Rintamalinjat on vedetty, eikä homma etene. Nyt ollaan siis kolmatta viikkoa pisteessä, että paino ei ole noussut, muttei laskenutkaan. Tämän viikon punnituskuvat kuitenkin erottaa koneelta samasta vaakalukemasta huolimatta, kun poika oli mennyt pyörimään kanansiivissä. Oma-aloitteisen rasvakylvyn jäljiltä pojan turkki onkin kauniin keltaoranssi. Miikkis kuitenkin inhoaa pesemistä, joten seuraillaan nyt hetki, saisiko se sen putsattua turkistaan itse.

Risteilykuulumisia

Tämä viikonloppu sujui risteilyn merkeissä, pääosin niinkuin risteilyt yleensä menevät: tanssiessa

aamun pikkutunneille asti, hytissä jutellessa, buffetissa ja bingossa. Etenkin tanssiessa, sillä tälläkertaa tanssiseuraa riitti perjantai-illan ja perjantain ja lauantain välisen yön lisäksi myös lauantain päivätansseihin jopa siinä määrin, että Kasperi onnistui kuvaamaan siitä videomateriaalia itselleen viihdykkeeksi. Hänestä kun se oli paikoitellen jo outoa, kun porukan holittomat tuntuivat välittävän kaikkein vähiten siitä, että sielä lattialla ei paikoin näkynyt ketään muuta. Vaikka mitä se semmoinen hidastaa, kun sittenpähän on enempi tilaa tanssia ;)

Snurre jäi kotiin päivystämään

Ja koska liikkeellä oltiin frettiporukalla, kyllä ne fretitkin vähän reissussa näkyivät ja välillä puheisiin eksyivät. Mitella eksyi ihan konkreettisesti mukaan satamaankin, kun halusin näyttää Hannalle, miltä tyttö nyt vaikuttaa asuttuaan puolitoista kuukautta meillä. Hanna kun näki tytön edellisen kerran edellisessä kodissaan, jolloin se oli vielä aika paljon purevampi tapaus. Kyllä se väkisin vähän mieltä lämmitti, kun Hannan mielestä oltiin tehty Mitellan kanssa ihmeitä ja se oli ihan kuin eri näätä. Sitähän Mitella kyllä jo on: se jopa rauhoittuu välillä sylissä siinä määrin, että saattaa jäädä siihen pitkiksi ajoiksi nukkumaan ja paijattavaksi. Mutta ei itsestä jotenkaan silti tunnu, että se olisi täysin jotain, mitä itse on tehnyt, vaan ennemminkin monen tekijän summa, johon kuuluu niin lisääntynyt käsittely, rajat, frettiseura ja enempi riehumistilaa. Mutta yhtä kaikki meidän hammaskeijusta on koko ajan enemmän kuoriutunut erittäin energinen ja hellyyden kipeä frettineiti, joka rakastaa painimista (välillä tosin hieman rajusti ja hankalina aikoina) ja on todella utelias ja sosiaalinen niin ihmisten kuin frettien suhteen, joskin välillä myös ihanan laiskotteleva lötköpötkö.

Ja leikkimään, kuten Mitella ja Esterikin.

Risteilyllä kävi myös jotain, jota en olisi osannut ikinä odottaa. Kun olenhan minä aina puolivakavissaan vitsaillut, kuinka mie mielelläni varastaisin Itsyn tai Ruutin meille, mutta olen aina kuitenkin tiennyt, ettei niin tule käymään. Nyt tilanne on kuitenkin se, ettei Itsyä ole enää mammalomailujen jälkeen huolittu takaisin laumoihin, ja Wilma kysyi kuinka vakavissaan minä oikeasti tyttöä haluan. Hänellä kun fretit ovat olleet jo ennestään kahtena laumana, ja kolmas on ollut kaksiossa hankalammin järjestettävä. Ja sovittiin sitten Itsyn tulevan nyt kokeeksi meille. Että jos se menee meillä laumaan niin ettei sitä tarvitse täällä eristää ja häkittää ja sillä on sopivia leikkikavereita, niin se voisi tulla sitten ehkä jäädäkseen. Nyt sitä onkin yhtä aikaa surullinen Wilman puolesta, kun tilanne on tämä, että jännittynyt siitä, mitä nyt tapahtuu.

