Rescueviisikon kuulumisia

lauantai 17. tammikuuta 2026

Joulukuussa saapunut rescueviisikko on ollut meillä nyt vähän reilun kuukauden, ja tällä viikolla ensimmäinen tyypeistä lähti loppuelämän kotiinsa. Sen myötä tuli punnittua tyypeistä kaikki hyvin käsiteltävissä olevat tapaukset, että saimme Icelle lähtöpainon ja sen lisäksi muidenkin osalta myös ihan numeroita siitä missä mennään. Kaikki viisi kun tuli punnittua heti saapumispäivänä, koska yhtä leopardigekkoa lukuunottamatta viisikko oli hyvin laihassa kunnossa. Kaikille neljälle punnitulle oli saatu painoa lisää, joskin laihemmassa kunnossa olleelle leopardigekkonaaraalle kaikkein vähiten.

Joulukuussa esitettiin myös postaustoive siitä, miten tälläinen rescue/kuntoutus keissi etenee. Jokainen tapaus on aina omanlaisensa, mutta tässä vähän miten asiat ovat menneet tämän viisikon kanssa, ja miten homma heidän kohdallaan etenee.

Koko viisikko <3


Viikko 1 

Homma lähti liikkeelle 8.12.2025, kun kaverini soitti minulle bonganneensa oman alueensa roskalava-ryhmästä ilmoituksen kahdesta viljakäärmeestä, kahdesta leopardigekosta ja madagaskarin päivägekosta. Omistajalla oli vain muutamia päiviä aikaa saada eläimet pois nykyisestä sijainnistaan, ja kaverillani oli herännyt huoli, mihin eläimet näin nopealla aikataululla päätyisivät, joten hän kysyi voisinko minä mahdollisesti auttaa ottamalla tyypit meille. Kaveri lupasi hankkia minulle omistajan puhelinnumeron, ja sitä odotellessa kerroin tilanteen Jussille ja kysyin koska ehtisimme hakea tyypit. Soitin omistajalle vielä samana iltana, ja sovimme noudon keskiviikolle. Tässä vaiheessa en vielä kysellyt eläimistä tarkemmin, vaan sovittiin vain ajankohta ja noutopaikka, joka oli eri kuin omistajan nykyinen asuinpaikka.

Keskiviikkoaamuna 10.12. sain puhelinsoiton alueen valvontaeläinlääkäriltä, joka kertoi saaneensa ilmoituksen tällaisista eläimistä sekä tiedon siitä, että minä olisin menossa hakemaan niitä iltapäivällä. Hän oli menossa tarkistamaan eläinten kuntoa ja tiloja ja halusi varmistaa jälkimmäisen tiedon paikkansapitävyyden sekä kyseli hieman omasta harrastustaustastani. Kerroin etten ollut vielä itse nähnyt eläimiä, enkä tiennyt niiden kunnosta ja tiloista vielä mitään. Sovimme että valvontaeläinlääkäri soittaisi minulle uudestaan perjantaina ja kysyisi silloin arvioni eläinten kunnosta. Tässä kohtaa aloin vähän jännittää, missä kunnossa haettavat eläimet tulisivat olemaan, koska joku oli selvästi nähnyt aiheelliseksi tehdä niistä ilmoituksen valvontaeläinlääkärille.

Keskiviikkona iltapäivällä pakkasimme autoon kylmälaukkuja, bokseja, tyynyliinoja ja lämpöpulloja eläinten kuljettamistasta varten, ja lainasimme peräkärryn terraarioiden kuljettamista varten. Kun menimme hakemaan eläimiä selvisi että eläimet olivat hyvin laihassa kunnossa. Ne olivat olleet mahdollisesti jopa kuukausia keskenään tyhjässä asunnossa, jossa omistajan mukaan eläimillä olisi pitänyt käydä hoitaja. Merkkejä hoitajan käynneistä ei kuitenkaan ollut. Eläinten tila oli paljastunut kun asunnon uusi vuokralainen oli ollut muuttamassa sisään asuntoon, ja löysi sieltä terraariot eläimineen. Autoimme ensin omistajaa kuljettamaan yhden käärmeistä, jonka hän halusi pitää, hänen uudelle asunnolleen, jonka jälkeen pakkasimme muut tyypit kuljetusta varten kylmälaukkuihin ja siirsimme terraariot peräkärryyn. Kotona siirsimme kylmälaukut eläimineen kylpyhuoneeseen. Terraariot jäivät vielä peräkärryyn odottamaan siirtoa autotalliin.

Piparin silmän eritettä ja naaman mahdollista palovammaa

Sisällä punnitsimme ja kuvasimme eläimet, että saimme ylös missä kunnossa ne olivat saapuessaan, ja siirsimme ne sen jälkeen valmiina odottavaan terraariotorniin karanteeniin. Erotimme kaikki omiin terraarioihinsa, vaikka viljakäärmeet ja leopardigekot olivat aiemmin olleet pariskunnittain. Kumpikaan naaraista ei olisi kuitenkaan nykyisessä kunnossaan kestänyt munintaa. Toisella leopardigekolla pää oli kokonaan vanhan nahan peitossa, ja se peitti myös silmät, joten hänelle laitettiin terraarioon heti wetbox. Eläimille laitettiin heti vesikupit ja kaikille tarjottiin myös ruokaa samana iltana lämpötilojen tasaannuttua. Viljakäärmeille valittiin ensimmäisiksi aterioiksi heidän kokoonsa nähden pienet hiiret, että ruuansulatus ei joutuisi heti paaston jälkeen niin koville. Kaikki paitsi Pipariksi nimetty laihempi leopardigekko suostuivat syömään heti.

Perjantaina 12.12. valvontaeläinlääkäri soitti aamulla ja kävimme hänen kanssaan puhelimessa läpi eläinten kunnon, ja sovimme että hän tulisi katsomaan niitä vielä seuraavalla viikolla meille. Samalla lupasin laittaa hänelle myös kirjallisena eläinten kunnosta tekemäni havainnot. 

Kun saimme liuoteltua vanhoja nahkoja Piparin päältä ja silmät tulivat näkyviin, silmästä purskahti heti iso määrä sakeaa eritettä, joten hänen kanssaan suunnattiin samana perjantaina eläinlääkärille. Sielä Piparilla diagnosoitiin silmätulehdus, ja hoidoksi määrättiin silmien puhdistus ja silmätippojen laitto neljä kertaa päivässä. Tässä kohtaa olin hyvin tyytyväinen että Pipari oli käsikesy.  

 

Viikko 2

Tässä kohtaa liskoille tuli tarjottua useamman kerran viikossa ja viljakäärmeille kerran viikkoon. Aikuisten viljakäärmeiden ruokintaväli on yleensä enemmän luokkaa 2-4 viikkoa, mutta käärmeiden hyvin laihan kunnon takia annoin tässä vaiheessa vielä mieluummin pienempää ruokaa mutta useammin, että saimme heräteltyä tyyppien elimistöä. 

Pipari suostui syömään ensimmäisen kerran pari päivää saapumisensa jälkeen, mutta hän ei juuri kiinnostunut kupissa olevista hyönteisistä. Pinkie Pieksi nimetty toinen leopardigekko ja Yonduksi nimetty madagaskarin päivägekko söivät sen sijaan kaiken mitä tarjottiin. 

