Akvaarioelämää

sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Sain ensimmäisen akvaarioni teini-ikäisenä, mutta opin nopeasti, että akvaario ja toistuvat muutot ovat huono yhdistelmä. Ja minä olen muuttanut lähes koko ikäni 1-4 vuoden välein keskiarvon ollessa lähempänä kahta vuotta per asunto. Niinpä akvaarioharrastus on ollut aina vähän sellainen on-off faktori: innostun siitä aina uudelleen, mutta yleensä viimeistään 1-2 muuton jälkeen innostus taas laimenee, ja koen helpommaksi luopua akvaarion pidosta. 

Tämä viimeisin akvaariojatkumo on kuitenkin kestänyt yli kymmenen vuotta, ja se alkoi taas vähän puoli vahingossa. Olin käymässä Ekotorilla, kun sielä tuli vastaan pieni siisti kulma-akvaario kaapistolla ihan muutamalla kympillä. Allas oli siisti, lasit naarmuttomat ja silikonitkin näyttivät ehjiltä, siisteiltä ja kimmoisilta. Diili vain oli liian hyvä sivuutettavaksi, etenkin kun minulta löytyi akvaarioon sopiva valaisinkin valmiina varastosta. Asuin silloin vielä yksiössä, joten pieni allas tuntui ajatuksena hyvältä ja paremmin pieniin neliöihin sopivalta, olkootkin että hoidon helppouden takia suosin yleensä suurempia.

Tästä lähdettiin viimeisimmän tauon jälkeen

Hetken asiaa harkittuani kotiutin tuon 77-litraisen altaan ja aloitin altaan kalattoman kypsyttämisen hirvensarvisuolan kanssa. Tämä vaati hieman kertaamista, sillä yleensä olen startannut altaat siirtämällä bakteerikantaa jostain toiminnasta olevasta altaasta, ja vetänyt homman vähän lyhyemmän kaavan kautta. Nyt minulla ei ollut kuitenkaan sopivaa kypsää allasta eikä kiirettä kypsytyksen suhteen.

Allas ei kuitenkaan ehtinyt olla toiminnassa montaakaan kuukautta, kun aloin tuskastua pienen altaan kanssa puljaamiseen. Vesiarvot tuntuivat heilahtavan pienimmästäkin asiasta, ja vaikka kalasto oli hyvin maltillinen, allas näytti ahtaalta. Totesin minulla olevan siis tasan kaksi vaihtoehtoa: luopua taas akvaarioharrastuksesta, ja todeta, ettei se ole minun juttuni ainakaan nyt. Tai päivittää allas selvästi isompaan, jotta touhu muuttuisi itselleni mielekkäämmäksi. Kun kohdalle tuli sitten edellinen käytetty 325-litrainen allas, televisio sai lähtöpassit niin että sain raivattua tilan isommalle altaalle. Kalasto ja kasvit siirtyivät pikkualtaasta isompaan, ja myin pikkualtaan eteenpäin. 

Pientä kulma-allasta seurasi tämä

Isompi allas ehti olla minulla noin vuoden verran, kun olin seuraavan haasteen edessä. Altaaseen hankkimani haarniskamonnit olivat intoutuneet lisääntymään, ja vastoin odotuksia osa poikasista oli selviytynyt seura-akvaariossa kriittisimmän poikasvaiheen yli. Niinpä haarniskamonneja oli nyt hankitun kolmen sijaan kaksitoista, ja allas tulisi olemaan niille vähän pieni, kun ne kasvaisivat. Toki poikaset olisi voinut myös myydä, mutta olin jo sen verran ihastunut noihin touhottaviin viiksivalluihin, että en olisi millään raskinut. Niinpä kysyin Jussilta, olisiko kuinka paha, jos tulossa olevan yhteenmuuton myötä päivittäisimme akvaarion vähän isommaksi. Niinpä uudelle kodille tilattiin sitten 540-litrainen allas, ja vanhasta altaasta uuteen kotiimme muutti vain kalasto ja kasvit.     