Kiitos vielä kaikille mukana olleille seurasta! Vaikka taas kävi niinkuin näyttelyissä, että ei sitä ehtinyt kaikkien kanssa jutella, etenkin kun tuon kokoinen porukka väkisin vähän hajoaa laivan kokoisessa tilassa. Mutta sai taas muutamalle netistä nimitutulle Keski-Suomalaiselle kasvot ja tuli eksyttyä ensikertaa Hannan kanssa tanssilattialle.

Pakastimen kiinnipitämisen vaikeudesta

Meillä on ollut Mihailin takia pakastimessa lapsilukko kohta kolme vuotta. Lukko on vaihtunut
kertaalleen muuton ja pakastimen vaihtumisen myötä, mutta lukko on pelittänyt hyvin. Meillä käytössä ollut malli on hankittu lastentarvikeliikkeestä, ja se on kakspuolisella teipillä paikoilleen kiinnitettävä kaappeihin, pakastimiin ja muihin sellaisiin suunniteltu yleislukko. Ainoa kerta kun pakastin on päässyt aukeamaan lukon hankkimisen jälkeen kävi kun unohdin lukita pakastimen.

Vanha lukko

väliaikaisviritelmä

Tai se oli ainoa kerta tähän viikkoon asti. Pakastimen aukeamisesta innostuneena Mihail sai taas uutta uskoa siihen, että niin voi todella käydä. Ja kun Miikkis laittaa kaiken tarmonsa, voimansa ja sinnikkyytensä johonkin, tulosta alkaa yleensä todella syntyä. Niin kävi nytkin, ja lopulta kaksipuolinen teippi antoi periksi, vaikka Mihail ei päässyt siihen suoraan käsiksi. Jatkuvalla oven rämpyttämisellä lukko kuitenkin irtosi lopulta teippeineen ja ovi oli taas auki. Tälläkertaa olin kuitenkin onneksi kotona, ja ovi meni heti myös takaisin kiinni. Ainoiksi tappioiksi jäi siis kaksi pettynyttä näätää, kun Miikkiksen lisäksi pakastimeen oli ehtinyt jo Mitellakin.

Ensiapuna suljin Miikkiksen pois keittiöstä frettiportilla, kunnes saimme pakastimen oveen kiinnitysliinan Jussin autosta. Nyt ollaan taas suunnittelupöydän äärellä. Kiinnitysliina kun ei ole se kaikkein kätevin pakastimen ovessa, mutta ainakin se toimii.

Tai sitten pitää vain tyhjentää pikku pakkanen ja käyttää pelkkää arkkupakastinta. Sitä missä on Miikkiksen kuvakin.

Miikkiksen painonpudotus, viikko 13

Tällä viikolla ei taas edetty tavoitetta kohti, muttei siitä poispäinkään. Eli Miikkis painaa yhä samat 5,30kg mitä viime viikolla. Lähtöpainosta on siis tultu alas 450 grammaa. Nyt kun pojan painonpudotusta on seurattu kolmisen kuukautta, uudeksi tavoiteeksi on asetettu pääsy alle viiden kilon. Miikkis kun on jo nyt hoikistunut selvästi, eli alkuun ajateltu 4,25-4,5kg voisi olla turhan tiukka, vaikka nykypainosta löytyy vielä vähän pudotettavaa.

Sitten kun päästään alle viiden kilon, viikottaiset punnitukset saavat vaihtua kuukausittaisiksi kontrollikäynneiksi.

Jussin uusi lelu

Jussi on ollut meistä aina se enemmän teknologian perään oleva, mutta voin sanoa, että itseänikin ilahduttaa kun Jussi päätti nyt toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa järjestelmäkamerasta. Gigantin viikkotarjouksesta tarttui mukaan Nikonin kamera, ja ensimmäisiksi koekuvattaviksi pääsivät tytöt ja akva-asukit.

Nyt Jussi haaveilee kuvauskursseista ja minä aiempaa laadukkaammista Jussin ottamista blogikuvista. Sitä ihmettä kun ei taida ihan heti tapahtua, että itse innostuisi kuvaamisesta.

Sänkymylläystä

Siitä on jo tovi, kun meillä ollut 120 senttinen runkopatja vaihtui 160 senttiseksi jenkkisängyksi. Uusi
sänky on toiminut muuten hyvin, mutta siinä ilmeni alusta asti yksi ongelma: sängyn ollessa leveämpi ja matalampi jalkaisempi sen alusta on ollut aiempaa suojaisampi ja se saavutti heti Miikkiksen suosion pesä- ja vessapaikkana, eikä se ole suostunut niitä sieltä siirtämään. Tämä on harmittavaa paitsi siksi, että sitä ei ole kiva nukkua toisen pissapaikan päällä, myös siksi, että tuon levyistä sänkyä ei ole kauhean kiva siirrellä aina kun vessapaikkaa pitäisi siivota.

