Toivepostaus: Miina ja Sasu

Tuija kyseli edellisen postauksen kommenteissa, millaisia tyyppejä näistä meidän pennuista on kuoriutunut, nyt kun ovat kunnolla kotiutuneet. Ja onhan se niin, että vaikka tyypit ovat olleet syntymästään asti yhdessä, ja jakaneet aina kaiken, on kumpikin heistä varsin omanlaisensa persoona. 

Kirjojen lukeminen on raskasta

Miina on pennuista itsenäisempi. Norskimaiseen tyyliin hänkin rakastaa olla seuroissa ja sielä missä tapahtuu, mutta selvästi enemmän omilla ehdoillaan kuin Sasu. Miina haluaa olla yleensä enemmin itse se aktiivinen osapuoli, joka tekee aloitteen, ja hän nauttii ennemmän yhdessä tekemisestä kuin liiallisesta paijaamisesta. Miina tykkää tulla mahan päälle loikoilemaan, mutta saattaa hävitä hetkeksi muihin puuhiin, jos aletaan liikaa silittää. Miina rakastaa touhuilla terraarioiden ja akvaarioiden kanssa, ja kaikki mitä matelijahuoneessa tehdään on aina hurjan mielenkiintoista. Toisin kuin Mauno, Miina ei hätkähdä myöskään kastumista, joten akvaarioiden vesiä vaihtaessa saa olla tarkkana, ettei neiti vahingossa pomppaa altaaseen kansilasien ollessa poissa paikoiltaan, koska Miina ei ole itse alkanut varoa asiaa edes yhden molskahduksen jälkeen. 

Miina haluaa tutkia kaiken, myös terraariot, jos ovet ovat hetkenkään auki

Miina myös rakastaa ulkoilua ja viettää hyvin paljon aikaa ulkotarhoissa maailman menoa ihmetellen. Sohvalle saakin seuraksi yleensä varsin raikkaan tyypin, kun hän sisälle tullessaan huomaa meidän alkaneen katsoa jotain ohjelmaa. Neidin kasvaessa hänestä on tullut ruuan suhteen vähän valikoivampi, ja tylsimmät ruuat saatetaan peitellä hyvin ainomaiseen tyyliin jo muutaman suupalan jälkeen, ja sitten seuraavalla aterialla on kauhea nälkä, kun edellinen kattaus oli pilattu. Mitä leluihin tulee, Miina on ehdottomasti linnustaja, ja kaikki ylhäällä liikkuvat höyhenlelut napataan välillä metrinkin korkeudesta yhdellä pompulla. Samalla tehokkuudella neiti eliminoi monesti myös sisälle eksyneet kärpäset ja hyttyset suoraan lennosta. Silti neidin ihan kaikkein rakkain lelu on pentupaketissa mukana tullut pinkki muovinen jousi. 

Miina valmiina sinkoamaan, vauhtia otetaan tarvittaessa myös seinistä

 

Miina on äärettömän utelias ja nopea liikkeissään. Miinan kanssa saakin olla hyvin tarkkana ettei hän pääse livahtamaan paikkoihin joissa hän ei saisi olla. Ovia avatessa oven raosta kun voi hyvin äkkiä sujahtaa pieni harmaa salama sukkana sisään tutkimaan uusia aluevaltauksia. Onneksi meidän kääpiörotat eivät saa näistä pikavisiiteista kauheaa slaagia, silloin kun livahdus tapahtuu rottalan suuntaan, vaan he katselevat Miinaa häkeistä kiinnostuneina piiloon säntäämisen sijaan. Silti tästä koitetaan opetella Miinan kanssa pois.

Kaverukset <3

Sasu on huomattavasti Miinaa lunkimpi tapaus, ja hänessä on välillä ihan hätkähdyttävän paljon löllöviboja. Hän on monen asian suhteen hyvin vahvasti "yes, please" -mies, joka rakastaa paijauksia kunnon möyhintä mukaanlukien, jota saa napata syliin ja halata ja joka rakastaa suunnilleen kaikkea ruokaa ja kaikkea mikä voisi olla ruokaa, jonka johdosta optimistisen nuoren miehen suusta saa välillä kaivaa myös pelikomponentteja. Sasu rakastaa nukkua pelilaatikoissa, ja hän mätkähtää mielellään kenen tahansa kanssa samaan petiin. Toki meidän sininen pantteri on myös vielä ihan kakara, ja joskus paijailuhetki voi muuttua painimatsiksi, kun hepuli iskee. Painimatsit maistuvat myös Maunon kanssa, ja Sasusta Mauno sitten saikin kovin kaipaamansa leikkikaverin. Mikä on sikälikin hyvä, että Sasun kasvaessa meidän tyttöjen eli Miinan ja Ainon halukkuus lähteä mukaan pojan painileikkeihin on selvästi laskenut. Tyttöjen ja etenkin Miina-siskon kanssa vedetään kyllä edelleen kunnon ralleja kerroksesta toiseen ja kiipeilypuita ylös ja alas. 

Lautapelikissa Sasu

Sasu tuntuu ulkonäöltään, käytökseen ja ilmeiltään vielä paljon enemmän pennulta kuin Miina, vaikka Sasu on sisaruksista jo selvästi isompi. Mutta siinä missä Miinasta on kasvamassa itsenäisempi teinikaunotar, Sasu on edelleen vähän semmoinen hömelö jätti, joka on vasta kasvamassa tassuihinsa, jotka ovat melkoisen isot. Sasun ehdoton lempilelu on kaninkarvareuhka, joka oli vielä Sasun tullessa vetolelu, jonka päässä oli kaninkarvasta tehty viehe. Nyt naru on irronnut jo hyvän aikaa sitten, ja lelun ompeleet purkautuneet niin että kyseessä on vain irtonainen karvallinen nahanpala. Mutta se maailman rakkain nahanpala on milloin sängyssä ja liikkuu kerroksesta toiseen pojan mukana, kun sitä milloin metsästetään, milloin taas pestään kuin kalleinta aarretta. 

Laatuaikaa iskän kanssa

Usein kotiintullessa Sasu makoilee rappusissa tassut rennosti rapun reunan yli roikkuen. Jätkänpätkän passipaikasta on tullut hänelle sen verran luonteenomainen, että kun naapuri poikkesi meillä kerran poissaollessamme tarkistamassa yhden aiheettoman hälytyksen, Jussi pystyi puhelussa jo Team harmaan asentojen ja vastaanottokomitean tulomuodostelman perusteella nimeämään kuka on kuka - ja vähemmän yllättäen Aino ignoorasi naapurin täysin.  

Pötköttelyn maailmanmestari <3

Miina ja Sasu ovat edelleen aikamoinen parivaljakko, joka viettää paljon aikaa yhdessä leikkien, nukkuen kylki kyljessä ja pesten toisiaan. Kuitenkin kaikki neljä kissaa ovat jo selvästi laumautuneet, ja leikkimistä, yhdessä nukkumista ja pesemistä tapahtuu monissa eri kokoonpanoissa. Team harmaa, eli Mauno, Miina ja Sasu viettävät paljon aikaa keskenään, ja vastaavat usein yhdessä vieraiden vastaanotosta. Myös Aino on selvästi kiinnostuneempi pennuista kuin Maunosta, ja hän saattaa välillä jopa omasta aloitteestaan pestä pentuja ja leikkiä niiden kanssa - ja hyväksyä heidät samaan petiin nukkumaan pentujen änkiessä viereen.