Yondu mössökupilla

Valvontaeläinlääkärin lisäksi se kaverini joka oli eläimistä minulle ilmoittanut kävi meillä tutustumassa tyyppeihin, ja sovimme että toinen viljakäärmeistä muuttaa hänen luokseen kun on ensin vähän toipunut tästä muutoksesta. Hän nimesi valitsemansa tyypin nimellä Ice. 

Vaikka Pinkie Pie söi hyvin, hänen terraariostaan ei löytynyt yhtään ulosteita, mikä alkoi vähän huolestuttaa minua. Joten aloimme varautua Pinkie Pien viemiseen eläinlääkärille röntgeniin, mikäli kakkaa ei alkaisi kuulumaan, tukoksen poissulkemiseksi. Leopardigekoilla kun oli ollut osa pohjasta irtohiekkaa, ja osa liskoista saattaa syödä sitä. Onneksi se kakka kuitenkin lopulta tuli. 

Sovittiin alustavasti yhden kaverini kanssa, että mikäli Pinkie Pien suoli lähtee toimimaan, poika voisi mahdollisesti muuttaa heille seuraavan vuoden puolella. 

Piparin antibioottitippakuuri tuli päätökseensä.

 

Viikko 3

Jouluviikolla riitti monenlaista hulinaa, jonka ohella tyyppien ruokinnat jatkuivat edellisen viikon malliin.  Icelle toisin vaihdettiin jo isompaan hiireen, mikä vastasi enemmän sitä kokoa, mitä Icen kokoinen aikuinen viljakäärme muutenkin söisi. 

Pipari edelleen siristeli vähän silmäänsä, vaikkei se enää rähminyt, joten hänen kohdallaan jatkettiin silmän puhdistelua muttta nyt ilman antibioottia. Huomattiin että Pipari syö paremmin suoraan ruokintapinseteistä kuin kupista, joten siirryimme tarjoamaan hänelle osan ruuista suoraan pinseteistä.

Pinkie Pien suoli lähti toimimaan aiempaan reippaammin, ja terraariosta löytyi parit hyvänkokoiset kakat, joiden seassa ei näkynyt hiekkaa.  

Pinkie Pie matokupilla

 

 Viikko 4

Karkiksi nimetyllä hoikemmalla viljakäärmeellä vaihdettiin myös vähän isompaan hiiren, kun ruoka tuntui sulavan hyvin ja suoli toimivan.  Ice sai loppuviikosta aikuisen hiiren.

Yondu ja Pinkie Pie söivät edelleen hyvin kupista sekä jauhomatoja että torakoita, ja Yondu lisäksi hedelmäpohjaista gekkomössöä. Pipari söi edelleen mieluummin pinseteistä.  

 

Viikko 5

Liskojen ruokintoja jatkettiin edellisten viikkojen tapaan. Käärmeille tuli taukoviikko ruokintaan isompien ruokaeläinten takia, ja jotta Ice ehtisi varmasti sulattaa ruuan kunnolla ennen muuttoa uuteen kotiinsa. Karkki myös vaikutti olevan menovan harmaaksi, eli valmistelevan nahanluontia. 

Pinkie Pien muutto sovittiin alustavasti ystävänpäiväksi, koska silloin olisimme tulevan omistajan kanssa liikkeellä samalla suunnalla. Tämä herättää pientä haikeutta, vaikka tiedän että pystyn keskittymään jääviin paremmin, kun en jätä kaikkia meille.  

 

Viikko 6 

Karkki-viljakäärme ja Pipari-leopardigekko loivat nahkansa. Karkin nahanluonti sujui hyvin, ja nahka lähti yhtenä siistinä sukkana, jossa näkyy myös linssien päälyset sekä hännän pää. Piparilla nahanvaihto meni vähän pipariksi, ja hänellä jäi taas paljon vanhaa nahkaa päähän. Koska pelkkä wetbox ei auttanut viemään nahanvaihtoa loppuun, otin Piparin pieneen faunaboksiin kostutetun pyyhkeen kanssa ja laitoin koko paketin muutamaksi tunniksi lämpimään. Lämpö + kosteus auttoivat viemään homman maaliin. 

Piparin vanhan nahan irroittelua

Icen lähdettyä ja hänen väliaikaisen terraarionsa tyhjennettyä tuli myös aika muuttaa Pipari isompaan. Icelta vapautunut terraario oli tornin alin, mutta koska Piparilla on edelleen ollut pientä silmäongelmaa päädyin siirtämään Pinkie Pien alimpaan ja Piparin parhaalle katselukorkeudelle, josta sitä on myös helpoin napata silmän huuhteluun. Kuivikkeen tilalle alimpaankin terraarioon vaihdettiin muovimatto. Lopulliseen terraarioon Piparille on tulossa liukekivi + savihiekka yhdistelmä, mutta väliaikaisterraariossa muovimatto on kätevämpi.  

Piparin tämän hetkinen väliaikaisasumus

Ice söi hyvllä ruokahalulla uudessa kodissa heti muuttoa seuraavana päivänä. Karkki ruokittiin kotona nahanluonnin jälkeen.  

Kotiinjääville on alettu suunnitella tulevia terraarioita matelijahuoneeseen. Siirron kanssa ei kuitenkaan pidetä kiirettä, ja sitä ennen matelijahuonetta joudutaan myös vähän uudelleen järjestelemään että saamme sinne paikat uusille terraarioille.   

Ylhäällä tyyppien painot 11.12.2025, alhaalla 15.1.2026

 

Nutellan jalka

keskiviikko 14. tammikuuta 2026

Sunnuntai alkoi taas ei niin kivoissa merkeissä. Nutella oli alkanut äkisti ontumaan, ja tarkempi tarkastelu paljasti että hänen vasen takajalka oli hyvin turvoksissa. Jalkaan sai kuitenkin koskea, eikä mummolla näyttänyt olevan välitöntä hätää, joten annoimme mummolle kipulääkkeen ja päätimme tarkkailla tilannetta hetken. Päivän mittaan jalka turposi lisää, ja kävely muuttui vaikeamman näköiseksi, joten mummolle varattiin eläinlääkäriaika maanantaiksi. 

Itselläni oli ikävästi flunssa päällä, joten Nutellan hoito kaatui nyt Jussin vastuulle, etten minä vahingossakaan pahentaisi tilannetta tartuttamalla Nutellaa. Mutta puhuimme sunnuntaina paljon siitä, mihin kaikkiin hoitoihin olisimme mahdollisesti vielä valmiita mummon kanssa lähtemään. Sydän kun sanoi että kaikkiin, mutta järki muistutti että Nutella on kuitenkin jo kohta kahdeksanvuotias, eli sen mahdollisuudet esimerkiksi toipua isosta leikkauksesta ja elää sen jälkeen normaalia hyvää elämää olisivat rajalliset. Kävely oli kuitenkin sen verran vaikean näköistä ja mummo vältteli sitä kipulääkkeestä huolimatta, että Jussi halusi käydä tarkistamassa tilanteen ja hakemassa eri kipulääkettä mitä meillä oli kotona.