Ratkaisu ongelmaan keksittiin myös melko heti, mutta sen toteuttaminen jäi roikkumaan. Sängystä kun saa ruuvattua jalat helposti irti, jolloin sen saa matalammaksi. Tämä ratkaisu vaati kuitenkin sen, että ensin saatiin aikaiseksi hakea Bauhauksesta lautaa. Ihan suoraan lattialle sänkyä kun ei arvannut laittaa, että sängyn pohja pääsee hieman tuulettumaan ja muutosta mahdollisesti seuraavat protestipissat eivät imeydy patjoihin.

Tänään saatiin monen kuukauden jahkailun jälkeen otettua tuo ratkaiseva askel, ja sänky tippui parinkymmenen sentin jaloiltaan 26 milliä korkeille laudoille. Tämä aiheutti välitöntä ihmetystä (fretit) ja suoranaista mielipahaa (haisunäätä).

Nyt jäädäänkin jännityksellä odottamaan pojan uutta valintaa vessapaikaksi. Edellinen luottopaikka kun oli sohvan alla, jonne saimmekin sitten viritettyä pesukoneen vuotosuojan vessa-alustaksi (tämän päällä on sitten ollut sanomalehti, ja nyt kokeeksi kroonikkovaippaa muistuttavat koiranpennun pissialustat). Sekään ei olisi vaihtoehtona ideaali, mutta selvästi nykyistä parempi. Seuraavaksi sohvaksikin haluan kuitenkin sellaisen mallin, jonka alle ei pääse. Josko sitten Miikkiskin suostuisi harkitsemaan samanlaista katosvessaa mitä Mörkö käyttää. 

Mihailista karvakaveri

Suomen Karva-Kaverit ry järjestää eläinavusteista toimintaa eri puolella Suomea. Pääsääntöisesti
toiminta koostuu erilaisista laitosvierailuista, kuten vierailuista vanhainkodeissa, kuntoutuskeskuksissa, lasten vastaanottokodeissa yms. Tämän lisäksi Karva-Kaverit voivat esimerkiksi osallistua erilaisiin tapahtumiin.

Itse päädyin ensimmäistä kertaa miettimään Miikkistä karvakaveriksi pari vuotta sitten, kun pari yhdistyksen aktiivia tuli juttelemaan meille eläinten joulurauhan julistuksessa. Asia kiinnosti jo silloin, mutta kalenteri tahtoi olla koko ajan täynnä, ja itseä vähän jännitti, miten Miikkis karvakaveriksi sopisi. Oma kiinnostukseni eläinavusteista toimintaa kohtaan on kuitenkin tasaisesti kasvanut, samoin kuin luotto Mihailin edustuskelpoisuuteen, kun nyt on parin vuoden aikana pyöritty vaikka missä. Kun sitten Turun syksyn testipäivä päivitettiin kesällä sivuille, päätin että lähdetään ainakin kokeilemaan. Alkuun ajattelin että olisin ottanut testiin mukaan Snurren ja Esterinkin, mutta viime metreillä päädyin aloittamaan vain Mihailin kanssa ja miettimään hommaa tyttöjen osalta sitten kun vähän näkee millaisia keikkatilanteet ovat.

Mihailin testitilaisuus oli tiistaina. Viime viikkoisessa infotilaisuudessa oli kerrottu testistä jonkin verran, mutta koska monet testin kohdan koskivat vain koiria, Miikkiksen kanssa päästiin sitten helpommalla mitä olin odottanut. Meidän ei tarvinnut edes epätoivoisesti koettaa saada Miikkistä olla ottamatta namia lattialta ilman lupaa. Pääsääntöisesti Miikkis kiersi sylistä toiseen eri ihmisten siliteltävänä ja pääsi tekemään tuttavuutta pyörätuoleihin ja keinutuoleihin - jotka eivät sylistä käsin olleet yhtään jänniä. Ainoa mikä poikaa vähän enempi jännitti oli se kun paikalla oli koiria, joista toinen alkoi haukkua.

Testi läpäistiin siis kunnialla, ja Miikkis sai todistuksensa ja oranssin nauhan valjaisiinsa keikoilla käytettäväksi. Ensimmäinen keikkapäiväkin jo sovittiin ensiviikoksi palvelutaloon. Sielä kun oli jo ehditty kertoa, että joukkoon on nyt ehkä liittymässä skunkkikin, niin pitäähän sielä käydä näyttäytymässä.  

