kohdallani enemmän kodin ulkopuolelle kuin kotiin, ja kotiin olen laittanut esille vain yhdet valot, kynttilöitä ja joulutähden. Alkuun haaveilin myös kuusesta, mutta totesin viettävänsä niin ison osan joulukuusta reissussa, että se olisi ollut haaskausta.

Ensimmäinen joulutapahtuma jota eksyin kuikuamaan olivat suuret joulumyyjäiset Turun messukeskuksella, josta löysinkin pari joululahjaa. Meinasin myös sortua hamstraamaan itselleni kivoja villasukkia ja säärystimiä, kun ensivuonna en ostolakon takia saa, ja alpakanvillaiset olisivat olleet niin ihanan lämpimät ja pehmeät. Onneksi tulin kuitenkin hillinneeksi itseni. Tuleehan meillä ostolakossa olemaan se poikkeus että jos jokin aktiivikäytössä oleva vaate tai esine hajoaa korjauskelvottomaksi eikä sille ole olemassa kaksoiskappaletta tai korvaavaa tuotetta kotona, sen tilalle saa hankkia vastaavan tuotteen. Eli mikäli molemmat villasukkani hajoaisivat ja ihan oikeasti tarvitsisin villasukat, saan ne kyllä myöhemminkin. Eipä sillä että tilanne olisi helposti parsittavien villasukkien kohdalla kovin todennäköinen uhkakuva.

Eksyin katselemaan joulukoristeita myös Stockmannin jouluikkunalle ja vanhalle suurtorille. Jouluikkunan eläinhahmot ja vanhalla suurtorilla tuoksuvat havut toivat mukavaa joulun tuntua. Sain puhuttua Jussin myös sen verran kanssani Turun tuomiokirkkoon, että kävin sytyttämässä mummulleni sinne kynttilän.

Eilen pidettiin pakettitalkoita ja melkein kaikki joululahjat jo pakettia myöten kunnossa. Kerrankin olen hyvissä ajoin ja se helpottaa myös selvästi omaa joululiikennettä; nyt voimme viedä paketit jo tänään kun olemme liikkeellä Jussin autolla, eikä miun tarvitse mahduttaa niitä aatonaattona täysiin busseihin tai juniin. Nyt joululiikenteen suhteen on enää vain päätettävä, uskallanko jättää lipun oston lähtöpäivään jolloin minulla on enemmän joustoa Mihailin hoitoon viemisessä, vai varaanko paikkalipun jo nyt että pääsen varmasti valitsemallani vuorolla. Mihail kun menee täksi jouluksi Tapsan luo, koska siskon koira Luka arvostaa selvästi enemmän jouluhälinöitä, eikä Mihail pidä Lukasta. Mihail kun olisi kuitenkin äidillä ollessa vain vaatehuoneen nurkassa odottamassa että tilanne rauhoittuu. Tuo meidän ujopiimä kun ei ole vieläkään perheestäni vakuuttunut, kun näkee heitä niin vähän ja on varsin hitaasti lämpiävää sorttia.

Ennen joulua on kuitenkin vielä pari reissua, yhden yön pikakoukkaus Tampereelle ja viikon reissu Turkkiin. Josko viikko enemmän valoa ja lämpöä auttaisi tähän väsymykseenkin. Päädyin kuitenkin varaamaan eilen myös ajan verikokeisiin, että saa anemian ja kilpirauhasongelmien mahdollisuuden suljettua pois. Ja eliminoimaan pari aikasyöppöä Facebook mukaanlukien. Sen tein tosin jo torstaina, eikä vieroitusoireita ole kuulunut ainakaan ensimmäisiin päiviin.

2 kommenttia:

  1. Heis! Minäkin ottaisin ilomielin Mihailin hoitoon, jos hän vain tulisi toimeen kissojeni kanssa. Tai lähinnä kissat hänen kanssaan... =P Olen kyllä täysin hurahtanut skunkkeihin sen eläinkauppavierailun jälkeen. Ajattelin joskus frettejä, mutta Mihail on yliveto. Siis persoona isolla P:llä ja söpö <3

    No, täytyy tyytyä tähän blogimaailmaan. Kaikkea ei voi saada jne. mutta ei ole kielletty suuria haaveilemasta.

    Mukavaa ja rauhallista joulunalusaikaa!

    Terv. Freya.

    VastaaPoista
  2. Rauhallista joulunalusaikaa myös teille! Kissat eivät aina kieltämättä tiedä miten tuohon poikaan pitäisi suhtautua. Paras reaktio on ollut ystävän edesmenneellä ihanalla kollipojalla, joka rakastui Mihailin häntään, ja oli sitä sitten aina puskemassa. Elmosta Mihail taisi olla maailman mahtavin huisku, vaikka suhde jäi vähän yksipuoliseksi.

    VastaaPoista