Maailman hienoin mummonäätä <3

Jalka saatiin kuvattua hammasröntgenillä mummon ollessa hereillä (hammasröntgen on usein helpompi tarkentaa silloin kun kuvattava kohde on hyvin pieni, ja sen tuottama säteilyn määrä on pienempi) eikä sieltä onneksi löytynyt murtumaa, nivelrikkoa tai muita epäilyttäviä muutoksia (Nutellan ikäisen kohdalla kun tapaturman ohella mahdollisia olisivat olleet myös osteomyeliitti, nivelrikko, kasvainmuutokset yms., vaikka tilanteen äkillisyys puhui toki venähdyksen tai murtuman puolesta), joten eläinlääkärikin oli sitä mieltä että voisimme jatkaa levolla ja kipulääkkeellä. Jalan voimakas turvotus huoletti hiukan häntäkin, ja sovittiin että siihen haetaan tarvittaessa antibiootit, jos turvotus ei ala laskea. Nyt näyttäisi onneksi siltä ettei niitä tarvita. 

Mummon tila on nyt rajattu makuuhuoneeseen ja sinne on lisätty mattoja paremman pidon saamiseksi. Mummon kohdalla ei ole onneksi ollut haasteita siinä, miten hänet saataisiin pysymään levossa, sillä mummo on itse rajannut liikkumisensa minimiin. Eli hän käy kyllä vessassa pissa-alustalla asti, juomassa ja syömässä, mutta muuten hän vain nukkuu - paitsi jos Jussi tulee huoneeseen tahnatuubin kanssa, jolloin otetaan kyllä tiukka kerjäysposeeraus. Mutta tapojensa vastaisesti mummo ei ole edes koittanut rämpyttää makuuhuoneen porttia ja protestoida tilansa rajaamista, kuten yleensä. 

Tiedän, että juuri nyt lepo on se mitä tarvitaankin. Mutta nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että sitten kun tämä viikko on lepäilty, saataisiin vielä meidän turbomummo takaisin.  

Kääpiörottalauman yhdistäminen, osa 1

sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Erikan mineistä viimeisetkin ei kotiinjäävät pakattiin maailmalle perjantaina, joten nyt meillä on kotona enää oma jengi. Kääpiörotilla kuten rotilla yleensäkin naarailla voi joskus onnistua ihan vain heittämään uudet tulokkaat häkkiin vanhojen sekaan. Nyt meillä on kuitenkin tulossa laumaan yhtä aikaa niin monta muutosta (kaksi mammailemasta palaavaa, neljä uutta poikasta kolmesta eri poikueesta), jonka lisäksi oli vielä se Erikan jalkavamma poikasten ollessa alle kolmiviikkoisia (joka osoittautui suurella todennäköisyydellä murtumaksi, joka on paranemassa hyvin, mutta jonka täysi paraneminen ottaa aikansa), että tällä kertaa lauman yhdistäminen päätettiin hoitaa pidemmän kaavan kautta ja osissa. 

Kuusikon bondailuhäkki

Prosessi laitettiin käyntiin viisi päivää sitten torstaina, kun Erikan pojat ja ensimmäinen tytöistä lähtivät, Usva palasi kotiin ja Aamu ja Kajo saapuivat. Erotin silloin Erikan kaksi vielä lähdössä olevaa muksua emostaan ja siskoistaan, etteivät he joutuneet totutushärdellin keskelle, vaan saivat ihmetellä eloa kahdestaan vielä pari päivää tutussa paikkaa ennen muuttoaan. Pikkupojilta vapautuneeseen häkkiin, joka ei ollut kenenkään oman reviiriä, yhdistin sitten Erikan, Erikan kotiinjäävät tyttäret Wandan ja Dominon sekä Usvan, Kajon ja Aamun.   

Kuusikko hääräsi hetken ympäri häkkiä ihmetellen uutta asujaimistoa, ja alkoivat sitten katsella, ketä kaikkia häkistä löytyikään. Välillä sitä on tullut hoidettua ensikohtaamiset täysin tyhjässä häkissä, jossa ei ole mitään pesiä, tunneleita tms., mihin joku voisi linnoittautua, ja mistä voisi tulla kinaa. Tällä kertaa porukka tuli kuitenkin yhdistettyä suoraan normiasujaimistoa pienempään, mutta täysin sisustettuun häkkiin. Alkuun oli vähän toisien perässä kävelyä ja haistelua, mutta hyvin pian porukka alkoi kasaantua samoihin pesiin nukkumaan. Porukan ainoat aikuiset Erika ja Usva tuntuivat muistavan toisensa, ja nauttivan siitä että heillä oli pitkästä aikaa myös aikuista seuraa. Poikaset taas tuntuivat ottavan varsin mutkattomasti "more the merrier" -asenteen. Tämä sopu on nyt jatkunut useamman päivän, eikä häkistä ole missään vaiheessa kuulunut isompia piippailuja. Ensimmäinen vaihe näyttää siis sujuneen hyvin rauhallisesti.

Monta uteliasta nassua

Nyt on tarkoitus antaa tämän porukan bondailla vielä pari päivää keskenään ennenkuin lähdetään seuraavaan steppiin. Seuraavaksi ajatettelin yhdistää kaikki samaan, tällä kertaa alkuun todennäköisesti ihan tyhjään poikashäkkiin, koska aikuisilla on todennäköisemmin enemmän sanottavaa siitä, miten hierarkiat laumassa menevät, ja sitten kun kaikki yhdistetään samaan, tyyppejä on sitten tosiaan jo kaksitoista. Ja poikashäkistä sitten sen mukaan miltä touhu näyttää joidenkin tuntien tai muutamien päivien päästä puhdistettuun puolikkaaseen critteriin noin viikoksi, jonka aikana sitten vaihtaa päähäkkiin puhtaat riipparit ja siirtää sinne tulokasjengin tämän hetkisessä häkissä olevat virikkeet, että saadaan hajuja sieläkin vähän sekoittumaan. Aiemmin sitä on monesti tehnyt häkkiin täyssiivouksen aina uusien tyyppien saapuessa, mutta nyt biopohjan myötä sellaisiin ei ole enää tarkoitus lähteä, vaan introt hoidetaan tarvittaessa pidemmän kaavan kautta muualla kuin päähäkissä.  

Nyt saa pitää kaikki peukut pystyssä, että myös seuraava vaihe menisi hyvin, ja saataisiin kasaan sopuisa suurperhe.  

Lauma tänään

torstai 1. tammikuuta 2026

Taas on aika aloitella vuotta lauman puolivuosittaiskatsauksen myötä. Karvakaveriosastolla olemme menettäneet Rutun, kääpiörotta Naavan sekä kanit Petterin ja Pampulan - Petterin kuoleman kautta, Pampulan hänen muutettua uuteen paikkaan hänen jäätyään yksin Petterin kuoltua. Karvakaveripuolella sitten viime katsauksen uusia ystäviä on tullut vain kääpiörottajengiin, mutta sillä puolella tulokkaita on peräti neljä: Aamu, Kajo, Wanda ja Domino. Ikiä laskiessa alkoi kyllä vähän hirvittää montako 2025 syntynyttä rottaa meillä nyt on, eli moniko heistä toivottavasti vanhenee yhtä aikaa sitten 2-3 vuoden kuluttua.