Tuo Jaaniin hankittu 540-litrainen on se, mikä minulla on vielä tänäkin päivänä (olkootkin, että olen taas viime vuosina kokenut kiusausta päivittää sitä vähän isompaan). Kalasto on vaihtunut vuosien saatossa luonnollisen poistuman kautta, ja nyt tuosta haarniskaklaanistakin on jäljellä enää viimeinen seniori. Olkootkin, että olemme Jussin kanssa jutelleet, olisiko tilanne syytä korjata junnuhaarniskoilla.

Edesmennyt Kapu

 
Edesmennyt Behemoth

Yhdessä vaiheessa haaveilin altaaseen käärmekalaa, ja tätä valintaa tuli myös pohjustettua niin, että emme hankkineet altaaseen enää mitään uusia pieniä parvikaloja niiden ensimmäisten 77 litraiseen tulleiden intiaanisulkien ja kuparimonnisten jälkeen, niin että käärmekalaa voisi miettiä sitten, kun parvista aika jättää (käärmekala sopii huonosti pienten kalojen seuraan, sillä se voi syödä ne).  Kuitenkin mitä enemmän käärmekaloihin tutuistuin, sitä enemmän minua arvelutti, saisinko altaasta varmasti tehtyä kyllin pakovarman käärmekalaa ajatellen. Enkä ollut myöskään varma, halusinko lukita sen, ettei allasta voisi enää ikinä käärmekalan eläessä muuttaa avoimeksi altaaksi. 

Sitä pohtiessa, mihin kalastoa haluaisi kehittää tulevaisuudessa, allas kävi pikkuhiljaa aika hiljaiseksi. Meillä oli joukko vanhoja leväbarbeja, joiden porukkaa täydennettiin aina sopivien kodinvaihtajien ilmaantuessa. Meillä oli pari mysteerirasboraa, jotka olivat tulleet yhdestä tyhjennetystä yleisöakvaariosta. Meillä oli jonkin aikaa lehtikaloja, mutta kun kahdesti leskeytyneestä Murha-Annelistakin aika jätti, en halunnut enää uusia. Altaassa asui jonkin aikaa myös Tesyn kautta tullut Kapu-kirjoahven, joka oli löytynyt pakasterasiasta taloyhtiön roskakatoksesta. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään vahvaa visiota siitä, millaisia kaloja minä haluaisin seuraavaksi, ja sen myötä mietin myös sitä vaihtoehtoa, haluanko jatkaa akvaarion pitämistä enää sen jälkeen, kun sen hetkisistä kaloista olisi aika jättänyt. Jussin kanta asiaan oli aika neutraali: jos haluaisin luopua akvaariosta, se olisi ok (mutta hän haluaisi pitää altaan ja suodattimen ja hankkia sinne mahdollisesti pieniä vesikilpikonnia). Mutta että jos haluan pitää meillä akvaariota, hänestä olisi kivempi, jos sielä olisi vähän enemmän kaloja.  

Harvinainen päiväkuva Ahti okamonnista

 
Sekä Poseidonista. Nyt tuo Poseidonin kyljen palovamma on onneksi jo parantunut <3

Yhtenä päivänä olimme sitten käymässä Raision Dogmanissa, ja katseltuani liikkeen altaat läpi, päätin että omaankin altaaseen oli aika saada lisää liikettä, ja meille muutti tiikeribarbiparvi. Uuden parven lukittua samalla päätöksen altaan pidon jatkumisesta, meille muutti altaaseen myös pari uutta kodinvaihtajaa: ensin okamonni Ahti ja sen jälkeen okamonni Poseidon. Heistä kumpikin viettää päivät visusti koloissaan ja lähtee liikkeelle vasta yön pimeinä tunteina. Mutta silti välillä siinä pimeän altaan vieressä istuessa minusta tuntuu, että minun kauniilla näkymättömillä vonkaleilla voisi olla enemmänkin lääniä käytössään. 