Mihailin painonpudotus, viikko 12

Välillä sitä eksyy jo miettimään, mahdammeko me päästä vielä tänä vuonna alle viiden kilon, mutta tälläviikolla suunta oli taas oikea: alaspäin oli tultu satagrammaa. Uutta alinta painoa ei kuitenkaan vielä saatu, vaan tässä 5,3-kilossa on käyty aiemminkin. Mutta tavoitteena on olla rantakunnossa 2017. Mihailin kanssa vain vielä väännetään kättä siitä, tarkoittaako rantakunto solakkaa olemusta vai rantapalloa ...Miikkis suosisi jälkimmäistä lookkia :P

Viikonloppuvieraita

Eilen tuli täytettyä taas vuosia, ja koska juhliminen on hauskempaa porukalla, tuli meille neljä vierastakin. Ehkä pientä näätämammailua kyllä asiassa havaittavissa, kun kaikki neljä kutsuvierasta ovat frettejä ja viettävät meillä koko viikonlopun. Bella, Gizmo, Gabriel ja Aramis vaikuttavat kaikki oikein mukavilta tyypeiltä, ja itsestä tuntuu yhtäaikaa hyvin oudolta ja aika hauskaltakin nyt kun kotona on kolme frettiurosta normaalin nollan sijaan. Ja nääpät ovat ihanan helposti erotettavissa toisistaan, vaikka sitä alkuun vähän jännitin, kun kolme neljästä hoidokista on soopeleita.

Mutta kun kyseessä on näinkin lyhyt aika ja toisilleen täysin vieraat laumat, nämä bileet pidetään hyvin kuppikuntaisina. Hoitonäädät bilettävät keittiö/vaatehuone-akselilla ja omat olohuone/kylppäri-akselilla portin jakaessa asunnon.

Bella & Gabriel

Gizmo

Aramis

Kuluseuranta 2016: elokuun yhteenveto

Näätäilyhistoriani toistaiseksi kallein kuukausi on nyt takana. Tonnin raja ei ihan paukahtanut rikki, mutta lähellä käytiin. Esterin eläinlääkärilaskut ja Mitellan tulo siihen liittyvine kuluineen (pennusta maksettu hinta, rokotukset, sirutus + sirun rekisteröinti) olivat ehdottomasti ne isoimmat paukut. Joskaan näiden ei voi sanoa tulleen täysin yllätyksenä: Esterin kulmuri on ollut tarkkailussa jo jonkin aikaa, ja erilaiset hammasongelmat ovat hyvin yleisiä 5+ vuotiailla freteillä. Ja vaikka Mitellan tulo tuli yllätyksenä, meille oli kuitenkin mietitty jotain pentua tälle vuodelle. Kyllä ne silti pienituloisen arjessa tuntuivat, mutta onneksi äiti tuntee tyttärensä, ja synttärilahjana osallistui Esterin eläinlääkärilaskuihin. Arveli että se on minulle kuitenkin tällähetkellä se isoin juttu <3

Normiarjesta poikkeavia menoja toi myös Miikkiksen sulattamana pakastin. Onneksi se oli jo syöty melko tyhjäksi, mutta sen osalta tuli samalla nollattua tilanne: enää sielä ei ole jemmassa mitään vanhoja ruokia kellekään. Joitain uusia jemmoja on kyllä jo saatu, kun saatiin muun muassa todella halvalla seitsemän paketillista pakasteötököitä kaloille.

Yhden pienen sortumisenkin kyllä tein. KesäPiknikistä tytöille tuli yksi uusi peti. Sen lisäksi tarvikekategoriaan on laskettu Mitellan sirun rekisteröiminen Turvasiru-palveluun, kun en keksinyt sille osuvampaakaan kategoriaa.

Elokuu

 Ruokakustannukset
-ötökät: 10,00€
-lihat: 25,65€
-kuiva-/purkkiruuat:-
-kasvikset: 5,00€
-namit: -
-lisäravinteet:-
-fisuille: 10,00€

Hygieniakulut
-kissanhiekka: -
-talouspaperi:-
-siivoustuotteet: 13,90€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut: 466,28€

Tarvikkeet
-nääpille: 30,00€
-kaloille:-

Lelut: -

Näyttelyt
-bensakulut:-
-arvat:-
-ilmoittautumismaksut: 40€

Eläimet: 320€

Yht. 920,83€