Matelijabunkkerin puolella olemme menettäneet italian seinäliskon Hiisin, sammakot Hypnon ja Pikkelsin, tarantula Emilian ja joitain kaloja (klovnikala Mobyn ja nimettömiä ystäviä). Uusia tulokkaita sillä puolella on ollut enemmän kuin karvakavereissa, ja rescueviisikon Karkin, Icen, Yondun, Piparin ja Pinkie Pien lisäksi meille on saapunut käärmevauvat Valtu ja Batman sekä tuhatjalkaisia. Rescueviisikosta kaikki eivät tosin ole jäämässä meille pysyviksi asukeiksi, vaan osalle olemme vain välietappi, jossa levähtää ja kuntoutua ennen matkaa uuteen kotiin.  

Oman lauman lisäksi meillä majailee juuri nyt joulukylässä olevat siskonperheen sfinksit Nakki ja Ilo, hoitofretti Kirby sekä kääpiörotta Erikan kaksi tytärtä, jotka lähtevät uuteen kotiinsa huomenna.

Kotona alkaa olla sen verran monta vanhusta, että odotan pienellä pelolla, mitä tuleva puolivuotinen tuo tullessaan. Mutta toivotaan ettei kuolinilmoitusten aika tule vielä. Sen sijaan on varsin mahdollista, että meille on saapumassa uusia tulokkaita seuraavaan katsaukseen mennessä. Sitä kuitenkin vielä odotellaan, koskevatko perheenlisäysuutiset taas bunkkeria ja rottalaa. Frettien osalta en ole valitettavasti ensivuodenkaan osalta yhdessäkään pentujonossa, sillä en usko, että Löllö jaksaisi nykyisessä kunnossaan enää pentufrettejä. Sillä vaikka Löllö on muuten hyvävointinen, hän on viime kuukausien aikana käynyt selvästi aiempaa hitaammaksi ja kömpelömmäksi.  

Nakki & Mauno

Karvakaverit


Fretit

Nutella, 7v7kk21pv, 845g (775g, tammikuu 2025 910g)

Hattara, 3v6kk18pv 1245g (905g, tammikuu 2025 1210g)

Notte 2v8kk22pv 1795g (1395g, tammikuu 2025 1940g)

Sera 2v8kk22pv 1250g (1060g, tammikuu 2025 1210g)

Mymski 2v6kk26pv 910g (665g, tammikuu 2025 960g)


Kissat

Löllö, 14v7kk24pv, 4,64kg (3,90kg) 

Aino, 6v10kk12pv, 3,33kg (3,23kg)

Mauno, 6v6kk16pv, 5,19kg (4,94kg)

 

Aamu <3

Kääpiörotat

Pihlaja 2v9kk15pv, 150g (162g)

Torvis 2v6kk3pv, 147g (143g)

Suppis 2v2kk17pv, 177g (175g)

Tähti 1v6kk18pv, 175g (162g)

Hanski 10kk9pv, 134g (128g)

Kasi 9kk1pv, 117g (103g)

Usva 9kk1pv, 132g (103g)

Erika 7kk14pv, 134g (71g)

Aamu 2kk21pv 94g

Kajo 1kk26pv 80g

Wanda 1kk18pv 76g

Domino 1kk18pv 71g

 

Pikkusiilitanrekki

Simo 4v6kk16pv, - (208g, tammikuu 2025 154g)

 

Afrikkalainen kääpiösiili

Nuttu 10kk7pv, 550g (383g)

 

Nutun punnitus

Matelijabunkkerin väki

 

Matelijahuon tänään

Käärmeet

1.2 Python regius kuningaspyton "Batman", "Pamela" & "Selina"

1.1 Boa constrictor kuningasboa "Valtu" & "Alma"

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos"

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi"

3.2 Pantherophis guttatus viljakäärme ”Ice”, "Mini", "Karamelli-Kalkaros", "Hani" & ”Karkki”

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata"

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos"

1.0 Xenodon pulcher tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri"

1.0 Atheris squamigera afrikkalainen pensaskyy "Speedy"

0.1 Lampropeltis californiae kalifornian kuningaskäärme "Pepi"

0.1 Epicrates cenchria brasilian sateenkaariboa "Alias"


Liskot

1.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko ”Yondu” & "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris surugekko

0.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis"

1.2 Eublepharis macularius leopardigekko ”Pinkie Pie”, ”Pipari” & "Zola"

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro"

1.0 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti" 1235g (895g)

1.0 Pocona vitticeps parta-agama "Luci" 435g (435g)

1.0 Rhacodactylus auriculatus gargoyle gekko "Kilroy"

Aino & Luci
 

Sammakkoeläimet

6.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko

0.0.2 Dendrobates tinctorius azureus sininuolimyrkkysammakko "Blue" & "Beta"

0.0.6 Epipedobates anthonyi namunuolimyrkkysammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii meksikon punapolvi "Lotta-Päivi"

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley"

0.1 Pterinochilus murinus usambaran paviaanitarantula "Mörrimöykky"

0.1 Psalmopoeus irminia Venezuelan suntiger "Tikru"

0.1 Lasiodora parahybana brasilian lohenpunainen tarantula "Kolossi"

0.1 Brachypelma boehmei meksikon tulijalka "Jalapeno"

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' kiharakarvatarantula "BonusBonus"

1.0 Hasarius adansoni "Pomppo"

 

Kalat

0.0.4 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.5 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.1 Megalechis thoracata haarniskamonni

0.0.2 Rasbora sp.

0.0.1 Platydoras costatus juovaokamonni "Ahti"

0.0.1 Zebrasoma flavescens keltavälskäri "Pasi"

0.0.1 Paracanthurus hepatus palettivälskäri "Dori"

0.0.1 Sphaeramia nematoptera pyjamakala "Bulldog"

0.0.1 Siganus vulpinus kettukala "Kettis"

0.0.1 Pseudochromis fridmani lilakeijuahven "Keijo"

0.0.2 Amphiprioninae ocellaris klovnikala "Nemot"

0.0.7 Chromis viridis viherneitokala

0.0.5 Chrysiptera springeri springerin neitokala

0.0.1 okamonni Poseidon

 

Selkärangattomat ei-hämähäkit

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellionides pruinosus "orange"

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka 

0.0.2 erakkorapu 

Armadillidium maculatum

0.0.4 Archispirostreptus gigas afrikan jättiläistuhatjalkainen 

Porcellio laevis 

Chicobolus spinigerus

Spirobolus caudulanus 

 

Kilpikonnat

0.1 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Donatella" (980g)

 


Solmuja langanpäihin

keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Osasta näistä voi tulla myöhemmin kokonaan omiakin postauksia, mutta vastataan näihin nyt alkuun näin lyhyemmin. Kuvapuoli hoidetaan Maunospämmillä, koska olen ollut laiska kuvaamaan (osa kuvista Jussin ja siskoni miehen ottamia).


"No Mauno tietty, miten Maunon vatsa voi? Saako Mauno mitään herkkuja?"