Koska Ahti ja Poseidon ovat aika jötkäleitä, vaikka heitä ei juuri näekään, haarniskamonnipohdinta on jatkunut jo pidempään. Eli mietintä siitä, olisiko altaassa kuinka hyvin tilaa haarniskamonniparvelle, etenkin jos kyseessä olisivat nuoremmat ja vilkkaat kalat. Tuo meidän viimeinen mohikaani kun alkaa olla jo aika rauhallinen tapaus. Edellisen haarniskamonniparven aikaan he kun olivat altaan isoimmat kalat. Ongelma toki ratkeaisi, jos altaan päivittäisi 700-1000 litraiseen, mutta näitä liikkuu käytettynä vähemmän, uutena ne ovat hyvin kalliita, ja ne alkavat vaatia jo niin monta kantajaa sekä pakettiauton vuokraamista, että en voi hoitaa päivitystä sillain puolivahingossa vaivihkaa, vaan homma pitäisi oikeasti suunnitella ja tunnustaa etukäteen ääneen usealle ihmisille (jos joku lukee tätä, asuu Turun seudulla ja on miettinyt altaansa päivittämistä pienempään, saa ottaa yhteyttä, saisimmeko yhdessä sumplittua jotain).    

Jussi on ihastunut myös plekoihin, ja olen koittanut pelata itselleni isompaa allasta lupaamalla Jussille, että hän saa hankkia meille ihan minkä plekon ikinä vain haluaa. Mutta että minulla on sitten lupa päivittää allas isompaan, mikäli se tuntuu minusta jäävän turhan pieneksi Jussin valitsemalle plekolle. Varovaisena miehenä Jussi ei ole uskaltanut ottaa altaaseen ihan pientäkään plekoa, vaikka etenkin Behetmoth-plekon kuoltua hänen mielestään altaassa on iso aukko. Behemoth oli kanssa yksi meidän kodinvaihtajana tulleista, johon ihastuimme molemmat heti, mutta joka valitettavasti menehtyi altaan laiterikon yhteydessä reilu vuosi sitten. Tuo laiterikko kummittelee itselläni yhä välillä selkärangassa, vaikka altaaseen vaihdettiin silloin heti uusi lämmitin sekä uusi tehokkaampi suodatin (tuolloin lämmittimen termostaatin hajoaminen johti veden nopeaan kuumenemiseen, joka sai osan kasveistakin tiputtamaan lehtensä, mikä tukki suodattimet, ja kuuma hapeton vesi iski kohtalokkaimmin altaan isoimpiin kaloihin, joilla oli myös suurin hapentarve). 

Allas tänään

Viime aikoina olemme myös käyneet keskusteluja siitä, pitäisikö varastossa oleva 200 litrainen akvaario ottaa sisälle ja tehdä siitä miljoonakala tai platyakvaario takkahuoneeseen. Minä olisin enemmän miljoonakalojen ja Jussi taas platyjen kannalla, niin hanke ei ole ainakaan toistaiseksi edennyt toteutukseen, vaikka kyseiseen altaaseenkin tekniikat ja sisustukset alkaisivat olla melkein valoja vaille valmiina. Vesiarvojen puolesta platyt ja miljoonakalat menisivät toki samaankin altaaseen keskenään (mutta eivät samaan altaaseen meidän nykyisten kalojen kanssa), mutta kaksisataalitrainen tuntuu vähän pieneltä altaalta kahdelle lisääntyvälle parvelle. Kaksisataa litraa tuntuu muutenkin vähän pieneltä altaalta, mutta suunniteltu sijainti olisi ihan kylpyhuoneen vieressä, mikä helpottaisi vedenvaihtoja.

1 kommentti:

  1. Täällä toinen akvaarion teininä saanut, joka muuttoissa välillä jäänyt pois kunnes taas olen innostunut. Ehkä vielä joku päivä.. Omia lemppareita on lehtikalat. Minusta 200 litraiseen menisi hepposesti sekä miljoonakalat ja platyt, sillä ensimmäinen akvaarioni kyseisille oli 40 litrainen ja hyvin (liian hyvin) lisääntyivät 🙈 - emäntä

    VastaaPoista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI