Joulukuulumisia

Maailma ei tänäkään vuonna valmistunut jouluksi. Sauna ja uuni jäivät pesemättä ja lattia moppaamatta, mutta joulu tuli silti. Viime viikolla elettiin hetki jännityksessä, ehtivätkö kaikki jouluvieraat parantua jouluksi, mutta onneksi ehtivät. Ihmisvieraiden lisäksi vierasjoukkoon kuuluvat taas tänä vuonna siskonperheen sfinksikissat Nakki ja Ilo. En myöskään ollut ehtinyt/jaksanut valmistella etukäteen jouluista lemmikkikuvaa jaettavaksi hyvän joulun toivotuksena, joten nappasin kuvan Maunosta kuusen edessä. Aattona sitten vähän huvitti, kun facebook-muistoissa nousi esille edellisvuosien jouluntoivotukset. Mauno on ollut näemmä koko elämänsä minun luottotyyppini näissä viime hetken jouluposeerauksissa.  

Jouluna on pelattu paljon lautapelejä ja saunottu useampaan kertaan. Sekä syöty jouluruokia. Muista eläimistä on ollut vähän epistä, että vain rotat ovat päässeet maistelemaan jouluruokia. Muiden osalta joulu ei ole tuonut suuria muutoksia ruokavalioon. Etenkin kissojen kohdalla Maunon IBD kun on vaikuttanut vähän kaikkien namittamiseen, kun yhdelle ei voi antaa. Mutta avattiin kuitenkin aattona uusi hiirilelu paketista.  

Mauno tuuraa Timoa RollPlayerissä

Fretit ovat täydessä talvimoodissa mummoa lukuunottamatta, minkä myötä mummo on tällä hetkellä meidän aktiivisin fretti. Siinä missä nuoriso lähinnä kääntää kylkeä talvipuuhkissaan, mummo koittaa kovasti opettaa kaikille, mistä lohitahna löytyy ja kenen suuhun sitä sopisi laittaa.  

Sisarusten tytöt mummon namikoulussa

Aloitin viime viikolla kirjoittamaan auki, miten meillä onnistuttiin 25 tavoitteessa vuodelle 2025. Useammassa ei onnistuttu, joten kirjoitusmotivaatio tyssäsi vähän siihen. Joten voi olla, ettei sitä julkaisua tule. Tai ehkä se tulee joskus ensivuoden puolella. Samalla mietin, haluanko asettaa uudet tavoitteet vuodelle 2026, ja totesin että todennäköisesti en. Juuri nyt vuosi tuntuu liian pitkältä ajalta ajatella eteenpäin, vaikka se tuleekin todennäköisesti menemään taas silmänräpäyksessä. Joten tällä kertaa haluan vain katsoa mihin se menee ja mihin se meitä vie. 

Ilo auttaa kasaamaan Jussin lahjan

Rotille oli oma joulukalenteri Tierran lemmikkipuodista ja viimeisimpään Zooplus-tilaukseen tuli otettua kissoille ja freteille uusi lelu. Muuten meillä ei tänä vuonna lahjottu lemmikeitä. He ovat kuitenkin saaneet taas pitkin vuotta kaikkea, vaikka kuinka vannoin, että tänä vuonna kenellekään ei hankita mitään ylimääräistä. Itsekään en tänä vuonna odottanut paketteja, sillä sain osan lahjoistani jo etukäteen. Pari lahjaa pääsi kuitenkin yllättämään täysin, kuten tonttupostina saadut tarrat ja magneetit, siskon perheeltä lempisuklaan kera saatu aivan ihana siskon anopin kutoma pitkä villatakki sekä hierontalahjakortti. Ja vaikka oli kiva myös yllättyä, voin sanoa rakastavani myös noita ei-yllätyksellisiä lahjoja, kuten äidin joulurahalla hankittua bambuyöpaitaa ja palapelejä, sekä Jussin minulle hankkimaa kuningasboavauvaa Valtua. Vaikka aina välillä vitsailenkin, kuinka minua ei yhtään haittaisi fretinpentu kuusen alla, niin että voisin sanoa sen olevan joulupukilta, jos Jussi kysyy asiasta. Niin meilläkin on kuitenkin jo valmiiksi niin paljon hoivavastuita, että ehkä lemmikkilahjana tämmöinen itse valittu tyyppi, jonka Jussi sitten lahjana maksoi on parempi. 

Löllö pyytää masurapsuja

Osa jouluvieraista lähtee vasta ensivuoden puolella, joten loppuvuosi kulunee samoissa merkeissä kuin tämäkin viikko. Nyt on hetken hiljaista, kun muut lähtivät shoppailemaan Myllyyn ja minä jäin kotiin kirjoittamaan tätä, ja laittamaan paikkoja kuntoon tänään saapuvalle hoitofretille.  

Yleensä Mauno on kuusen alla, sillä Mauno on lahja kaikille. Mutta kyllä kuuseen kiipeämistäkin piti vähän kokeilla.