Maunolla on ollut nyt taas vähän enemmän oksentelua, ja Mauno on saanut erikoisruokiensa lisäksi vähän pakastekuivattuja kananameja, sekä pienen nokareen tahnanamia aina iltalääkkeensä kanssa. Kananamit vaikuttivat alkuun sopivan, mutta nyt on taas harkinnasa, jättääkö namit taas ihan kokonaan pois, ja katsoo rauhoittuuko tilanne sillä. Vai varataanko kontrolliultraa siltä varalta, että lääkitystä pitäisi taas säätää. Tällä hetkellä Maunolla menee ruokavalion lisäksi vain Resolor-lääkitys kerran päivässä.  

 


"Biopohjan kuulumiset ja kokemukset (se käynyt selväksi, että hyviä ovat!)"

Kääpiörottien biopohja on ollut kohta käytössä kolme kuukautta. Ensimmäisen kuukauden kohdalla meillä oli pientä ongelmaa pohjan tunkkaisuuden kanssa, kun pohjalle päätyi jyviä yms. rottien heitteleminä, eikä meillä ollut vielä tarpeeksi talkkareita estämään niiden homehtumista kosteassa maaperässä. Tästä päästiin kuitenkin yli poistamalla likaantuneet kohdat, ja odottamalla talkkarikannan vahvistumista. Nyt tätä ei ole tarvinnut enää tehdä, vaan siirat, hyppikset ja lierot ovat olleet tehtäviensä tasalla. 

Rotat ovat kaivelusta yhä innoissaan, ja viettävät yhä paljon aikaa kaivamalla tunneleita.  

Matelijahuoneen puolella biopohjiin on sielä lisätty aiempaa enemmän myös tomentosa-siiroja ja hyppyhäntäisiä, kun sain niitä todella hyvän kannan matelijamessuilta tuhatjalkaisten mukana.

 


 "Uuden Viisikon kuulumiset (sitten kun aika on sille sopiva) ja ehkä enemmänkin hädänalaisten rescue-eläinten kuntouttamisesta."

Uuden viisikon kohdalla alan olla optimistinen sen suhteen, että kaikilla viidellä on hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin. Kaikki ovat alkaneet syömään hyvin, ja jokaisella suoli on toiminut useamman kerran. Piparin silmät ovat jo selvästi paremmat kuin hänen saapuessaan.

Kahdelle parempikuntoiselle (toinen viljakäärmeistä ja toinen leopardigekoista) saattaa olla tiedossa uudet kodit, mutta kummankaan muuttopäivää ei ole vielä lukittu. Kaksi muuta liskoa (toinen leopardigekoista ja madagaskarin päivägekko) jäävät varmuudella meille. Toisen viljakäärmeen kohdalla asiaa mietitään sitten kun hän alkaa olla paremmassa massassa.  

Tällä hetkellä näyttää siltä, että muut voivat mahdollisesti kuntoutua jopa täysin, mutta madagaskarin päivägekon lantion mutka, joka on mahdollisesti seurausta murtumasta, tuskin tulee parantumaan ikinä täysin. Tämä ei kuitenkaan tunnu vaikuttavan liskon liikkumiseen, aktiivisuuteen eikä suolen toimintaan, joten en usko että se tulee merkittävästi vaikuttamaan hänen elämäänsä.

Paremmassa massassa oleva leopardigekko panttasi alkuun ulostamista, niin ehdin jo huolestua, onko osa pyöreydestä seurausta esimerkiksi pohjahiekan syömisestä. Nyt hän on kuitenkin ulostanut jo useamman kerran, eikä ulosteen seassa näy merkkejä hiekasta.  

 


"Tekniikkapostaus (hyvin yleisluontoinen!) kaikista kummista vempeleistä, mitä teillä tarvitaan, esim. tuo eilinen nostopumppu oli vain pieniä tavallisia akvaarioita omistaneelle harrastuskäytössä tuntematon kapine."

Valtaosa meidän terraarioista pelittää hyvin yksinkertaisella kattauksella, eli vähän lajista riippuen yleisvalaistus ja tarvittaessa uv-valaistus, jotka toimivat ajastimella. Enemmän lämpöä vaativilla tyypeillä siihen sitten lisäksi lämpölamppu tai matto. Muutamiin terraarioihin on kytketty kastelujärjestelmä ja yhdestä löytyy pienellä nostopumpulla toimiva vesiputous.

Makeanveden akvaariossa on valaisimet, lämmitin ja ulkosuodatin. Kiinankellosammakoiden akvaterraariossa sisäsuodatin ja valaistus.

Afrikkalaisella kääpiösiilillä ja pikkusiilitanrekilla on yleisvalaistukset ja lämpölamput.

Merivesiallas on sitten talouden teknologiahirvitys, josta löytyy ainakin valaistus, vettä sekoittavat streamerit, vettä ylä- ja ala-altaan välillä kierrättävä tehokas nostopumppu, annostelupumput tarvittaville ravintoliuoksille, leväreaktori, vaahdotin, korvausvesijärjestelmä sekä näitä valvova allastietokone. Merivesialtaasta löytyy myös ruokinta-automaatti. Näiden käyttöön ja huoltoon perehtyminen on itselläni yhä työn alla.  

 


 "My Day -tyyppinen työpäivästäsi (jos sellaista on mahdollista/soveliasta toteuttaa), mitä kaikkea tavallisella klinikalla tehdään ja millaisia potilaita teillä käy?"

Tätä en pystyisi toteuttamaan ainakaan my day -tyyppisenä, sillä en halua, että potilaat voisivat olla edes välillisesti tunnistettavissa postauksesta, mihin on aina olemassa riski, kun useampi kuitenkin tietää, millä klinikalla keikkailen. Yleisellä tasolla taas on vaikeampi kuvailla sellaista kaikkein tyypillisintä päivää, kun tähän vaikuttaa hyvin paljon mihin työvuoroon menee ja kenen eläinlääkärin työparina on, vai onko kyseessä sellainen työpäivä, jolloin ei ole kenenkään yhden lääkärin parina.

Meillä käy töissä pääosin koiria ja kissoja, eksoja ei välttämättä edes viikottain. Tyypillisin potilas vaihtelee vähän eläinlääkärin mukaan, osalla on huomattavasti enemmän korva- ja ihopotilaita, osalla sisätautipotilaita, jotkut tekevät enimmäkseen hammastoimenpiteitä ja leikkauksia, toisille taas tulee enemmän akuuttipotilaita. Ja hoitajan päivä menee sitten eläinlääkärin potilaiden mukaan. Korva-/ihotautiellin kanssa esimerkiksi putsaillaan korvia ja ajellaan karvoja ihottuma-alueilta, jotta niitä on helpompi pitää puhtaana. Sisätautiellien kanssa otetaan esimerkiksi verinäytteitä ja ajetaan niitä labrassa sekä toimitaan kiinnipitäjänä ultraäänitutkimuksissa. Hammasellien kanssa valvotaan anestesioita, puhdistetaan hammaskiveä, valvotaan heräämisiä ja pidetään huolta hammashuoneen siivouksista. Leikkauksissa valmistellaan potilaat leikkauspöydälle, valvotaan anestesioita ja heräämisiä, sekä pidetään huolta leikkausalin siisteydestä. Akuuttien kanssa tehdään esimerkiksi tassusiteitä kynsipoistojen jälkeen tai otetaan röntgenkuvia. Vähän kaikissa vastaillaan välissä sähköposteihin/puheluihin, pyöritetään pyykkiä ja tehdään välinehuoltoa. Joskus osuu myös kassavuoroja, jolloin hoidetaan potilaiden sisäänkirjaukset ja laskutukset, myydään ruokia, sekä vastataan puheluihin ja sähköpostiin. Pääosin meillä on kuitenkin klinikalla erikseen aspahenkilöt hoitamassa kassaa.

Avausvuorossa töihin tullessa käynnistellään tietokoneet, tarkistetaan peruutukset, avataan potilashuoneet ja ulko-ovet. Iltavuorosta lähtiessä taas katsotaan kaikki pois päältä. 

Kajo & Aamu <3

Bonuksena tässä teille kääpiörottajengin uusimmat jäsenet Aamu ja Kajo. He muuttivat meille tänään (eilisen puolella...) samalla kun Erikan mineistä ensimmäiset lähtivät, joten heistä kukaan ei luonnollisesti osannut kysellä vielä mitään. Etenkään kun vain Aamun piti tulla meille, mutta Saija kysyi tänään, enkö haluaisi Kajoa myös. Ja mikä minä olisin ollut sanomaan ei noin kauniille neidille. 

Avoimia langanpäitä?

maanantai 29. joulukuuta 2025

Heitetäämpä pallo vuosiyhteenvedon osalta osin teille lukijoille. Onko blogissa vuoden mittaan noussut esille tarinoita, mitkä ovat jääneet kesken? Postauksia, jotka ovat herättäneet kysymyksiä, joihin seuraavat postaukset eivät olekaan vastanneet, kun on taas hypätty kokonaan eri aiheeseen? Päättelemättä jääneitä langanpäitä jutuista, joiden loppuratkaisun haluaisitte kuulla ennenkuin vuosi on paketissa (tai ainakin pian vuoden vaihteen jälkeen, riippuen miten ehdin näitä päivitellä)?


Kommenttikenttä on vapaa! 

Voihan Hannes

sunnuntai 28. joulukuuta 2025

Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että selvisimme Hannes-myrskystä isommitta vahingoitta. Toki se jää vielä nähtäväksi, kuinka paljon haittaa Hannekseen liittyvästä pienestä vauriosta vielä aiheutuu. Puut huojuivat ja liesituuletin humisi koko illan, mutta ainakaan vielä puita ei olla löydetty vääriin paikkoihin kaatuneena. Sen sijaan myrsky katkaisi sähköt kahdesti noin viideksi minuutiksi kerrallaan, mikä on sikäli kohtuullisen mitätöntä, ottaen huomioon että illan mittaan yhdessä kohtaa katsoessa sähköttä oli kerralla lähes 170 000 kotitaloutta. 

Kuitenkin ensimmäinen näistä katkoksista sai merivesialtaan nostopumpun moottorin lavan katkeamaan.Varmasti kyseessä on ollut vahinko, joka on vain odottanut tapahtumistaan, koska ellei lapa olisi ollut valmiiksi heikentynyt tai nostopumppuun ajautunut jotain kiveä tms., tuskin pelkkä sähkökatko olisi saanut saanut osaa rikkoutumaan. Mutta nyt yhtäkkinen sammuminen ja nopea uudelleen käynnistys oli selvästi se viimeinen niitti, joka rikkoi kamelin selän - tai tässä tapauksessa nostopumpun moottorin lavan. Meidän altaassa on myös sellainen hauska suunnittelun kukkanen, että merivesialtaan ala-allas on mitoitettu liian pieneksi, joten nostopumpun toiminnan estyessä altaan kaatokulma ei mahdu tyhjentymään ala-altaaseen, vaan ala-allas tulvii yli. Eli ennen nostopumpun tilan tarkempaa selvittelyä Jussi pääsi taas kuivaamaan bunkkerin lattioita. Ja nimenomaan Jussi, koska tässä kohtaa minä vielä nukuin yläkerrassa autuaan tietämättömän kaikesta tästä.

Toki sekin on mahdollista, että lapa on katkennut jo aiemmin, mutta pumpun ollessa jatkuvassa toiminnassa, se on pystynyt vielä toimimaan vajaallakin lavalla. Mutta sammumisen ja uudelleenkäynnitymisen jälkeen pumppu ei ole enää pystynyt käynnistymään normaalisti ja ilmaamaan itseään viallisen osan kera.  


Nyt Jussi vetäytyi hetkeksi takaisin nukkumaan ja sitten kun maailma herää tähän päivään alkaa sen selvittely, onko kyseiseen pumppuun saatavilla varaosia, ja jos ei, mistä kyseiseen altaaseen saadaan uusi nostopumppu. Ja koska on enemmän kuin todennäköistä, ettei kyseistä varaosaa löydy välttämättä Turusta (etenkään sunnuntaipäivänä), alkaa seuraavaksi sen selvittely, millä allas pidetään hengissä ja toimintakykyisenä siihen asti, että nostopumppu saadaan korjattua.

Nyt saa pitää peukkuja, että uusi osa löytyy helposti ja nopeasti. Iso plussa siitä, jos tämä tapahtuisi myös edullisesti.    

Joulukuulumisia

perjantai 26. joulukuuta 2025

Maailma ei tänäkään vuonna valmistunut jouluksi. Sauna ja uuni jäivät pesemättä ja lattia moppaamatta, mutta joulu tuli silti. Viime viikolla elettiin hetki jännityksessä, ehtivätkö kaikki jouluvieraat parantua jouluksi, mutta onneksi ehtivät. Ihmisvieraiden lisäksi vierasjoukkoon kuuluvat taas tänä vuonna siskonperheen sfinksikissat Nakki ja Ilo. En myöskään ollut ehtinyt/jaksanut valmistella etukäteen jouluista lemmikkikuvaa jaettavaksi hyvän joulun toivotuksena, joten nappasin kuvan Maunosta kuusen edessä. Aattona sitten vähän huvitti, kun facebook-muistoissa nousi esille edellisvuosien jouluntoivotukset. Mauno on ollut näemmä koko elämänsä minun luottotyyppini näissä viime hetken jouluposeerauksissa.  


Jouluna on pelattu paljon lautapelejä ja saunottu useampaan kertaan. Sekä syöty jouluruokia. Muista eläimistä on ollut vähän epistä, että vain rotat ovat päässeet maistelemaan jouluruokia. Muiden osalta joulu ei ole tuonut suuria muutoksia ruokavalioon. Etenkin kissojen kohdalla Maunon IBD kun on vaikuttanut vähän kaikkien namittamiseen, kun yhdelle ei voi antaa. Mutta avattiin kuitenkin aattona uusi hiirilelu paketista.  

Mauno tuuraa Timoa RollPlayerissä

Fretit ovat täydessä talvimoodissa mummoa lukuunottamatta, minkä myötä mummo on tällä hetkellä meidän aktiivisin fretti. Siinä missä nuoriso lähinnä kääntää kylkeä talvipuuhkissaan, mummo koittaa kovasti opettaa kaikille, mistä lohitahna löytyy ja kenen suuhun sitä sopisi laittaa.  

Sisarusten tytöt mummon namikoulussa

Aloitin viime viikolla kirjoittamaan auki, miten meillä onnistuttiin 25 tavoitteessa vuodelle 2025. Useammassa ei onnistuttu, joten kirjoitusmotivaatio tyssäsi vähän siihen. Joten voi olla, ettei sitä julkaisua tule. Tai ehkä se tulee joskus ensivuoden puolella. Samalla mietin, haluanko asettaa uudet tavoitteet vuodelle 2026, ja totesin että todennäköisesti en. Juuri nyt vuosi tuntuu liian pitkältä ajalta ajatella eteenpäin, vaikka se tuleekin todennäköisesti menemään taas silmänräpäyksessä. Joten tällä kertaa haluan vain katsoa mihin se menee ja mihin se meitä vie. 

Ilo auttaa kasaamaan Jussin lahjan

Rotille oli oma joulukalenteri Tierran lemmikkipuodista ja viimeisimpään Zooplus-tilaukseen tuli otettua kissoille ja freteille uusi lelu. Muuten meillä ei tänä vuonna lahjottu lemmikeitä. He ovat kuitenkin saaneet taas pitkin vuotta kaikkea, vaikka kuinka vannoin, että tänä vuonna kenellekään ei hankita mitään ylimääräistä. Itsekään en tänä vuonna odottanut paketteja, sillä sain osan lahjoistani jo etukäteen. Pari lahjaa pääsi kuitenkin yllättämään täysin, kuten tonttupostina saadut tarrat ja magneetit, siskon perheeltä lempisuklaan kera saatu aivan ihana siskon anopin kutoma pitkä villatakki sekä hierontalahjakortti. Ja vaikka oli kiva myös yllättyä, voin sanoa rakastavani myös noita ei-yllätyksellisiä lahjoja, kuten äidin joulurahalla hankittua bambuyöpaitaa ja palapelejä, sekä Jussin minulle hankkimaa kuningasboavauvaa Valtua. Vaikka aina välillä vitsailenkin, kuinka minua ei yhtään haittaisi fretinpentu kuusen alla, niin että voisin sanoa sen olevan joulupukilta, jos Jussi kysyy asiasta. Niin meilläkin on kuitenkin jo valmiiksi niin paljon hoivavastuita, että ehkä lemmikkilahjana tämmöinen itse valittu tyyppi, jonka Jussi sitten lahjana maksoi on parempi. 

Löllö pyytää masurapsuja

Osa jouluvieraista lähtee vasta ensivuoden puolella, joten loppuvuosi kulunee samoissa merkeissä kuin tämäkin viikko. Nyt on hetken hiljaista, kun muut lähtivät shoppailemaan Myllyyn ja minä jäin kotiin kirjoittamaan tätä, ja laittamaan paikkoja kuntoon tänään saapuvalle hoitofretille.  

Yleensä Mauno on kuusen alla, sillä Mauno on lahja kaikille. Mutta kyllä kuuseen kiipeämistäkin piti vähän kokeilla.

 

Hienoa haurasta aikaa

keskiviikko 17. joulukuuta 2025

Meillä on tällä hetkellä kaikki hyvin. Ja samaan aikaan elämme erittäin haastavaa aikaa. Meillä on suuri onni siitä, että olemme saaneet pitää kolme aivan erityisen mahtavaa tyyppiä luonamme vanhoiksi, ja valtava onni siitä, että he ovat täällä yhä. Mutta samalla ääretön haaste siinä, että osaisi rauhoittaa mielen tänne, tähän hetkeen, heidän luokseen. Ja se haaste käy sitä suuremmaksi, mitä useampia vanhuuden merkkejä tulee näkyviin.

Menettämisen pelko nostaa päätään.

Suru siitä, mikä on edessä. 

Voimattomuus sen edessä, että hiekka tiimalasissa käy vähiin.

Ne tahtovat kaikki nostaa päätään, vaikka sitä on niin monet kerrat nähnyt, ettei ennalta sureminen auta mitään. Me emme tiedä, paljonko meillä on päiviä jäljellä. Järjellä tiedän, että tässä kohtaa viikot ja kuukaudet alkavat olla ehkä todennäköisempiä kuin vuodet. Kuitenkin etenkin parin kohdalla vuosi tai ehkä parikin ovat yhtä mahdollisia kuin päivät.

Me emme myöskään tiedä, onko kukaan näistä kolmesta meidän seuraava lähtijä. Tiedän, että Löllöstä, Nutellasta ja Pihlajasta on tullut vanhoja, eikä Torviskaan tule kaukana perästä. Kuitenkin tiesin sen jo ennen Petterin ja Naavan kuolemaa, kuolemaa jota en heidän kohdalla osannut vielä pelätä. Tiesin sen jo ennenkuin hain meidän rescue-viisikon ja aloin pelätä heidän toipumisensa puolesta (mikä näyttää nyt erittäin mahdolliselta). 

Löllöstä on tullut vuoden sisään selvästi kankeampi ja mukavuudenhaluisempi. Löllö nukkuu enemmän, eikä jaksa enää aina hakeutua seuroihin. Silloin kun hän jaksaa, hän on vielä vaativampi rapsutusten suhteen kuin aiemmin - pitäähän pappa-kissalla olla oikeuksia. On hetkiä, jolloin Löllön on vaikea päästä porttien yli tai hän ei halua hypätä sohvalle. Silti Löllö yhä myös leikkii, saa kakkahepuleita ja pesee Maunoa ja on Maunon pestävänä. Kaikesta näkee, ettei vielä ole aika, mutta että olemme siirtyneet eri vaiheeseen kuin missä olimme vuosi sitten.

Nutellaa ei vielä ikä hidasta, ja hän on oikeastaan joissain asioissa jopa levottamampi kuin nuorempana. Nutsku ei joutaisi olla yhtään jumissa vain siksi, että nuorisokin tarvitsee muka jotain oikeuksia. Nutella myös juoksee rappuset nopeammin mitä minä ehdin kaivaa kameraa esille. Silti nyt on ensimmäinen vuosi, kun mummo ei ole tehnyt kunnon talviturkkia. Sen lisäksi hänen lihasmassa on alkanut selvästi hävitä, mikä saa mummon näyttämään pienemmältä kuin koskaan. Nutellan ratkaisu ongelmaan olisi namien lisääminen.

Pihlaja on nyt 2v9kk ja kaivelee yhä tunneleita siinä missä nuoremmatkin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ulkoisesti Torvis tuntuu alkaneen mummoutua Pihlajaa nopeammin. Torviksellakin tulee tässä kuussa täyteen 2,5 vuotta. Pihlaja rakastaa rapsutuksia ja huomiota, ja ihan viime aikoina hän tuntuu tulleen aiempaa persommiksi niiden suhteen, ja hän tuntuu välistä jopa närkästyvän, jos häntä ollaan nostamassa takaisin häkkiin kesken paijausten. Kuitenkin Saija sanoi nähneensä hänen hengityksessä hetkittäin pientä pumppausta, mikä voisi viitata sydämen heikkenemiseen. Itse en pysty tai halua nähdä sitä vielä ainakaan mitenkään selkeänä.  

Tiedän, että nyt olisi tärkeämpää kuin koskaan unohtaa tulevaisuus ja keskittyä siihen mitä on nyt. Unohtaa pelko, ja avata sydän kaikelle sille rakkaudelle ja näiden tyyppien ihmeellisyydelle, mistä saamme nyt nauttia. Koska en kuitenkaan voi itkeä yhtään niistä itkuista valmiiksi, vaikka itkisin ja stressaisin nyt kuinka. Eikä etukäteen murehtiminen voi tuoda päiviä yhtään lisää, se vain käyttää niitä sellaiseen, minkä ehtii aivan hyvin tehdä sitten kun sen aika on.

Vaikka olemme tänäkin vuonna menettäneet monta tyyppiä, osa heistä on vienyt isomman palan mennessään kuin toiset. Kaikkien kanssa välit kun eivät vain rakennu yhtä läheisiksi kuin toisten. Ruttu on yksi isoimman palan vieneistä, ja hänen osaltaan meillä on enää muistot ja kaipaus.

Löllö, Nutsku ja Pihlaja ovat spesiaalityyppejä, joiden kanssa voimme vielä rakentaa uusia muistoja. Ehkä hetken. Ehkä pidempään.

Löllö sai juuri viimeisimmän Solensia-pistoksensa ja nyt taas jännitetään, mitä parin päivän päästä tapahtuu. Että olisiko edes osa kankeudesta taas sitä, että edellisestä pistoksesta alkoi olla taas aika. Että nyt kun pistos taas uusittiin, lähteekö papalta taas pari vuotta jouluksi. Toivotaan niin.

Ja koitetaan välttää ajattelemasta, että kumpa saisimme vielä yhden joulun tyyppien kanssa. Vaikka olen aina ollut jouluiminen, tässä kohtaa joululla ei ole mitään väliä. Kaikki päivät jotka saamme ovat yhtä spesiaaleja, ja toivon, että niitä tulisi vielä monta. Mielellään se joulukin. Vielä mieluummin parikin, vaikka en tiedä uskallanko edes toivoa sitä. Mutta toivomista enemmän koitan rauhoittaa pääni tähän hetkeen.

Yhä uudelleen aina kun se karkaa. Ja se tulee karkaamaan toivottavasti vielä monet kerrat.

Sillä se tulee karkaamaan niin kauan kuin tyypit ovat vielä täällä.

Mutta toivottavasti se myös ehtii palaamaan hetkeen vielä monet kerrat. 

  

Uusia tulokkaita

lauantai 13. joulukuuta 2025

Silloin kun meillä some hiljenee, se tarkoittaa yleensä kotona kaikkea muuta. Tämän viikon isoin projekti sai alkunsa maanantaisesta puhelinsoitosta, joka koski kahta leopardigekkoa, kahta viljakäärmettä ja madagaskarin päivägekkoa, jotka tarvitsivat nopeasti uuden sijoituspaikan. Siinä kohtaa kello oli kuitenkin jo niin paljon, että emme saaneet noutoa järjestymään heti maanantaille, ja Jussilla oli tiistaina sukulaisen perunkirjoitus. Joten porukka käytiin hakemassa keskiviikkona. En vielä maanantaina isommin tentannut tyypeistä, koska ajattelin että iät ja muut tyypeistä on tiedossa olevat seikat ehtii kysellä sitten haettaessakin. Tässä kohtaa kun ne eivät olleet olennaisia tietoja sen kannalta, pystyisimmekö majoittamaan tyypit tarpeeksi nopealla aikataululla. Maanantaina sain ennakkotiedon että osa tyypeistä voi olla vähän laihassa kunnossa.  

Koko viisikko <3

Keskiviikko alkoi sitten valvontaeläinlääkärin soitolla, kun valvontaeläinlääkäri varmisti, pitikö hänen saamansa tieto siitä, että ollaan menossa hakemaan tällaisia tyyppejä paikkansa. Vahvistin tiedon, ja tässä kohtaa alkoi sitten varautua siihen onko vastassa jotain muutakin kuin lievää laihuutta, kun eläimistä oli tehty ilmoituskin. Itse kun ei tässä kohtaa tiennyt vielä juuri muuta kuin lajit, lukumäärät ja viimeisen noutopäivän. 

Tyypit majoitettiin toistaiseksi kerrostaloon takkahuoneeseen

Hakiessa sitten paljastui että eläinten hoidosta oli ollut epäselvyyttä, ja sen myötä eläimet olivat olleet tyhjässä asunnossa mahdollisesti useamman kuukaudenkin ilman hoitoa. Meidän hakiessa eläimiä paikalla oli eläinten omistaja ja asunnon uuden vuokralaisen kumppani. Sitä henkilöä jonka hoidossa eläinten olisi pitänyt olla emme tavanneet. Valvontaeläinlääkäri oli käynyt kartoittamassa tilannetta jo aiemmin päivällä, joten me keskityimme siihen, mihin olimme lupautuneetkin, eli hakemaan eläimet turvaan. 

Piparin silmän tilanne paljastui kun vanha nahka alkoi irtoamaan

Eläimistä neljä oli merkittävästi alipainoisia, ja yhdellä oli lisäksi nahanluontiongelmia. Kun saimme kotona liuotettua vanhoja nahkoja tämän leoskin päältä, paljastui siltä naamasta myös mahdollinen palovamma ja silmätulehdus oikeasta silmästä. Tämä tyyppi sai nimekseen Pipari, ja hänellä on nyt antibioottisilmätippakuuri käynnissä neljä kertaa päivässä, jonka lisäksi silmää huuhdellaan ja putsaillaan aina ennen lääkitsemistä. Onneksi Pipari on helppo käsiteltävä, mikä helpottaa myös hoitamista huomattavasti. Piparin kohdalla ilmoitin myös heti kättelyssä, että koska meillä on foster failure prosentti muutenkin varmaan yli yhdeksänkymmentä, voin ilmoittaa heti, että jos Pipari selviää tästä, niin hän on ainakin niin jäämässä. Sama sovittiin myös paperittoman madagaskarin päivägekon suhteen, sillä madan paperit ovat päätyneet muutossa jonnekin, josta edellinen omistaja ei ole niitä löytänyt. Muiden kohdalla tilanteesta keskustellaan ensivuonna, kun nähdään miten tyypit ovat kuntoutuneet. Ainoastaan toinen viljiksistä saattaa lähteä sitä ennen, kun se kaveri joka minulle näistä alunperin soitti ilmoitti heti maanantaina että voisi olla kiinnostunut itse tarjoamaan sille kodin, vaikka näiden tyyppien noutoaikataulu tuli hänelle vähän nopeasti. 

Pinkie Pieksi nimetty poitsu oli muihin nähden päällisin puolin selvästi parempikuntoisen oloinen

Jussi vähän jännittää, mahtavatko kaikki lopulta jäädä tänne. Minä vielä vähän jännitän, mahtavatko kaikki viisi jäädä henkiin. Kaikki on kuitenkin jo saatu syömään, ja syömisen ja nesteytyksen myötä piristyneet sen verran, että olen kuitenkin jo huomattavasti luottavaisempi asian suhteen kuin olin keskiviikkona.  

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI